Olen ostamassa asuntoa ja mietin että millaista pitäisi katsella.
Lapset ovat luonani normaaliin tapaan joka toinen viikonloppu keskiviikko.
Ongelma on lähinnä siinä, että toinen lapsi on jo yläasteikäinen ja toinen vasta tarhassa.
Eli isommalle pitäisi pystyä järjestämään myös "omaa rauhaa", mutta kaksioita isompaan asuntoon ei ole varaa.
Voisiko ratkaisu olla esim. alkovi isommalle olohuoneeseen ja pienemmän kanssa tietenkin sama makuuhuone/lastenhuone.
Mielestäni isomman ikäisellä pitää oma kolo, jossa voi tehdä läksyjä, lukea, jutella kaverin kanssa tai muuten vaan ottaa vähän etäisyyttä hössöttävään isään ja pienempään sisareen :-)
Onko ehdotuksia tai jopa kokemusta vastaavasta tilanteesta?
Lapset ovat luonani normaaliin tapaan joka toinen viikonloppu keskiviikko.
Ongelma on lähinnä siinä, että toinen lapsi on jo yläasteikäinen ja toinen vasta tarhassa.
Eli isommalle pitäisi pystyä järjestämään myös "omaa rauhaa", mutta kaksioita isompaan asuntoon ei ole varaa.
Voisiko ratkaisu olla esim. alkovi isommalle olohuoneeseen ja pienemmän kanssa tietenkin sama makuuhuone/lastenhuone.
Mielestäni isomman ikäisellä pitää oma kolo, jossa voi tehdä läksyjä, lukea, jutella kaverin kanssa tai muuten vaan ottaa vähän etäisyyttä hössöttävään isään ja pienempään sisareen :-)
Onko ehdotuksia tai jopa kokemusta vastaavasta tilanteesta?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Voihan tuon tehdä niinkinpäin, että sille vanhemmalle antaa sen makuuhuoneen ja itse asustelee olohuoneessa. Jos tilaa on, niin sille nuoremmalle voi jonkun oman tilan erottaa mh:n puolelta.
Tämmöinen ei kait ole niin harvinainen ratkaisu, olohuoneessa pitää vaan olla lääniä sen verta, että parisänky sinne jotenkin ähräämällä saa mahtumaan, esim sohvan taakse tms.
saada mahtumaan?
Tuskin etäisä(kään) aikoo jäädä ikuiseksi uusiosinkuksi ja/tai viettää vallan munkkielämää ilman minkäänlaista elämää vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Siksi parisänky.
Voi sitä seksiä muuallakin harrastaa kuin parisängyssä.
Eihän siihen hommaan tarvita edes koko sänkyä.
Vaan jos jatkossa alkaa kehkeytyä jotain vakavempaa, niin on ihan mukavuusasia tuommoinen parisänky. Harvempi kuitenkin oikeasti jää ikuiseksi uusiosinkuksi.
Vai onko tässä parisänky olohuoneeseen -jutussa nyt jotain muuta?
jumii jossain kaksiossa loppuikäänsä uuden kumppanin kanssa.
Kerrohan nyt suoraan, miksi parisänky olohuoneessa on nyt huomiota herättävä asia?
Ei sen parisängyn tarvitse olla mikään jenkki-maxi-super-extra-200cm leveä systeemi. Monelle riittää ihan 120cm systeemi, siihen kun tarvittaessa mahtuu kaksi ihmistä nukkumaan ilman suurempia tuskia.
Kun seurustelu sen uuden potentiaalisen kumppanin kanssa alkaa vakavoitumaan, niin siinä aletaan käymään puolin ja toisin "yökylässä" toisen luona, siis muutenkin kuin seksiä harrastamassa. Siskonpetillekkö se uusi siippa-ehdokas pitää silloin majoittaa?
Ja saahan sen parisängyn aina mukaansa sinne uuteen asuntoon.
Parisänky olkkarissa on ihan turha tilansyöjä. Yhden ihmisen nukkumiseen riittää vallan hvyin ihan normaali sänky.
