hae sanalla Laestadius;saat näytteitä. Toinen vihje: Lestadiuksen saarnat ja 3. =kirjasto.
0Äänestä
Taru
Kirjastosta löytää, ja jos ei sieltä, niin ainakin niitä saa ostaa. Postillojen vanhoja painoksia saattaa löytää antikvariaateista, ovat värikkäämpiä ilmaisultaan.
Ev.lut. kirkon tiedotuskeskus ilmoittaa sivuollaan:
14.12. - Laestadiuksen saarnakokoelma laajeni juhlavuoden päätteeksi Lars Levi Laestadiuksen laajennettu saarnakokoelma julkistettiin Laestadiuksen syntymän 200-vuotisjuhlavuoden päätteeksi. Kokoelma sisältää kaikki tiedossa olevat Laestadiuksen saarnat, 466 kappaletta. Vuonna 1964 ilmestynyt edellinen kokoelma Postilla I-II sisälsi noin sata saarnaa vähemmän.
Uusi kokoelma Saarnat I-III sisältää kolme osaa, joista viimeisin valmistui tänä adventtina. Se sisältää rukouspäivien ja erityistilanteiden saarnat, kun taas vuonna 1998 ilmestyivät kirkkovuoden loppuosan ja vuonna 1996 alkuosan saarnat.
Saarnakokoelman tavoitteena on ollut ilmaista Laestadiuksen sanoma hyvällä suomen kielellä käyttäen hänelle ominaisia ilmaisuja, käsitteitä ja kielikuvia. Kokoelma on koottu saarnakäsikirjoitusten tai luotettavien kopioiden pohjalta. Valtaosa saarnoista on pidetty paikallisella suomen kielellä, osa ruotsiksi ja muutama saameksi. Käsikirjoitusten tulkintaan osallistui lestadiolaisuuden tutkija Pekka Raittila. Saarnakokoelman kerääminen ja uudistaminen aloitettiin vuonna 1988.
Saarnakokoelman on valmistanut Esikoislestadiolaiset ry. Laestadiuksen saarnojen kieliasun uudistamiseen haastoi liikkeen tapa lukea "rovastin" saarnoja seuratilaisuuksissa. Kokoelma julkistettiin viime lauantaina esikoislestadiolaisten rukoushuoneella Lahdessa.
Laestadiuksen juhlavuonna Tornionlaakson neuvosto järjesti Laestadiuksesta kulttuuriprojektin, johon kuului yhteensä noin viisikymmentä tapahtumaa. Merkittävimpiä tapahtumia olivat juhlavuoden avajaismessu Pajalan kirkossa tammikuussa, kolmen piispan kohtaaminen Karesuannolla elokuussa, seminaarit Torniossa ja Rovaniemellä sekä näytelmä "Den himmelska elden" Jäkkvikissa. Viime maanantaina julkistettiin myös Tornionjokilaakson vuosikirja, jonka teemana on Laestadius. Lestadiolaisuuden eri suuntaukset ovat olleet osittain mukana tapahtumien järjestämisessä.
Lars Levi Laestadius (1800-1861) oli pappi, raittiusmies, luonnontutkija, filosofi ja laestadiolaisen herätysliikkeen perustaja. Lestadiolainen herätysliike syntyi 1840-luvulla ja on yhä yksi suurimmista Suomen luterilaisen kirkon herätysliikkeistä. (KT 14.12.2000)
Lisätietoja: Saarnakokoelman tilaukset: Jukka Lahtinen 0400- 486 240 tai 03- 762 4844, [email protected].
PL 185 (Luotsikatu 1 a) 00161 Helsinki puhelin (09) 18021 telekopio (09) 180 2337 tiedotuspäällikkö Mikko Oinonen tiedottaja Kati Harviainen tiedottaja Mari Malkavaara tiedottaja Leena Pohjola WWW-koordinaattori Sami Kallioinen WWW-tiedottaja Riku Nurkka toimistosihteeri Heljä Saarela kanslisti Satu Hatakka
0Äänestä
ulpu
mää luulen et ainaki el:n ruksilta..
