Moi!
Minulla on ihanat vanhemmat, molemmat yhdessä.
Veljelläni on ongelmia keskittymiskyvyn yms. kanssa, toinen siskoni sairastui johonkin harmittomaan, kuitenkin melko kivuliaaseen tautiin ja vanhempi sisareni sai juuri ekan vauvansa. Minulla mene hyvin koulussa ja tiedän että vanhempani välittävät minusta. Sisarukseni ovat minulle tärkeitä ja haluan heille pelkkää hyvää. Mutta yhä useammasti minusta on alkanut tuntua että vanhempani eivät pidä minusta koska minulla ei ole mitään erikoista ja menestymiseni koulussa on alkanut olla heille itsestäänselvyys enkä saa enää mihinkään apua, toisinkuin sisarukseni.
Tiedän että olen vanhemmilleni tärkeä joten tuntuisi niin itserakkaalta vaatia huomiota kun sisareni tarvitsevat sitä enemmän. Vaikuttaisin vanhempieni silmissä varmasti kateelliselta jos sanoisin tämän heille. Mitä voin tehdä? Asia surettaa vaikka periaatteessa kaiken pitäisi olla hyvin, vai?
Minulla on ihanat vanhemmat, molemmat yhdessä.
Veljelläni on ongelmia keskittymiskyvyn yms. kanssa, toinen siskoni sairastui johonkin harmittomaan, kuitenkin melko kivuliaaseen tautiin ja vanhempi sisareni sai juuri ekan vauvansa. Minulla mene hyvin koulussa ja tiedän että vanhempani välittävät minusta. Sisarukseni ovat minulle tärkeitä ja haluan heille pelkkää hyvää. Mutta yhä useammasti minusta on alkanut tuntua että vanhempani eivät pidä minusta koska minulla ei ole mitään erikoista ja menestymiseni koulussa on alkanut olla heille itsestäänselvyys enkä saa enää mihinkään apua, toisinkuin sisarukseni.
Tiedän että olen vanhemmilleni tärkeä joten tuntuisi niin itserakkaalta vaatia huomiota kun sisareni tarvitsevat sitä enemmän. Vaikuttaisin vanhempieni silmissä varmasti kateelliselta jos sanoisin tämän heille. Mitä voin tehdä? Asia surettaa vaikka periaatteessa kaiken pitäisi olla hyvin, vai?
Vastaukset 3
Vanhimmat
sinulla on täysivaltaisena perheenne jäsenenä oikeus tulla nähdyksi, kuulluksi ja huomioiduksi! Tunnut olevan teidän perheenne "taakankantaja"...Ilmaise itsestäsi ulos se, mitä haluat vanhempiesi tietävän, sisaruksistasi riippuu, voitko heille kertoa, mitä sisälläsi on meneillään. Ei kukaan kestä hajoamatta tuollaista painetta! Vaikka tulisi itkua ja huutoa; sano mikä vaivaa. Olet kuitenkin perheesi jäsen! Voimia :)
Olen vanhempiesi kannalla. Olisi oikeasti todella itserakasta vaatia huomiota kun isaruksesi selvästi tarvitsevat sitä enemmän! Tuo nyt vain on teini-ikäiselle normaalia tuntea olevansa "hylätty".
Ajattele nyt miltä se tuntuisi sisaruksistasi kun heillä on asiat huonosti ja sinua pitäisi lelliä, häpeällisen itserakas ajattelutapa!!! Ja kouluhan on sinun oma asiasi, eikö?! Omaa tulevaisuuttasi siellä rakennat ei sen vanhempiasi pitäisi erityisesti liikuttaa ja alituiseen kummastuttaa jos hyvin menee. Eikä luultavasti sinun iässäsi tarvitse enää äidin tai isän hihassa roikkua apua pyytelemässä! Kasva!
Asian voi tuoda esille monella tavalla, mutta itse ainakin äitinä haluaisin tietää, mitä lapseni ajattelee ja mitä hänelle kuuluu. Muut asiat ovat nyt vieneet vanhempiesi huomiota, mutta eivät he tarkoituksellisesti ole "unohtaneet" sinua. Varmasti ovat mielissään, että koulusi menee hyvin jne.