Pistän tämän myös tänne:
Kyse on siis isovanhempieni vanhasta, ikääntyneestä uroscolliesta. Koira on iältään jotain 8-10 vuoden väliltä, koira on siis niin sanottu löytökoira, joten oikeaa ikää ei tiedetä. Noin neljä vuotta koira on ollut isovanhempieni hoidossa ja tämän ajan olen koiraa iltaisin ulkoiluttanut ja kouluttanut (itse haluaisin koiran, mutta opiskelijana minulla ei ole aikaa koiralle muuten kuin iltaisin).
Isovanhempieni terveys on heikentynyt ja eivät enää jaksa huolehtia koirasta. He eivät halua myöntää tätä, vaan keksivät koiralle erilaisia sairauksia ja vaivoja, jotta voisivat hyvillä mielin lopetttaa koiran. Pari päivää sitten koiralla oli isoäitini mukaan kaihi, jonka vuoksi koira näkee huonosti ja käyttäytyy hänen mielestään arvaamattomasti ja aggressiivisesti (en ole itse huomannut koiran näössä mitään haittoja eikä koira minun kanssa lenkeillessään käyttäydy arvaamattomasti eikä aggressiivisesti), jossain vaiheessa koira oli isoäitini mukaan laihtunut hirveästi. Aloin punnita koiraa säännöllisesti, pari kilon heittoja oli suuntaan ja toiseen, muttei mitään merkittävää. Eilen koirasta oli kuulemma tullut joko kuuro tai sen kuulo oli alentunut selvästi (kuuli kuitenkin lenkillä toisen koiran haukkumisen, kuuli komennot jne.).
Omasta mielestäni koiraa ei pitäisi lopettaa, mutta kun isovanhempani eivät selvästi jaksa huolehtia koirasta, niin koiralle pitäisi etsiä uusi koti.
Miksi mielestäni koiraa ei pitäisi lopettaa? Koska se on luonteeltaan erittäin kiltti ja rauhallinen, tottelevainen ja vaikka se ei kaikista koirista pidä, niin silti se on hallittavissa. Vaikka koira on vanha, niin jaksaa kuitenkin liikkua pitkiäkin matkoja, mutta on tyytyväinen myös pieniin lenkkeihin. Myös koiran terveys on hyvä, pari kertaa jouduttu hammaskiveä poistamaan, mutta muuten koiraa on viety eläinlääkäriin vain rokotukset saamaan.
Mutta mietin myös sitä, että haluanko koiralle uuden kodin vain siksi, että itselleni koira on hyvin tärkeä, vaikken voi itse ottaa sitä.
Kommetteja?
Kyse on siis isovanhempieni vanhasta, ikääntyneestä uroscolliesta. Koira on iältään jotain 8-10 vuoden väliltä, koira on siis niin sanottu löytökoira, joten oikeaa ikää ei tiedetä. Noin neljä vuotta koira on ollut isovanhempieni hoidossa ja tämän ajan olen koiraa iltaisin ulkoiluttanut ja kouluttanut (itse haluaisin koiran, mutta opiskelijana minulla ei ole aikaa koiralle muuten kuin iltaisin).
Isovanhempieni terveys on heikentynyt ja eivät enää jaksa huolehtia koirasta. He eivät halua myöntää tätä, vaan keksivät koiralle erilaisia sairauksia ja vaivoja, jotta voisivat hyvillä mielin lopetttaa koiran. Pari päivää sitten koiralla oli isoäitini mukaan kaihi, jonka vuoksi koira näkee huonosti ja käyttäytyy hänen mielestään arvaamattomasti ja aggressiivisesti (en ole itse huomannut koiran näössä mitään haittoja eikä koira minun kanssa lenkeillessään käyttäydy arvaamattomasti eikä aggressiivisesti), jossain vaiheessa koira oli isoäitini mukaan laihtunut hirveästi. Aloin punnita koiraa säännöllisesti, pari kilon heittoja oli suuntaan ja toiseen, muttei mitään merkittävää. Eilen koirasta oli kuulemma tullut joko kuuro tai sen kuulo oli alentunut selvästi (kuuli kuitenkin lenkillä toisen koiran haukkumisen, kuuli komennot jne.).
Omasta mielestäni koiraa ei pitäisi lopettaa, mutta kun isovanhempani eivät selvästi jaksa huolehtia koirasta, niin koiralle pitäisi etsiä uusi koti.