0Äänestä
Aino U
Muun muassa sen, että suurin osa painetuista Laestadiuksen saarnoista on kieliasun muokkauksen nimellä tehdyillä toimenpiteillä saatettu suoranaisiksi väärennöksiksi. Yksittäisiä sanoja, ilmauksia ja kokonaisia lauseita on jätetty pois, harvemmin on omia pantu lisäksi. Luotettavat kirjat ovat Kirkkopostilla (sisältää tahattomanoloisia virheitä käsikirjoituksiin verrattuna, sanovat "leeviläiset"), Puhtaat Saarnat (jota saa "leeviläisiltä") ja Nya Evangeliepostilla. Jälkimmäistä varmaan saa ns. pikkuesikoisilta Pietarsaaren seudulta tai Ruotsin puolelta. Isäni (esikoislestadiolaisia) kertoi aikanaan, että kun Panulan toimittama Postilla I-II oli työn alla, hän tilasi niitä etukäteen, mutta kun hän vihdoin sai tilaamansa, hänen pettymyksensä oli suuri hänen huomatessaan, että saarnat olivat joutuneet melko suurpiirteisen muokkauksen kohteeksi. Esikoislestadiolaiset ovat puolustaneet muokkaustyön tarpeellisuutta muun muassa sillä, etteivät nuoret opi kieliä (ts. eivät opi ymmärtämään Laestadiuksen käyttämää kieltä), joten otaksun, että uusimmat kirjat eivät ainakaan ole uskollisuudessaan Laestadiukselle parempia kuin Panulan laitos. Tiettävästi saarnoja on myös sähköisessä muodossa.
0Äänestä
el kirahwi
Mielestäni olisi hyvä, jos julkaistaisiin kahdenlaisia Laestadiuksen saarnakokoelmia: 1. kielellisesti muokattu saarnakokoelma, joka soveltuisi seuroissa luettavaksi. 2. täysin alkuperäisessä asussa oleva, suoraan käsikirjoituksista kopioita, johon muokattua versiota voitaisiin verrata, ja josta voisi tarkastaa, mitä Laestadius on sanonut mistäkin asiasta.
Leeviläiset ovat julkaisseet yhden kirjan, joka sisältää tällaisia muokkaamattomia saarnoja, ja ilmeisesti on toinen kirja tulossa joskus lähitulevaisuudessa, mutta ne eivät taida kuitenkaan sisältää ihan kaikkia saarnoja?
Muokkaamattomat saarnat eivät sovellu luettavaksi seuroissa siitäkin syystä, ettei lähtökohdaksi voida ottaa vuosikymmeniä seuroissa istunutta kuulijaa, joka on vähitellen oppinut ymmärtämään Laestadiuksen kieltä. Pitää otta huomioon myös sellaiset, joilla ei ole tällaista vuosikymmenien kokemusta. Ei varmasti anna kovin hyvää kuvaa lestadiolaisuudesta ensimmäistä kertaa seuroihin tulevalle, jos joutuu istumaan ensimmäisen puoli tuntia ymmärtämättä juuri mitään. Oma kokemukseni on, että kielellisesti muokattujakin saarnoja on joskus vaikea ymmärtää siitä syystä, että oma kokemuspiiri ja kulttuuri on niin erilainen 1800-luvun pohjoisruotsalaisesta kulttuurista.
0Äänestä
Aino U
el kirahwi kirjoitti:
Mielestäni olisi hyvä, jos julkaistaisiin kahdenlaisia Laestadiuksen saarnakokoelmia: 1. kielellisesti muokattu saarnakokoelma, joka soveltuisi seuroissa luettavaksi. 2. täysin alkuperäisessä asussa oleva, suoraan käsikirjoituksista kopioita, johon muokattua versiota voitaisiin verrata, ja josta voisi tarkastaa, mitä Laestadius on sanonut mistäkin asiasta.
Leeviläiset ovat julkaisseet yhden kirjan, joka sisältää tällaisia muokkaamattomia saarnoja, ja ilmeisesti on toinen kirja tulossa joskus lähitulevaisuudessa, mutta ne eivät taida kuitenkaan sisältää ihan kaikkia saarnoja?
Muokkaamattomat saarnat eivät sovellu luettavaksi seuroissa siitäkin syystä, ettei lähtökohdaksi voida ottaa vuosikymmeniä seuroissa istunutta kuulijaa, joka on vähitellen oppinut ymmärtämään Laestadiuksen kieltä. Pitää otta huomioon myös sellaiset, joilla ei ole tällaista vuosikymmenien kokemusta. Ei varmasti anna kovin hyvää kuvaa lestadiolaisuudesta ensimmäistä kertaa seuroihin tulevalle, jos joutuu istumaan ensimmäisen puoli tuntia ymmärtämättä juuri mitään. Oma kokemukseni on, että kielellisesti muokattujakin saarnoja on joskus vaikea ymmärtää siitä syystä, että oma kokemuspiiri ja kulttuuri on niin erilainen 1800-luvun pohjoisruotsalaisesta kulttuurista.
