Olen huono äiti!!!

Kyllä minäkin pojalle(11kk) välillä huudan. Viimeksi tänään kun ei millään käynyt nukkumaan vaikka oli ihan väsy. Sitten väsyksissä vaan huusi suoraa huutoa ja sylissä vain on ollut hyvä koko päivän(ei mikään kevyt mies;11,6kg...).
Kyllä se väsymys siinä painaa aika paljon. Viime yön sain tosi huonosti nukuttua ja se kostautui nyt päivällä... Minulla auttaa tuo ulkoilu! Tunti lenkkeilyä niin jo on paremmalla tuulella!:)
Sinunkin kannattaisi vaan nyt laittaa vauva rattaisiin jä lähteä ulos vaikka kuinka tuntuisi ettei huvita. Minä ainakin melkein sekoan jos joudun olemaan sisällä päivän tai useamman!!
Siis kamppeet niskaan ja ulos!! Varmasti vauvakin viihtyy ja on paremmalla tuulella kun tulette takaisin sisälle!:)
Ihanaa kevättä!:)

Ei tee lapsellekkaan hyvää kun vain kökötätte sisällä ja huudat hänelle. Ajattele itsesi lapsesi tilalle.. huh..

hassua,mulle tuli tänään kun olin lenkillä ja näin eräässä pihassa että äiti kaivoi lapsen kanssa lumikasaan jotain tunnelia varmaan tms,että minä olen jos en huono niin ainakin laiska äiti nykyisin...
Vien lapsen kyllä päivittäin ulos ja puistoon,mutta siellä hän saa leikkiä kavereiden kanssa,harvoin itse osallistun leikkiin muutoin kun hiekkakakkua maistelemalla ja antamalla kiikussa vauhtia...
Sitten tuli mieleen että lapsi kysyi eilen illalla että voiko hän joskus askarrella,vastasin että toki,mutta katotaan huomenna,enpä muistanut koko asiaa:(
Iltasatuakaan en ole "kerennyt" lukea monenakaan iltana,laulan kyllä unilaulun aika usein,ja luen päivällä silloin tällöin,mutta....
Onkohan ilmassa kaikesta ihanasta valosta ja auringosta huolimatta vähän jotain harmaata ja synkkää?No,uskoisin että se menee nopsaan ohi meiltä kaikilta....aurinkoista ja posittivista mieltä sinulle,me olemme kuitenkin omille lapsillemme ne parhaat äidit,usko pois.

luultavasti siitä, että vietät kaiket päivät sisätiloissa.
Otapa tavaksi mennä ulos lapsesi kanssa joka päivä säästä riippumatta ainakin pariksi tunniksi, niin saatat piankin huomata ihmeen tapahtuneen ekä lapsessasi että itsessäsi.
Kumma muuten, että niin itsestään selvästä asiasta kuin ulkoilusta pitää erikseen mainita. Eikö neuvolassa tai missään muualla ole kerrottu, että lapsenhoitoon kuuluu ulkoilu?

ethän vain kärsi näin keväisin samasta oireesta kuin minäkin? kaillea pitäisi olla tekemässä, koko ajan takaraivossa jumputtaa "on kevät, elämä virtaa täydellä vauhdilla, äkkiä mukaan tai jään kaikesta paitsi" mutta silti mikään ei oikein huvita ja tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi.
puhumattakaan siitä kuinka jalkapohjia kutittaa, pitäisi olla kymmenessä eri maassa/paikassa ja kaikissa mielellään yhtäaikaa =D

ja kun tuntee jäävänsä paitsi tästä mystisestä elämän virrasta, siitä tunteesta että kaikki tapahtuu jossain muualla ja jollekulle muulle, on olo ärtynyt ja pahantuulinen ilman kunnolista syytä.

tähän auttaa ainoastaan ulos lähteminen, ja kesän tulo =D=D

älä stressaa äläkä ihmeessä vertaa joihinkin toisiin. Jos puistoon menee äitejä lauma niin voit olla varma, että saman verran on kotonaan menemättä, ne ei vaan näy missään!

Suhun on iskenyt mökkihöperyys! Eli kun on kotona tarpeeksi kauan niin alkaa seinät kaatua päälle ja ahdistaa ja toisaalta ei saa lähdettyä sieltä mihinkään? Koko maailma pyörii sitten sen kodin ja lapsen ympärillä ja siitä tulee oikea noidankehä.

Nyt hanki jostakin aikusita ihmistä seuraksi edes toisinaan. Raahaudu vaikka sinne puistoon jos siltä tuntuu että se auttaa tai kutsu kavereita käymään tai tai.. Tuon ikäinen lapsi ei kyllä sitä puisto akaipaa vielä vaan voi edelleen nukkua niitä päikkäreitä rattaissaan ja siinä ulkoilu tule ehoidettu ajos se ei ole sun juttu. Kun lapsi kasvaa niin siitä on tultava sunkin juttu jollain tapaa, mutta ei sillä vielä kannata stressata.