Meillä ollaan vielä niin rakastuneita, että mahdutaan kullan kanssa nukkumaan ihan 90-senttiä leveällä runkopatjasängyllä ;)
Itse laitoin makuuhuoneeseen parven. Voihan sen laittaa olohuoneeseenkin. Riippuu vähän minkäkokoisia huoneita.
Tuolla parvella sain vähän jaettua tiloja.
Minulla ei ole tuollaista ongelmaa, mutta voin ihan hyvin kuvitella tilanteen.
Luultavasti itse tekisin niin, että teini nukkuisi makuuhuoneessa silloin kun on paikalla. Isää varten olisi vuodesohva olohuoneessa (kyllähän nyt vuodosohvalla pystyy nukkumaan aina toisinaan). Esikouluikäinen tuskin tarvitsee ikiomaa huonetta välttämättä etän luona. Hänelle ehkä päiviksi nurkkaus makuuhuoneesta, öitä varten varmaankin kehittelisin jotain..
Kaappisänky voisi olla kivakin ratkaisu (vanha keksintö ja kyllä sellaisen rakennusohjeitakin välillä löytyy, puusepätkin varmasti osaavat tehdä. Idea on siis kaapin näköinen kapistus, josta vedetään ovi alas jolloin sisältä paljastuu sänky). Toinen vaihtoehto olisi myöskin vanha idea: tuolisänky (ohjeita ehkä löytyy, ja puuseppä taaskin voisi auttaa. ei ne ole niin kalliita kuin voisi ensialkuun kuvitella). Tässä tapauksessa olisi lastensängyn levyinen nojatuoli, josta saa joko vetämällä tai taittelemalla ulos täysimittaisen lastensängyn.
Yleinen ongelmahan nykyisin on, että etävanhemman kuvitellaan voivan asustavan yksiössä. Lähivanhempihan saa yh-korotusta muunmuassa (tai lähinnä) sen takia, että hänen pitää pystyä kustantamaan tilaa myös lapsille (missään laskelmissa ei kuvitella nykyään, että lähivanhempi voisi asua lasten kanssa yksiössä).
Jos teillä olisi vuoroviikkohuoltajuus, asia korostuisi entisestään.
Tämä oli tietenkin aiheen ohi menevää löpinää, mutta mietippä noita sänkyratkaisuja. Ehkä (toivotaan niin) siinä vaiheessa kun esikoululainen on teini-iässä, sinulla on myös toinen asunnosta maksava aikuinen taloudessa. Silloin asumisjärjestelyt ovat ehkä vähän helpompia.
elämäntilanteen mukaan. Ei ole pakko loppuikää siinä kaksiossa kököttää ja ottaa vielä lisää väkeä asumaan.
Eiköhän se kaksio ole kuitenkin lähinnä välivaihe. Mutta kannattaa sekin toki viihtyisäksi ja käytännölliseksi tehdä.
Tai vaihtoehtoisesti lapset ovat "välivaihe" ja lopulta muuttavat omilleen.
Meillä on Igglossa myynnissä asunto sulle, jos asut pk-sudulla (hkissä) :) 3h kk sauna 54m2.
Ollaan itse tykätty asua tässä nimenomaan uusperheellisyyden vuoksi. "Osa-aikaisella" esiteinillä on oma huone. Se on niin mahtavaa. Nyt perhe kuitekin kasvaa ja meidän pitää siirtyä isompiin tiloihin.
Eli ei muuta kuin tänne vaan :D
Pieniä kolmioitakin on. Voisiko asuinalueesta ja varustetasosta tinkiä ? Kun ei yhtään tiedä mistä päin etsit asuntoa, oletko remppataitoinen/haluinen... Saitkin jo monia vaihtoehtoja. Esim teinille huone, jota itse käytät kun teini mutsillaan. Tarhaikäinen voi olla innostunut ilmapatjasta tmv. retkivuoteesta...
Pientä kolmiota olen etsinytkin, mutta alueella jolta asunnon pitäisi löytyä ei vaan sellaisia ole.
Kolmioiden neliöt lähtevät 75m2 ylöspäin.
Sellaiseen voisi vielä juuri ja juuri olla varaa, mutta vastikkeet nousevat kipukynnyksen yli.
