no ni, eli kiusaamisesta ei oo mitään hyötyä! siitä ei tuu kenellekkään parempi mieli ja kiusatulle saattaa jäädä elinikäset traumat! kiusatulla on tosi huono itsetunto, ym...
erästä kaveriani on kiusattu yli seitsemän vuotta, ja hän on monet kerrat uhannut tekevänsä itsarin! ette kai te halua tunnollenne toisen ihmisen kuolemaa!?! myöhemmin te tajuaisitte kuinka väärin olette tehneet, mutta silloin saattaa olla jo liian myöhästä! toivon että kaikki lukevat tämän ja miettivät vähän... ottakaa kantaa...
erästä kaveriani on kiusattu yli seitsemän vuotta, ja hän on monet kerrat uhannut tekevänsä itsarin! ette kai te halua tunnollenne toisen ihmisen kuolemaa!?! myöhemmin te tajuaisitte kuinka väärin olette tehneet, mutta silloin saattaa olla jo liian myöhästä! toivon että kaikki lukevat tämän ja miettivät vähän... ottakaa kantaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja kivet kiinnostuu...:)
kiusatuista tulee yleensä itse kiusattuja (tiedän kokemuksesta). Tai ei se yleensä vaadi peruskiusaamista että jostain tulee kiusaaja. Se on niin vähästä kiinni että joku alkaa kanavoimaan omaa pahaa oloaan toiseen.Ei sitä tästä maailmasta poisteta. Varsinkaan nyky-yhteiskunnasta jossa elossa pysymisen eteen ei tarvitse enää kamppailla niin paljoa kuin ennen. Jonnekin tuo "ylimääräinen" on kanavoitava. Yleensä harrastusten puutteessa ja ongelmien kasautuessa sitten kiusataan jotakuta jossain paikassa.
Kiusaajat harvoin käsittävät koskaan tekevänsä/tehneensä väärin. Kiusaaminen on inhimillistä, muttei missään tapauksessa hyväksyttävää; on fakta, että kiusaaja pyrkii epätoivoisesti nostamaan omaa itsetuntoaan alistamalla muita. Tietenkin epätasapainoinen kasvuympäristö on myös suuri vaikuttaja, mutta "häntä täytyy ymmärtää"-lausahdus on turhankin kliseinen. Niinhän lähes joka koulussa sanotaan, pitää vain ymmärtää ja alistua - näin minulle sanottiin. Näin sanottiin minun ystävilleni. Lopulta minä olin kouluni mukaan kiusaaja, koska kieltäydyin nielemästä kaiken sen paskan rumuudestani ja iljettävyydestäni, enkä minä käytännössä tehnyt mitään. Minä ja ystäväpiirini vain ignoroimme koulumme säälittävät kusipäät, joiden peruskoulun tarkoitus oli vain tehdä muiden elämästä niin inhottavaa, että he näkisivät oman vahvuutensa ja testosteroninsa määrän. Joka tapauksessa koulumme kuraattori syytti minua koulukiusauksesta. Minua syytettiin vain siitä, että sain henkisen yliotteen. Siinä oppilaitoksessa ei ennen oltu ttehty muuta kuin taputeltu päälaelle kiusaajia ja sanottu: "tuhma, tuhma. Ethän tee niin enää?" Se nähdään mikä tahdotaan nähdä-meininki näyttää pätevän.
Mä "harrastin" pientä kiusaamista parille ihmiselle tai oikeastaan yhdelle ysillä. Mutta tajusin kerran vain että MITÄ MÄ TEEN?? HALOO!?
Se loppu siihen ja tajusin sen kuinka vitun typerää se on. Ei sille sitten mitään traumoja jäänyt. *Hakkaa päätään seinään*