Miksi mielestäni koiraa ei pitäisi lopettaa? Koska se on luonteeltaan erittäin kiltti ja rauhallinen, tottelevainen ja vaikka se ei kaikista koirista pidä, niin silti se on hallittavissa. Vaikka koira on vanha, niin jaksaa kuitenkin liikkua pitkiäkin matkoja, mutta on tyytyväinen myös pieniin lenkkeihin. Myös koiran terveys on hyvä, pari kertaa jouduttu hammaskiveä poistamaan, mutta muuten koiraa on viety eläinlääkäriin vain rokotukset saamaan.
Mutta mietin myös sitä, että haluanko koiralle uuden kodin vain siksi, että itselleni koira on hyvin tärkeä, vaikken voi itse ottaa sitä.
Kommetteja?
Vastaukset 21
Vanhimmat
ota koira itsellesi, vanhalle koiralle kyllä riittää, kun käyt sen kanssa aamulla ulkona ja sitten olet sen kanssa koulun jälkeen, vanha koira ei paljoa pyydä.Rahallista avustusta voit pyytää isovanhemmiltasi koiran ylläpitoon, nyt opiskeluajan.Varmasti myös voit sen joskus viedä isovanhemmille hoitoon vaikka päiväsaikaan, kun olet koulussa, vastuu kokopäiväisestä koiranpidosta on kuitenkin heiltä pois. Paras koiran olisi viettää vanhuudenpäivät tutun ihmisen luona. Toisaalta sillä voi olla jopa useita vuosia elinikää, colliet elävät usein vanhoiksi.
hoitoosi..kyllä vanha koira pärjää vähemmälläkin aktiviteetilla ja voithan vaikka piilottaa nameja huusholliin poissaolon ajaksi. Koira on ansainnut myös vanhuuden ja kyllä hätä keinot keksii..minäkin olen joutunut kiireistäni huolimatta venymään koiran takia. Toivon parasta teille kahdelle. :)
koira kuin koira oli sitten kuinka vanha tahansa, niin minimissään koiraa pitää viedä ulos 3 kertaa päivässä aamulla, päivällä ja illalla ja varsinkin kun on vanha koira, joka ei luultavasti ajan mittaan jaksa pidättää monen monta tuntia, että pääsee ulos ja jos joutuu todella kauan pidättää, niin siitä kehittyy tulehdus, joka ei varmasti ole kovin kivaa.
Eli jos otat koiran itsellesi voit tietysti hommata sille jonkun muun ulkoiluttajan, joka sitä veisi ulos, jos itse et kerkiä.
noin, kukaan jolla on normaalimittainen työpäivä ei voisi siinä tapauksessa pitää koiraa. Miljoonat koirat maailmassa joutuvat olemaan isäntäväen työpäivän ajan sisällä itsekseen. Tuskin koulupäivät aamusta iltaan kestävät ja jos joskus kestävät, voisi koira ehkä todella olla isovanhemmilla hoidossa tai joku voi käydä sen pissattamassa. En tietenkään tarkoittanutkaan, että koira pärjää vaikka 8- 20 yksin päivästä toiseen, mutta satunnaissti näinkin kyllä.
Nimimerkki "kokemusta sekä nuorista että vanhoista koirista"
Kyllä koira pärjää koulu-/työpäivän aivan mainiosti.
Itselläni on kokemusta nuorista sekä vanhoista koirista ja kaikki pärjänneet hyvin. Koira oppii ihmisen tavoille, ei ihminen koiran...
En toki kiellä tuota tulehdusriskiä koska toiset koirat ovat sille alttiimpia kuin toiset... mutta jos kyseinen koira on ollut muuten terve en näe siihen mitään syytä ettei se pärjäisi koulupäivää sisällä.
kun asun vanhempieni kanssa, en voi ottaa koiraa pysyvästi itselleni (äitini on allerginen, sen takia meillä ei ole koskaan ollut koiraa muuta kuin hoidossa). Koulussa oloaika ei ole pitkä, yleensä päivät ovat klo 8-17, mutta sitten on ne etätehtävät plus muut, mitkä pitää tehdä. Opiskeluun kuuluu myös työssäoppiminen, jolloin voin olla 13 tuntiakin poissa kotoolta.
Omaa kotia olen yrittänyt alkuvuoden etsiä, mutta sellaisia, joihin saisi tuoda lemmikkejä, ei opiskelijan budjetilla ole varaa hankkia. Jos taas löydän kodin, joudun myös käymään töissä (joten opiskelu 9 h plus osa-aikainen 4 h tai enemmän plus koulusta tulleet tehtävät)
Tiedän että nämä kuulostavat tekosyyltä.