Etenkin kun kalliita yhtiöremontteja on tulossa vähän joka taloon.
On tässä ihmettelemistä, kun luulee asuvansa perheen kanssa onnellisena esikaupungin isossa rivarinpätkässä ja yht´äkkiä huomaa etsivänsä kaksiota lähiön kerrostaloista.
Nimimerkillä 38v ja ensimmäistä kertaa sinkkuna.
Pieni kolmio olis hyvä, tai asunnon oston sijaan voisit ajatella ASO-asuntoa. Lasten on hyvä olla luonasi kun siellä on tilaa ja viihtyvyyttä.
tarkennan hiukan, ASO on asumisoikeus asunto. 15.000-30.000 maksaa ja talot viihtyisiä. Mulla on kaksio jossa alkovi ja terassipiha. Viihdyn tod. hyvin!!
Omassa saisi pääomalle paremman tuoton.
Itseasiassa hain aikoinani aso numeroa ihan ensimmäisten joukossa eli minulla on alle kymppitonnin jonotusnumero, jolla saa aika hyvin asunnon kuin asunnon.
Tottakait omasta asunnosta saa paremman tuoton kuin ASO-asunnosta, siis tietysti jos ja kun asuntojen hinnat nousee. Mutta köyhälle (kuten minulle) kaikki on kallista: eihän ole mitään järkeä siinäkään, että ottaa asuntolainaa ja maksaa pankille siitä vielä korkoa! Eikun kylmää valuttaa omasta pussista tiskille kylmää käteistä...
...jos sitä vaan jostain olisi. Tuossa tilanteessa kannattaa nyt miettiä ASO- ja oman asunnon välillä sitä, että kuinka pysyvää ratkaisua on tekemässä ja mimmoisessa asunnossa haluaa elää. Kauheasti ei pitkällä juoksulla lämmitä se, että elää käkistelee jossain hikisessä kaksiossa muutaman vuoden. Vaihtoehtona sinullakin tuntuu olevan ihan mukiinmenevä vaihtoehto, missä ilmeisen ainoana miinuspuolena on se, että rahalle ei saa parasta mahdollista tuottoa.
Tämmöisissä jutuissa aina itse miettii sitä, mikä on elämässä tärkeintä. Rahaa ei arkkuun laiteta mukaan, ja vaikka laitettaisiin niin sillä ei juuri siellä mitään tee. Tenaville jos taas pystyy tarjoamaan mukavat puitteet, niin sitä ehkä sitten mielummin muistelee aikanaan kiikkustuolissa kissa sylissä.
sitten kummiskaan. Ei tarvi siellä kaksiossa "käkistellä".
Asuntoja voi ostaa ja myydä.
Noinhan se on, eikä varsinkaan kannata pelätä myyntivoiton verotusta. Sen kun joutuu myyntivoitosta maksamaan jos on asustellut asuntoaan alle 2 vuotta. Ja sekin vero maksetaan myynti*voitosta* eli nettoa jää siitä jokatapauksessa.
Mutta pitää pohtia noissa kuvioissa, että kuinka väliaikainen ratkaisu siitä sitten kehkeytyy. Vuoden-kaksi käkistelee ahtaamminkin, pidempään asumisjaksoon sitten kyllä harkitsisin vakavammin heti lähdöstä tilavampaa asuntoa. Vaikka semmoista, missä heti ei tarvitse hötkyillä jos/kun sinkkustatus on muuttumassa.
Myyntivoittovero! Jo on huoli. Eiköhän sitä sentään lasten kanssa sen pari vuotta jaksa omassa asua.
ASOt on täyttä kusetusta nykyään. Ihan vaan vinkiksi.
Eihän sen myyntivoittovero minulle mikään ongelma olekkaan, niinkuin tuossa viestissäni sanoin: ei kannata sitä "pelätä" kun jokatapauksessa nettovoitolle tulee jäämään siitä huolimatta.
ASO:t on mitä on, kelle sopii ja kelle ei sovi. Tilanteen mukaan, ja sen mukaan mitä pitää tärkeänä. Ei silti, ei ne ole minunkaan juttuni.