Toisaalta nyt teillä on vaihe jossa lapsi alka aliikkua ja touhuta ja koetella enemmän? Tähän asti se on ollut hoidettavana ja hellittävänä ja nyt se alkaa vaatimaan elintilaa ja touhuamaan ihan mitä sattuu? Jos saat kasattua itsesi ja jaksat nyt ohjata lasta siihen suuntaan mihin hänen toivot kasvavan niin uuras työ palkitaan kyllä aika nopsaan.

Luulenpa, että kaipaat myös omaa aikaa ja ehkä miehen kanssa yhteistä aikaa? Jos lapsi ja koti on elämän keskipiste niin kaikki mikä ei ole sitä on piristävää ja vaihtelua! Eka jäätelö lämpimässä auringoss aon elämys joka taatusti piristää jne..

huono äiti, terve!! Meitä huonoja äitejä on kai oikeesti enemmänkin, oikein kerhoksi asti perustaa. Jep, kuulostaiski kivalle: Huonojen äitien kokoontuminen on ... Kai kaikissa asuu välillä se pirullinen ämmä joka näkee röntgen katseella sen pienen pullanmurusenkin lattialla ja sitte meille huonoille äideille kasvaakin sarvet päähän, paineet nousee ja alkaa huuto ku höyryveturilla.. Silloin mun hyvät lapset ikäänkuin puuttuvat tilanteeseen ja pyytävät mua ulos. Ja se oikeesto auttaa, tuo ulkoilu lasten kanssa tahi ilman lapsia. Mä luulen oikeesti ettet ookkaan niin huono miltä susta tuntui, oot vaan väsyny, niinkuin kaikki joskus. Myös me äidit sieltä hyvien äitien häntäpäästä!! Ollaan äidit vähän armeliaampia toisillemme ja ittellemme. Mun mielestä on pelkästään hyvä merkki se että pystyy tunnustamaan ittellensä olevansa huono tai riittämätön tai turhautunut, onhan niitäkin äitejä jotka ei koe sitä huutamista mitenkään normaalista poikevana toimintana, sellasesta olisin enemmän hulissani.

paranna tapasi pikaisesti!

Kun hän on kititssyt koko ajan tai tehnyt pahoja. eihän 10 kk vielä tee "pahoja".hui.lausekin kuulosta pelottavalta.

Et mahdollisesti sovi äidiksi. Kertomasi reaktiot eivät kuulu äidin normaaliin käyttäytymiseen. Olet siis myös koittanut olla huutamatta lapselle? Tämäkään ei siis ole toiminut. neuvoisin sinua olemaan hetken erossa lapsestasi. Onko sinulla ketään sukulaista tai vaikkapa naapuria joka voisi lasta hoitaa pari päivää. Tällä ajalla koita rentouttaa itseäsi ja tehdä jotain mitä et lapsesi kanssa todellakaan tekisi. Vapaalla olet yksin ja kaikki aika on vain sinulle. Käy vaikkapa Alkossa ja osta kunnon pullo viinaa. Varmasti helpottaa arjesta irtipääsemisessä. Lähde sitten vaikka lähikuppilaan, et varmaan ole käynyt niissä aikoihin. Miesten pieni flirtti aivan varmasti piristää sinua kska sitä ei kotiäitinä paljon saa osakseen. Jos tapahtuu "vahinko" ja syntyy pieni seikkailu ei sekään pahitteeksi ole, pidä se vain omana tietonasi. Mahdolliselle miehellesi voit sanoa että painuu vaikka kuuseen jos hän tätä pientä oman ajan ottoa kauhistelee. Itse varmasti tekee näin vähän väliä.

Hyvä kun sanoit sen ääneen. Se varmasti jo helpottaa. Mutta lapsesi on vielä kovin pieni ja siksi en ymmärrä hänelle huutamista? Kun aikuinen pysyy rauhallisena, niin loppupelissä se lapsikin siitä rauhoittuu. Mene seuraavan kerran vaikka eri huoneeseen ja huuda siellä. Hakkaa vaikka tyynyä raivon purkamiseksi.

Sitten tähän "pakko tehdä kaikkea kivaa -syndroomaan" sanon vaan omasta kokemuksesta, että älkää hyvät ihmiset suorittako jotain vaan sen takia, että se tekee meistä parempia äitejä. Mä jätin suosiolla vauvauinnit sun muut menemiset. Ulkoilimme toki ja tapasimme satunnaisesti sukulaisia ja muita äitejä, mutta ihan ahdistuin toisten äitien kertomuksista, kuin oli käyty jo ennen ensimmäistä ikävuotta Puuhamaata myöten reissussa. ARGH! Ihan täyspäisiä meisäkin tuli, vaikka eivät ainakaan minun vanhempani minua minnekään kuskailleet. Asia kerrallaan.

