Tiedän, että viestistä tuli pitkä, mutta mulle merkitsisi tosi paljon jos jaksaisitte lukea ja kommentoida...
Olen nyt toista vuotta lukiossa, ja oikeastaan koko yläasteajan kärsin masennuksesta (ainakin ajattelen sitä masennuksena: kärsin anoreksiasta, lintsasin paljon, mikään ei kiinnostanut, pikkujutut ahdisti, itkeskelin, kotona en tehnyt mitään muuta kuin makailin, olin koneella tms.) Lukiota edeltävänä kesälomana sain jollain ihmeellisellä tavalla kasattua itseni, motivoiduin opiskeluun ja sain korjattua yläasteella huonontuneet välit kavereihin. Lukiossa arvosanatkin sitten parani eikä anoreksiakaan enää hallinnut elämää, lihoinkin muutaman kilon ja olin pitkästä aikaa onnellinen elämääni. Huonosta itsetunnosta ja pitkään minua seuranneesta pahasta ujoudesta en silti aivan päässyt eroon, mutta osasin olla masentumatta siitä ja jotenkin hyväksyin itseni huonoitsetuntoisena (mikä kyllä kuulostaa paradoksaaliselta).
Nyt luulen masennuksen palanneen, vähitellen joululoman jälkeen. Anoreksia on ainakin palannut, mikä varmasti jo osaltaan aiheuttaa masennusta. Suurin kysymys saattaakin olla siis se, että johtuuko masennus anoreksiasta, vai saako masennus aikaan anoreksian. Itsestäni kyllä tuntuu, ettei anoreksiani ole vielä niin vakavassa vaiheessa (ja yritän pitää sen yhä vastedes hallinnassa), että siitä näin masentuneeksi tulisi.
En ole nyt lintsannut kuin pari päivää koko joululoman jälkeisenä aikana, en siis niinkuin yläasteella, mutta se johtuu vain siitä että lukiossa lintsaaminen ei enää oikein onnistu. Raahaudun siis kouluun mutta motivaatio on jälleen kateissa. Erona yläasteeseen on myös se, että nyt harteilla on ahdistava huoli tulevaisuudesta: kirjoitukset lähenevät ja nyt pitäisi jo tietää mitä haluaa mennä opiskelemaan. Tiedän, että tämä on monen ikäiseni huoli, mutta päätin tämänkin asian mainita koska se on yksi taakoista.
Ahdistun taas pikkujutuista ja itkeskelen nykyään lähes joka päivä koulussa, myös ihan typeristä, olemattomista asioista (pakko pitää hiuksia auki että voi tunnilla piilottaa kyyneleet, koko ajan pitää teeskennellä haukottelua ja vähän väliä rynnätä vessaan). En enää jaksa pitää huolta ulkonäöstäni, esim. jos on hiukset likaiset niin "aivan sama, mä oon ansainnut sen". En aina viitsi edes meikata.
Tuntuu myös että luovuuteni on tyystin kadonnut. Yläasteen masennuksesta eroonpääsemisen yksi syy oli varmasti se, että sain (enimmäkseen runoja) kirjoittamalla ulos kaiken "lian". Nyt tämänkin viestin kirjoittamisesta tulee niin naurettava olo kun kaikki lauseet on päin peetä. En pysty saamaan ajatuksiani mihinkään järkevään muotoon, päässä pyörii vaan itseinhoisia ajatuksia ja erinäisiä murheita, pieniä ja suuria. Yksi suuri murhe liittyy perheeseeni, en sitä lähde nyt selostamaan. Tämä asia kuitenkin muistuttaa itsestään joka päivä vaikka kun katson TV:tä, kun näen ns. normaaleja perheitä, perheitä joissa on onnelliset vanhemmat jotka rakastavat lapsiaan ja jotka tekevät normaaleja perhejuttuja. Joskus on tuskaa pelkästään katsella kavereitani, saati sitten kuunnella heidän puhuvan perheistään (vaikkapa joku typeränhauska aprillipila jonka jonkun isä oli lohkaissut).
En pysty keskittymään mihinkään, ajatukset harhailevat ties minne joka kymmenes sekunti ja nytkin minun pitäisi olla lukemassa juuri käynnissä olevan koeviikon huomisen ja ylihuomisen kokeisiin. Voi hyvinkin olla että lintsaan.
Noin 1 tai 2 kuukautta sitten sain myös elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen (luulisin: pyörrytti, oksetti, sydän takoi, luulin että kuolen, melkein pyörryin(näkökenttä sumeni), jalat tuntui oudoilta ja korvissa suhisi). Nyt pelottaa että tämä toistuu.
Tämän kaiken voisi varmaan kiteyttää, että seinät kaatuu päälle ja pelkään sekoavani. Taisin jossain kohtaa hukata punaisen langan, mutta teki hyvää myös purkaa näitä juttuja.
Kiitos teille ketkä jaksoitte lukea!