Olen myös sitä miettinyt, sopeutuisiko koira uuteen kotiin miten, vai olisiko armollisempaa lopettaa.
isoisästäni ei ole koiran ulkoiluttajaksi enää (käveleminen makuuhuoneesta vessaan vaatii jo ponnisteluja, ei suostu ottamaan apua vastaan eikä suostu mihinkään hoitoon), eikä isoäitini terveydessä ole kehumista, hänellä on syntymästään asti ollut jaloissa vikaa, pahentunut nyt iän myötä.
Aikoinaan olin äitini kanssa koiranottoa vastaan, koska tiesin, ettei heistä ole ulkoiluttajiksi.
jos isovanhempasi palkkaisivat koiran ulkoiluttajan (ei ole kallista)? Esim. 4h dogsitteristä.
Tai sitten on muitakin jotka mielellään
ulkoiluttavat koiria jotkut palkkaa vastaan
ja jotkut ihan vapaaehtoisesti. Minäkin mielelläni
yleensä otan ihan ilmaiseksi naapurini koirat lenkille mukaan, kun vien omaanikin.
Laittakaa ilmoituksia esim. nettiin tai kauppojen ilmoitus taluille, että etsitte
koiran ulkoiluttajaa.
Tälläinen systeemi olisi kyllä minun
mielestäni paras vaihtoehto, koska jos
et itsekään voi sitä ottaa, eikä sitä
nyt kumminkaan lopettaa kannata vain sen
takia, että omistajat ovat liian vanhoja lenkittää sitä. Ja jos esim. ei ole varaa
palkata ulkoiluttajaa, niin eihän se lopetuskaan
ole ilmaista. Kysyppä isovanhemmiltasi
suostuisiko he tälläiseen?
tuo oli hyvä idea, jos saisi jonkun ulkoiluttamaan koiraa.
myös vanhuus vaikka se sitten tarkoittaa itseltä enemmän vaivannäköä..eli aivoriihi pystyyn ..paljon on nuoria jotka on pienen palkkion myötä valmiita kuljettamaan koiraa pissille. Eli tällöin koiruus voi oleilla isovanhempien luona. Onko sinulla pitkä matka mummolaan koiraa ulkoiluttamaan? jos on niin ilmoita 4hkerhoon tai koirakerhoon tai harrastuspiireihin kaupan ilmoitustaululle olisiko joku valmis auttamaan..hätä keinot keksii ja ei ei ole armollista lopettaa tervettä koiraa vain vanhuuden vuoksi.
koiraa ole lopettamassa sen takia, että se on vanha, vaan sen takia, kun omistajat eivät voi enää huolehtia siitä (alussa koira vaati enemmän hoitoa ja kouluttamista kuin nyt).
en lopettaisi mistään hinnasta koiraa joka on elettävässä kunnossa. Eli uusi koti vaan kehiin ;)
tänään isoäitini kanssa ja hän kertoi, että hän käy koiran kanssa lenkillä 7 kertaa päivässä, ensimmäisen kerran ennen kello viittä aamulla, joten en yhtään ihmettele, että on väsynyt (minä vien koiran päivän viimeiselle lenkillä klo 19 aikoihin).
Yritin kertoa hänelle, ettei koira vaadi tosiaan noin monta kertaa päivässä lenkitystä, vaan se voi ihan hyvin, jos sitä viedään vaikkapa kolme-neljä kertaa lenkille per päivä ja minä voin viedä sen neljännen, pisimmän lenkin illassa (vaikka koulunkäynnin takia tuntuu, että tunnit vuorokaudesta loppuu kesken..).
Hänen mielestään se, että koira alkaa tuijottaa häntä ennen kello viittä, tarkoittaa sitä, että koiralla on asiaa ulos ja käyväthän jotkut vanhan koiran kanssa jopa keskellä yötä ulkona. Samoin tassun antaminen, jonka olen itse tulkinut huomionhakuisuudeksi, on isoäitini tulkinnut haluksi mennä lenkille.
