Noin puolitoista vuotta sitten olin terve nainen jolla oli asiat kunnossa. Olin kylläkin ylipainoinen 162/86 ja päätin ryhtyä laihduttamaan koska vihasin ja häpesin itseäni ja läskejäni ja lisäksi olin aina väsynyt. Laihdutus alkoi tosi hyvin ja kilot tippuivat nopeasti. Olin jo heti alkuun todella tarkka syömisistäni ja pian mukaan tuli liikunta. Viime kesästä alkaen liikunta on ollut pakkomielteistä ja silloin vähensin syömistäkin entistä enemmän.Olin elämäni kunnossa, virkeä ja energinen. Liikunnan avulla sain hyvitettyä syömisiäni.
Viime helmikuussa keksin oksentamisen, josta en nyt enää pääse eroon. Ahmin ja oksennan kerran päivässä. Vihaan itseäni tämän takia. Nyt mittani ovat 162/52 ja haluaisin pudottaa vielä muutaman kilon. Ajatukset pyörii syömisen ympärillä ja mietin miten saan syömäni kalorit hyvitettyä siis vaihtoehdot ovat oksentaminen, liikunta tai sitten erittäin niukka ruokavalio muutaman päivän. Lihomisen pelko on aivan kauhea, en niinkään välttämättä halua hirveesti enään laihtua (paitsi muutama kilo vois lähtee kesään mennessä). Olen jo 32- vuotias ja mietin tässä että löytyykö muita saman ikäisiä jotka kärsii tästä ongelmasta?
Viime helmikuussa keksin oksentamisen, josta en nyt enää pääse eroon. Ahmin ja oksennan kerran päivässä. Vihaan itseäni tämän takia. Nyt mittani ovat 162/52 ja haluaisin pudottaa vielä muutaman kilon. Ajatukset pyörii syömisen ympärillä ja mietin miten saan syömäni kalorit hyvitettyä siis vaihtoehdot ovat oksentaminen, liikunta tai sitten erittäin niukka ruokavalio muutaman päivän. Lihomisen pelko on aivan kauhea, en niinkään välttämättä halua hirveesti enään laihtua (paitsi muutama kilo vois lähtee kesään mennessä). Olen jo 32- vuotias ja mietin tässä että löytyykö muita saman ikäisiä jotka kärsii tästä ongelmasta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eipä tuo kai ole iästä kiinni. Mullakin syöminen lähti käsistä, kun ensin lihoin parikymppisenä 15 kiloa ja sitten laihdutin ne pois. Mutta halusinkin vielä muutaman kilon enemmän pois, ja vähensin syömiset minimiin. Liikuin hulluna. Ahmin kerran pari viikossa. Oksuilun keksin n. vuosi sitten. Samalla liikunta jäi melkein kokonaan. Joka kerta päätän, ettei enää, aloitan normaalin, terveellisen syömisen. Silti löydän itseni pää pöntössä 2-3 krt viikossa.
Eipä tuo kai ole iästä kiinni. Mullakin syöminen lähti käsistä, kun ensin lihoin parikymppisenä 15 kiloa ja sitten laihdutin ne pois. Mutta halusinkin vielä muutaman kilon enemmän pois, ja vähensin syömiset minimiin. Liikuin hulluna. Ahmin kerran pari viikossa. Oksuilun keksin n. vuosi sitten. Samalla liikunta jäi melkein kokonaan. Joka kerta päätän, ettei enää, aloitan normaalin, terveellisen syömisen. Silti löydän itseni pää pöntössä 2-3 krt viikossa.
Syömishäiriöt puhkeavat yleensä teineillä, kuten minulla ja muillakin kohtalotovereilla. Ehdottaisin kuitenkin että hakisit apua, lääkärille vain. Saat elämäsi kuntoon ja uskon että nyt olet aivan upeissa mitoissa, voin kuinka minäkin olisin. :/
ahmin ja oksennan tällä hetkellä noin 3 krt päivässä.. aika helvetissä elän tällä hetkellä, mut on välil helpompia kausiakin. oon kärsiny syömishäiriöistä 13 vuotiaasta asti eli noin 12 vuotta. en tiiä paranenko koskaan, mutta on opittu elämään tän sairauden kanssa, välil on voimia yrittää parantua.. voimia sulle ja hae ihmeessä ajoissa apua, mitä aiemmin sitä parempi tulevaisuus!!
29v ja syömishäiriö, en tiedä mikä. toisinaan syön terveellisesti ja kun sorrun niin ahmin ehkä 2vko:a ja sitten alan oksentelemaan
oksennan muutaman päivän ja sit siirryn taas normaaliin terveelliseen ruokaan. paino ei juurikaan putoa vauhdilla. 2kk aikana lähteny 2kg ja 7kg pitäs saada pois.
mulla 2 lasta.