Kielellisen muokkauksen ei kuitenkaan missään tapauksessa pitäisi tärvellä alkutekstiä niin kuin nyt on käynyt LLL:n saarnojen suhteen (siis minun mielestäni). Karkea kielenkäyttö on tosiasia, jota ei enää nykykansalle välitetä muokatuilla saarnoilla, vaikka ihmisten elämä (jopa paikoin seurakunnan sisällä!) ja sivistystaso elämästä päätelleen hyvinkin edellyttäisi sitä. Kielelliseen muokkaukseen lähtijän pitäisi osata olla hyvin kriittinen. Ei ole ollenkaan pahitteeksi, vaikka jokin sana onkin aivan käsittämätön. Itse ihmettelin lapsena, kun luettiin tuhlaajapojasta, jolle ei annettu rapaa, koska porvari pelkäsi, että "siat kupsotellaan". Se mietitytti joskus ankarasti, vasta varttuneempana sitten selvisi, ettei omavanhurskaus suinkaan soisi sitä, että hänen sikansa kuolevat.
0Äänestä
Jouni
Meillä on myynnissä postilloita rukoushuoneella (esikoilestadioilaiset). Luemme niitä pysyäksemme alkuperäisessä opintotuudessa.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hae sanalla Laestadius;saat näytteitä. Toinen vihje: Lestadiuksen saarnat ja 3. =kirjasto.
Kirjastosta löytää, ja jos ei sieltä, niin ainakin niitä saa ostaa.
Postillojen vanhoja painoksia saattaa löytää antikvariaateista, ovat värikkäämpiä ilmaisultaan.
Ev.lut. kirkon tiedotuskeskus ilmoittaa sivuollaan:
14.12. - Laestadiuksen saarnakokoelma laajeni juhlavuoden päätteeksi
Lars Levi Laestadiuksen laajennettu saarnakokoelma julkistettiin Laestadiuksen syntymän 200-vuotisjuhlavuoden päätteeksi. Kokoelma sisältää kaikki tiedossa olevat Laestadiuksen saarnat, 466 kappaletta. Vuonna 1964 ilmestynyt edellinen kokoelma Postilla I-II sisälsi noin sata saarnaa vähemmän.
Uusi kokoelma Saarnat I-III sisältää kolme osaa, joista viimeisin valmistui tänä adventtina. Se sisältää rukouspäivien ja erityistilanteiden saarnat, kun taas vuonna 1998 ilmestyivät kirkkovuoden loppuosan ja vuonna 1996 alkuosan saarnat.
Saarnakokoelman tavoitteena on ollut ilmaista Laestadiuksen sanoma hyvällä suomen kielellä käyttäen hänelle ominaisia ilmaisuja, käsitteitä ja kielikuvia. Kokoelma on koottu saarnakäsikirjoitusten tai luotettavien kopioiden pohjalta. Valtaosa saarnoista on pidetty paikallisella suomen kielellä, osa ruotsiksi ja muutama saameksi. Käsikirjoitusten tulkintaan osallistui lestadiolaisuuden tutkija Pekka Raittila. Saarnakokoelman kerääminen ja uudistaminen aloitettiin vuonna 1988.
Saarnakokoelman on valmistanut Esikoislestadiolaiset ry. Laestadiuksen saarnojen kieliasun uudistamiseen haastoi liikkeen tapa lukea "rovastin" saarnoja seuratilaisuuksissa. Kokoelma julkistettiin viime lauantaina esikoislestadiolaisten rukoushuoneella Lahdessa.
Laestadiuksen juhlavuonna Tornionlaakson neuvosto järjesti Laestadiuksesta kulttuuriprojektin, johon kuului yhteensä noin viisikymmentä tapahtumaa. Merkittävimpiä tapahtumia olivat juhlavuoden avajaismessu Pajalan kirkossa tammikuussa, kolmen piispan kohtaaminen Karesuannolla elokuussa, seminaarit Torniossa ja Rovaniemellä sekä näytelmä "Den himmelska elden" Jäkkvikissa. Viime maanantaina julkistettiin myös Tornionjokilaakson vuosikirja, jonka teemana on Laestadius. Lestadiolaisuuden eri suuntaukset ovat olleet osittain mukana tapahtumien järjestämisessä.
Lars Levi Laestadius (1800-1861) oli pappi, raittiusmies, luonnontutkija, filosofi ja laestadiolaisen herätysliikkeen perustaja. Lestadiolainen herätysliike syntyi 1840-luvulla ja on yhä yksi suurimmista Suomen luterilaisen kirkon herätysliikkeistä. (KT 14.12.2000)
Lisätietoja: Saarnakokoelman tilaukset: Jukka Lahtinen 0400- 486 240 tai 03- 762 4844, [email protected].
--------------------------------------------------------------------------------
Tiedotusyksikkö
Kirkkohallitus
PL 185 (Luotsikatu 1 a)
00161 Helsinki
puhelin (09) 18021
telekopio (09) 180 2337
tiedotuspäällikkö Mikko Oinonen
tiedottaja Kati Harviainen
tiedottaja Mari Malkavaara
tiedottaja Leena Pohjola
WWW-koordinaattori Sami Kallioinen
WWW-tiedottaja Riku Nurkka
toimistosihteeri Heljä Saarela
kanslisti Satu Hatakka
mää luulen et ainaki el:n ruksilta..