Onko sinun mahdollista käydä välillä yksin tuulettumassa? Kyllä se savu nousee vähemmästäkin, jos itse voi huonosti. Voimia ja tsemppiä!

Et todellakaan ole huono äiti lapsellesi, jos et jaksa päivittäin juosta ympäri hiekkalaatikkoa, leikkiä nukkekodilla ja kontata ympäri pitäjää..
Olet ehkä ottanut vain itsellesi turhia paineita "äitiyteen". Kuten dr.Philkin sanoi että "Go back to the basics!" Siis jos homma ei toimi, tee perusasioita, kunnes toimii ja sitten laajenna. Älä lue superäideistä ja äitiyden vaatimuksista!
Jännä juttu, että nykyään äitien pitää olla äitejä, hyviänaapureita, kauniita ja hoikkia, uraihmisiä, kotiäitejä, iloisiajapirteitä... Lista jatkuu vaikka kuinka.. Ei ennenkään sitä mitattu hyvää äitiyttä sillä ,kuinka monta kertaa sitä vei lapsen HopLopiin, Korkeasaareen tai Ruotsin laivalle! Miksi me suomalaiset nyt yhtäkkiä haluammekin toimia kuten kaikki amerikkalaiset? Pitää olla suurta ja mahtavaa, seurustella jatkuvasti, olla sosiaalinen ja matkustella ennen kuin voi todeta olevansa mitään...?!?
Neuvoni sinulle on, että unohda muiden neuvot (yleensähän niitä riittää..kuten tämäkin ;) ).
Ota lapsi syliisi ja katso häntä silmiin. Olet hänen äitinsä, paras äiti, ainoa äiti. Luo suhdetta rauhassa ja hakien juuri teidän elämän tasapainoa. Anna muiden mennä menojaan. Voitte luoda oman ulkoilurytminne ja tapanne muihin vertailemalla. Anna lapselle tilaa ja ota sitä itsellesikin tarpeen vaatiessa. Älä aseta turhia paineita itsellesi. Unohda asiat, millä ei Oikeasti ole merkitystä. Vertaistukea saat varmasti täältä netistä.

väsynyt vain. Kokeile oikeesti sitä ulkoilua, työntelet muksua vaunuissa sen aikaa kun siltä tuntuu, ei siitä tarvi paineita ottaa. Ulkoilet itsesi takia. Ei 10-kuinen vielä puistoja kaipaa, Sinua hän kaipaa. Omaa ihanaa äitiään. Syliä ja äitin juttelua. Haleja ja suukkoja. Sitä te molemmat kaipaatte.
Älä ota paineita äitiydestä, kun oivallat että olet paras äiti lapsellesi ilman kehittäviä leikkejä ja tuntien ulkoiluja, sunkin on helpompi olla.
Huutaminen täytyy lopettaa, niin paranee teidän molempien olo.
Kokeile nyt ulkoilua ensi alkuun, niin typerän yksinkertaiselta kun se neuvo kuulostaakin..
Voimia :)

Vielä on pesää jäljellä! Katso nautinnolliset kesätarjouksemme täältä!
Kaalimato.com
Klikkaa

Jos haluut sun lapsestas samanlaisen ku minä, nii kannatan! No eivaa, ei kannata! Must on tullu vuosien varrel iha vitu väkivaltane ja huudan muille. Koulus ei oo frendei. Eli, kannattaa muuttaa käytöstä.

Huhhu lapset pois. Käytät häneen henkistä väkivaltaa

Kukan ei huomannut kärsit synytyksen jälkeinen masenus. Puhu neuvola.saat läkitykset,parantaa oloasi ja jaksamistasi.ei häpeä asia on tabu, En ymärrä ettei jo raskuden aikan nevollat puhu raskauden aikasiesta masennus ja sen jälkeisetä.Tyttärelläni oli kun sai ekan lapsen ja toisenkin,kumatkin.Aika oli hevetiä kun sitä ei tiedetty,ei puhuttu julkisesti. En jaksanut enä kun sai kolmanen lapsen. Joten syy yhteys se sukset meillä meni ristin 12 vuottasitten.Jatkuu. Jos olisi puhuttu ja hänkin mikä on? Ei. Lukenut aihe nyt lehdistö ja netti ja ymmärään vsta 2022 hänen raivo käytös ymm.On katkassut välit 2009

Mun äiti ei välittänyt minusta... asuin siskoni ( 11 v vanhempi mua ) kanssa eri paikkakunnalla kuin äiti, emme asuneet yhdessä, siskolla oli perhe... no äiti oli tullut käymään siskoni luona mut en tiennyt mitään... törmäsin äitiin kadulla ja ällistyin, ei voi mitään kun ei välitä niin ei...