En osaa enää

en tiedä luuletko että oikeasti vihaan sinua
minulla on kai tunteita sinulle aina vaan, rakastan sinua, mutta minulla ei vaan löydy mitään hyvää sanottavaa. Ei mitään kaunista.
Jos lähestyisit olisin yhtä vittumainen ja järkyttävä kuin sinä aikoinaan.
Saan agressiopurkauksia välillä koska en käsittele enää näitä tunteita vaan suljen ne kaikki pois.
Olen varmaan tunnevammainen.
Keskityn vaan miettimään pinnallisesti ja seksiä.
Järjellisesti olen päätynyt tulokseen että olet seksuaalisesti vapaa etkä hae muita tuttavuuksia. Ei kiinnosta tutustua. Mikä on ihan ok. Minustakin on tulossa sellainen.
Ainoa ihminen joka merkkaa minulle mitään on oma sisko. Mietin kaiken sen pohjalle mitä sisko olisi mieltä. Hän olisi pettynyt ja sanoisi muutaman viisaan sanan varmasti näistä silmäpeleistä ynnä muusta.
Mutta olen vaan vapaasti oma itseni, en näyttele enkä pelaile. Silti jokin ahdistaa rinnassa.
Ei se ole mikään muu kuin sinä.
Tiedän että se olet sinä. Ja kun jatkat elämää, kun jatkan elämää, sattuu ja tänään se tunkee taas jostain enkä saa suljettua, en vaan tiedä kuinka pahasti tämä kaikki lopulta vaikuttaa minuun.

Mutta out of sight out of mind.
Miten päin vaan tätä ajattelee niin ethän sinä pidä minusta. Onhan se tullut jo selväksi. Muuten olisit joskus sanonut, kirjoittanut edes jotain.
Se tunne on sairaus
tarvitsen taas lisää keinoja. Toisen ihastumisen käsittely auttoi parhaiten mutta sekin loppui siihen kun sain pakit enkä voi edes katseilla enää "häiritä".
En tiedä,.. jos saan harjoittelupaikan, ehkä jään sinne suoraan duuniin. Olenkohan niin säälittävä että pitää naisen takia tehdä sellaista. Mutta ei sen tällä alalla koulutuksella niin väliä.
Sydän kun hakkaa taas ja hengitys on hankalaa.
En kuitenkaan pidä itselleni valehtelusta.
En tunne oloani mukavaksi.
Sen täytyy loppua.