Olen huomannut miten raskaus on julkista riistaa. kahvipöydissä, ihmiskontakteissa on aina vakiopuheenaiheena. olen todella kyllästynyt puhumaan raskaudestani, ei ole asia jota haluaisin aina toitottaa ja jakaa muiden kanssa.
töissäkin sanovat että ilmota sitten heti ja tuo näytille ja lähetä kuvat ja asiakkaat duunissa sanovat että sano nyt äidillesi ja isällesi että heti soittavat MINULLE (ja miksi hitossa hänelle, ventovieras??) kun vauva on syntynyt ja kun koitan toppuutella että katsotaas nyt, niin nuhtelevat minua ja sanovat että vauvan syntymä on niin suuri asia suvussa ja niin suurta määrää ihmisiä koskettaa tuo asia jne..
en ole sukulaisten kanssa missään tekemisissä ja äidin kanssa huonot välit , emme ole puhuneet pitkiin aikoihin mistään saati sitten tavanneet (johtuen isäpuolesta). en ymmärrä mitä tämä raskausasia heille kuuluu.
miehen sukulaisille olen ilmoittanut koska menen sairaalaan kun he ovat taasen aina olleet todella mukavia. omilleni sukulaisilleni en ole ilmoittanut edes että olen raskaana! joku sen kai oli jostain kuullut mutta lasketun ajankin sanoin olevan vasta 1 kk sen jäkeen kun se on. juuri sukuvaelluksen välttämiseksi sairaalaan.
koitan aina vaihtaa puheenaihetta mutta ihmiset on suunnattoman uteliaita ja suurin osa varmaan tarkottaa hyvää mutten todellakaan halua jakaa elämäni tärkeintä asiaa puolitutujen, naapureiden, ventovieraiden, työtovereiden, asiakkaiden ja firman yhteistyökumppaneiden kanssa.
onko muilla vastaavia kokemuksia? miten olette rajanneet reviiriänne?
onko kukaan ilmoittanut ettei kaipaa sairaalaan sukua ? vasta sitten kotiin tms?
olisin todella kiitollinen mielipiteistänne ja ajatuksistanne.
t. mamma2008
töissäkin sanovat että ilmota sitten heti ja tuo näytille ja lähetä kuvat ja asiakkaat duunissa sanovat että sano nyt äidillesi ja isällesi että heti soittavat MINULLE (ja miksi hitossa hänelle, ventovieras??) kun vauva on syntynyt ja kun koitan toppuutella että katsotaas nyt, niin nuhtelevat minua ja sanovat että vauvan syntymä on niin suuri asia suvussa ja niin suurta määrää ihmisiä koskettaa tuo asia jne..
en ole sukulaisten kanssa missään tekemisissä ja äidin kanssa huonot välit , emme ole puhuneet pitkiin aikoihin mistään saati sitten tavanneet (johtuen isäpuolesta). en ymmärrä mitä tämä raskausasia heille kuuluu.
miehen sukulaisille olen ilmoittanut koska menen sairaalaan kun he ovat taasen aina olleet todella mukavia. omilleni sukulaisilleni en ole ilmoittanut edes että olen raskaana! joku sen kai oli jostain kuullut mutta lasketun ajankin sanoin olevan vasta 1 kk sen jäkeen kun se on. juuri sukuvaelluksen välttämiseksi sairaalaan.
koitan aina vaihtaa puheenaihetta mutta ihmiset on suunnattoman uteliaita ja suurin osa varmaan tarkottaa hyvää mutten todellakaan halua jakaa elämäni tärkeintä asiaa puolitutujen, naapureiden, ventovieraiden, työtovereiden, asiakkaiden ja firman yhteistyökumppaneiden kanssa.
onko muilla vastaavia kokemuksia? miten olette rajanneet reviiriänne?
onko kukaan ilmoittanut ettei kaipaa sairaalaan sukua ? vasta sitten kotiin tms?
olisin todella kiitollinen mielipiteistänne ja ajatuksistanne.
t. mamma2008
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oli aivan kuin olisi lukenut tekstiäni ja ajatuksiani. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että asia on jokaisen henkilökohtainen, eikä kaikkea tarvitse jakaa. En myöskään minä kerro laskettua aikaa, kuukauden voin kertoa, mutten muuta. En myöskään halua synnytyspäivälle sairaalaan enkä ihan välttämättä toisellekaan vielä ketään ylimääräisiä muita kuin lapsen isän. Minusta sinun omat ajatukset asiasta ovat arvokkaita, sinähän sen lapsen synnytät :)
mutta melkeen. erehdyin tuossa isännän kaverille kertomaan että olen raskaana ja koska laskettu aika on lähellä, nyt se sitten huutelee mesessä joka päivä että joko synty..ja miespuolinen henkilö, ikääkin kohta 40..sen kanssa meinaa herne mennä nenään. ja kun en ole kiinnostunut vastaamaan sille, niin suuttuu myöskin joka päivä vastaamattomuuteeni. Itse olen tuon sairaalahomman pähkäillyt niin, että kivempi ottaa sinne isovanhemmat ja täti serkkujen kanssa käväsemään ku sitte taas kotiin asustelemaan. Omat vanhemmat tulevat kauempaa, mutta lähtevät kotiinsa kun minä pääsen laitokselta pois. Ja ovea ei onneksi tarvi avata, niin säästyy hyvin kutsumattomilta vierailta. Itselläni on muutenkin ollut kerrostalossa käytössä se, että kaverit soittaa kun tulevat käymään, muuten on ihan turha luulla että ovi aukeaa jos tulevat vaan pimpottelemaan sinne taakse.
Minä en ole aikaisemmin ole sairaalassa joutunut yöpymään, joten kauhistuttaa ajatus siitä että mut sinne "hylättäisiin" ja kun sieltä ei ihan noin vaan pois pääse pakenemaan:) Kotiin kun pääsen, on varmasti muutama päivä kiva vaan muksun kanssa kölliä ja opetella pärjäämään sen kanssa tässä maailmassa, enkä siihen hässäkkään kaipaa sukulaisia pyörimään. Eli mun päätös on, että kotona alkaa varsinainen elämä ja se on alkuun rauhotettu paikka. Suku voi tulla käymään sairaalassa, mistä ne on vielä helppoa ja "luvallista" potkia mäkeen, ilman että kukaan loukkaantuu.
rasittaa? Jotenkin taas niin perisuomalaista ajattelua, että "älkää katsoko mua älkääkä puhuko mulle"! Onko sulla joku henkinen ongelma raskautesi kanssa jos et pysty siitä keskustelemaan? Mun työkaverit ja ystävät on alusta lähtien olleet kiinnostuneita, eikä mua mitenkään haittaa se, että naapurit tai puolitutut kyselee kuulumisia. Päinvastoin, tuntuu kivalta että muut ihmiset on kiinnostuneita. Ja ihan samalla tavalla olen omilta kavereiltani ja tutuiltani kysellyt heidän odotusaikanaan. Sehän on ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä, hyvänen aika! Jos ei siitä selviä, niin ehkei kannattaisi raskausaikana astua ovesta ulos? Mitäs meinaat tehdä sitten, kun vauva on syntynyt ja tädit kaupassa tulee vaunujen ylle pällistelemään? Aika nopeesti saattaa lapsestakin kasvaa sosiaalisin tilanteisiin tottumaton ahdistuja…
käymään läpi monta kertaa. ei vaan jaksa enää. en minäkään kysy ihmisiltä heidän henk koht asioitaan. kysyvät nimittäin paljon muutakin kun basic juttuja. kerro sinä jos huvittaa!!