Muun muassa sen, että suurin osa painetuista Laestadiuksen saarnoista on kieliasun muokkauksen nimellä tehdyillä toimenpiteillä saatettu suoranaisiksi väärennöksiksi. Yksittäisiä sanoja, ilmauksia ja kokonaisia lauseita on jätetty pois, harvemmin on omia pantu lisäksi. Luotettavat kirjat ovat Kirkkopostilla (sisältää tahattomanoloisia virheitä käsikirjoituksiin verrattuna, sanovat "leeviläiset"), Puhtaat Saarnat (jota saa "leeviläisiltä") ja Nya Evangeliepostilla. Jälkimmäistä varmaan saa ns. pikkuesikoisilta Pietarsaaren seudulta tai Ruotsin puolelta. Isäni (esikoislestadiolaisia) kertoi aikanaan, että kun Panulan toimittama Postilla I-II oli työn alla, hän tilasi niitä etukäteen, mutta kun hän vihdoin sai tilaamansa, hänen pettymyksensä oli suuri hänen huomatessaan, että saarnat olivat joutuneet melko suurpiirteisen muokkauksen kohteeksi. Esikoislestadiolaiset ovat puolustaneet muokkaustyön tarpeellisuutta muun muassa sillä, etteivät nuoret opi kieliä (ts. eivät opi ymmärtämään Laestadiuksen käyttämää kieltä), joten otaksun, että uusimmat kirjat eivät ainakaan ole uskollisuudessaan Laestadiukselle parempia kuin Panulan laitos.
Tiettävästi saarnoja on myös sähköisessä muodossa.
Mielestäni olisi hyvä, jos julkaistaisiin kahdenlaisia Laestadiuksen saarnakokoelmia: 1. kielellisesti muokattu saarnakokoelma, joka soveltuisi seuroissa luettavaksi. 2. täysin alkuperäisessä asussa oleva, suoraan käsikirjoituksista kopioita, johon muokattua versiota voitaisiin verrata, ja josta voisi tarkastaa, mitä Laestadius on sanonut mistäkin asiasta.
Leeviläiset ovat julkaisseet yhden kirjan, joka sisältää tällaisia muokkaamattomia saarnoja, ja ilmeisesti on toinen kirja tulossa joskus lähitulevaisuudessa, mutta ne eivät taida kuitenkaan sisältää ihan kaikkia saarnoja?
Muokkaamattomat saarnat eivät sovellu luettavaksi seuroissa siitäkin syystä, ettei lähtökohdaksi voida ottaa vuosikymmeniä seuroissa istunutta kuulijaa, joka on vähitellen oppinut ymmärtämään Laestadiuksen kieltä. Pitää otta huomioon myös sellaiset, joilla ei ole tällaista vuosikymmenien kokemusta. Ei varmasti anna kovin hyvää kuvaa lestadiolaisuudesta ensimmäistä kertaa seuroihin tulevalle, jos joutuu istumaan ensimmäisen puoli tuntia ymmärtämättä juuri mitään. Oma kokemukseni on, että kielellisesti muokattujakin saarnoja on joskus vaikea ymmärtää siitä syystä, että oma kokemuspiiri ja kulttuuri on niin erilainen 1800-luvun pohjoisruotsalaisesta kulttuurista.
Kielellisen muokkauksen ei kuitenkaan missään tapauksessa pitäisi tärvellä alkutekstiä niin kuin nyt on käynyt LLL:n saarnojen suhteen (siis minun mielestäni). Karkea kielenkäyttö on tosiasia, jota ei enää nykykansalle välitetä muokatuilla saarnoilla, vaikka ihmisten elämä (jopa paikoin seurakunnan sisällä!) ja sivistystaso elämästä päätelleen hyvinkin edellyttäisi sitä. Kielelliseen muokkaukseen lähtijän pitäisi osata olla hyvin kriittinen. Ei ole ollenkaan pahitteeksi, vaikka jokin sana onkin aivan käsittämätön. Itse ihmettelin lapsena, kun luettiin tuhlaajapojasta, jolle ei annettu rapaa, koska porvari pelkäsi, että "siat kupsotellaan". Se mietitytti joskus ankarasti, vasta varttuneempana sitten selvisi, ettei omavanhurskaus suinkaan soisi sitä, että hänen sikansa kuolevat.
Meillä on myynnissä postilloita rukoushuoneella (esikoilestadioilaiset). Luemme niitä pysyäksemme alkuperäisessä opintotuudessa.