Ja kun yritin puhua hänelle, että koira pärjää 3-4 lyhyen lenkin kanssa aivan hyvin, hän ihmetteli, että mitä hän sitten tekee, kun koira vinkuu/haukahtelee (kyseessä ei siis ole yleensä kovinkaan äänekäs yksilö), niin käskin jättä huomiotta, on koira näköjään oppinut, että pääsee vinkumalla ja tuijottamalla lenkille.
siis vinkkejä, miten saan vanhan, jääräpäisen ihmisen tajuamaan, ettei koiraa tarvitse lenkittää 7 kertaa päivässä, vaan 3-4 kertaa riittää vallan mainiosti (vai olenko väärässä..?)
väärässä, kyllä pärjää muutamalla pissalenkillä ja joko sinun tai dogsitterin tekemällä pitemmällä lenkillä. Onkohan kuitenkin niin, että koiran kanssa touhuaminen pitää isoäidin vielä tiukasti elämän syrjässä kiinni, tuntee itsensä tarpeelliseksi. Antamasi ohje, että jättää turhat huomion hakuisuudet koiran taholta huomioitta tai ei ainakaan vastaa siihen heti viemällä sitä ulos,lopettaa kyllä ko. käyttäytymisen parissa viikossa. Tarvitaan siis vain hieman aikaa ja kärsivällisyyttä. Voisihan sitä ulkoilukertoja vähentää aina yhden viikossa pikkuhiljaa, niin isoäiti sekä koira tottuvat vähitellen ;)
oikeassa koiraa ei tarvitse viedä ulos, kuin minimissään 3 kertaa.
Kokeile näin sano hänelle, että kokeilee vaikka
yhden päivän verran, että vie koiraa vain kaksi kertaa ulos (jos sinä kerta viet sen kolmannen kerran)
aamulla kello 7-9 välisenä aikana ja seuraavan kerran 14-16 välisenä aikana.
Ja jos koira tuijottelee/vinkuu/haukahtelee, niin isoäitisi ei saa välittää, vaan jatkaa vaikka jotakin muuta esim. alkaa lukemaan lehteä ja kun koira huomaa, että siitä ei välitetä, niin sekin jatkaa omia puuhiaa (leikkii, nukkuu yms)
Mutta vielä parempi vaihto ehto olisi, että
sinä olisit siellä isovanhemmillasi pitämässä
"kuria" vanhukselle, että hän ei koiraa veisi noin montaa kertaa ulos :)
Pyydä vaikka isoäitisi kysymään muilta ihmisiltä kuinka monta kertaa koiraa pitää ulos viedä, silloin luulisi kyllä uskovan, jos moni muukin
sanoo, että kolme kertaa riittää vallan mainiosti.
Kerro taas lisää kuulumisia, että miten on
hommat lähtenyt pyörimään :)
menin sitten tekemään koiran kanssa iltalenkkiä ja oli selvästi energisempi (olen antanut lenkin alussa juoksennella vapaana, sillä ei karkaile eikä ole vapaana kiinnostunut ihmisistä). Pissalammikot olivat suurempia (yleensä merkkailee vain tavan vuoksi..), joten näköjään on ollut vain muutamalla lenkillä =)
kumminkin vielä isoäidiltäsi, että onko hän
kuunellut neuvojasi ja että aikooko hän
koiran lopettaa (toivottavasti ei)
ei ollut eilen oikein juttelutuulella, joten en kysynyt, mutta viikonloppuna pitää jutella lisää asiasta.
selkenemään ja koiruudelle hyviä jatkoja...ja eläkepäiviä. :)
alkoi puhe siitä, kuinka huonosti koira kuulee/näkee (kuulemma joku naapuri oli myös huomannut saman) ..
Kävin illalla kaverini ja koiran kanssa lenkillä, niin isoäitini alkoi taas puhumaan siitä kuinka koiran näkö ja kuulo ovat todella huonot, mutta kuitenkin sitten kuuli selvästi toisen koiran haukunnan, vaikka itse koiraa ei näkynyt ja seurasi katseellaan, kun olin laittanut käteni nyrkkiin niin kuin siellä olisi ollut joku herkkupala ja heiluttelin sitä hitaasti koiran silmien edessä (nyrkin sisällä ei siis ollut mitään, joten ei voinut haistaakaan), mutta isoäitini mielestä koira näyttelee minulle (jaa-a).. Kyselin häneltä, mitä mieltä hän olisi, jos koiralle yritettäisiin etsiä uusi koti, jos kerran koiranpito on niin hankalaa (en nyt ihan noin sanonut, minun pitää olla hyvin varovainen puhuessani isoäidilleni), niin isoäitini melkein suuttui, kun en uskonut häntä koiran huonosta näöstä/kuulosta (kaverinikin mielestä koira kuulee ja näkee ihan hyvin) eikä hän kuurosokeaa koiraa voi antaa kenenkään kontolle, niin käydään sitten ensi viikolla eläinlääkärissä tarkistamassa asia. Kai se on niin, että jos hän ei jaksa tai voi pitää koiraa, niin ei sitten kukaan muukaan...