Olen nyt toista vuotta lukiossa, ja oikeastaan koko yläasteajan kärsin masennuksesta (ainakin ajattelen sitä masennuksena: kärsin anoreksiasta, lintsasin paljon, mikään ei kiinnostanut, pikkujutut ahdisti, itkeskelin, kotona en tehnyt mitään muuta kuin makailin, olin koneella tms.) Lukiota edeltävänä kesälomana sain jollain ihmeellisellä tavalla kasattua itseni, motivoiduin opiskeluun ja sain korjattua yläasteella huonontuneet välit kavereihin. Lukiossa arvosanatkin sitten parani eikä anoreksiakaan enää hallinnut elämää, lihoinkin muutaman kilon ja olin pitkästä aikaa onnellinen elämääni. Huonosta itsetunnosta ja pitkään minua seuranneesta pahasta ujoudesta en silti aivan päässyt eroon, mutta osasin olla masentumatta siitä ja jotenkin hyväksyin itseni huonoitsetuntoisena (mikä kyllä kuulostaa paradoksaaliselta).
Nyt luulen masennuksen palanneen, vähitellen joululoman jälkeen. Anoreksia on ainakin palannut, mikä varmasti jo osaltaan aiheuttaa masennusta. Suurin kysymys saattaakin olla siis se, että johtuuko masennus anoreksiasta, vai saako masennus aikaan anoreksian. Itsestäni kyllä tuntuu, ettei anoreksiani ole vielä niin vakavassa vaiheessa (ja yritän pitää sen yhä vastedes hallinnassa), että siitä näin masentuneeksi tulisi.
En ole nyt lintsannut kuin pari päivää koko joululoman jälkeisenä aikana, en siis niinkuin yläasteella, mutta se johtuu vain siitä että lukiossa lintsaaminen ei enää oikein onnistu. Raahaudun siis kouluun mutta motivaatio on jälleen kateissa. Erona yläasteeseen on myös se, että nyt harteilla on ahdistava huoli tulevaisuudesta: kirjoitukset lähenevät ja nyt pitäisi jo tietää mitä haluaa mennä opiskelemaan. Tiedän, että tämä on monen ikäiseni huoli, mutta päätin tämänkin asian mainita koska se on yksi taakoista.
Ahdistun taas pikkujutuista ja itkeskelen nykyään lähes joka päivä koulussa, myös ihan typeristä, olemattomista asioista (pakko pitää hiuksia auki että voi tunnilla piilottaa kyyneleet, koko ajan pitää teeskennellä haukottelua ja vähän väliä rynnätä vessaan). En enää jaksa pitää huolta ulkonäöstäni, esim. jos on hiukset likaiset niin "aivan sama, mä oon ansainnut sen". En aina viitsi edes meikata.
Tuntuu myös että luovuuteni on tyystin kadonnut. Yläasteen masennuksesta eroonpääsemisen yksi syy oli varmasti se, että sain (enimmäkseen runoja) kirjoittamalla ulos kaiken "lian". Nyt tämänkin viestin kirjoittamisesta tulee niin naurettava olo kun kaikki lauseet on päin peetä. En pysty saamaan ajatuksiani mihinkään järkevään muotoon, päässä pyörii vaan itseinhoisia ajatuksia ja erinäisiä murheita, pieniä ja suuria. Yksi suuri murhe liittyy perheeseeni, en sitä lähde nyt selostamaan. Tämä asia kuitenkin muistuttaa itsestään joka päivä vaikka kun katson TV:tä, kun näen ns. normaaleja perheitä, perheitä joissa on onnelliset vanhemmat jotka rakastavat lapsiaan ja jotka tekevät normaaleja perhejuttuja. Joskus on tuskaa pelkästään katsella kavereitani, saati sitten kuunnella heidän puhuvan perheistään (vaikkapa joku typeränhauska aprillipila jonka jonkun isä oli lohkaissut).
En pysty keskittymään mihinkään, ajatukset harhailevat ties minne joka kymmenes sekunti ja nytkin minun pitäisi olla lukemassa juuri käynnissä olevan koeviikon huomisen ja ylihuomisen kokeisiin. Voi hyvinkin olla että lintsaan.
Noin 1 tai 2 kuukautta sitten sain myös elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen (luulisin: pyörrytti, oksetti, sydän takoi, luulin että kuolen, melkein pyörryin(näkökenttä sumeni), jalat tuntui oudoilta ja korvissa suhisi). Nyt pelottaa että tämä toistuu.
Tämän kaiken voisi varmaan kiteyttää, että seinät kaatuu päälle ja pelkään sekoavani. Taisin jossain kohtaa hukata punaisen langan, mutta teki hyvää myös purkaa näitä juttuja.
Kiitos teille ketkä jaksoitte lukea!
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja moni kohta tuossa tekstissäsi sanoo sen
että nyt on jo korkea aika kääntyä lääkärin puoleen.
Mene vaikka koulussa terveydenhoitajalle.
Onko jotain tapahtunut nyt lähiaikoina mikä olisi
voinut aiheuttaa sen masennuksen palaamisen sinulle?
Ei sinun kannata tuosta lukiosta mitään
stressiä ottaa,se menee niinkun menee.
Terveys on aina tärkeämpää kuin opiskelu.
(tosin saattaisit kyllä niistä opiskeluista selvitä läpi lääkityksen avulla)
Se paniikkikohtaus ei ole vaarallinen,kun
tiedät mikä se on niin sinun ei tarvitse pelätä sitä.
Ei minulla anoreksiaa ole ollut, mutta muuten tekstisi olisi voinut olla kirjoittamaani. Kuulostaa kliseeltä, mutta yritä ajatella positiivisesti, vaikka ei mitään positiivista ajateltavaa meinaisikaan löytyä. Yritä keksiä jotain tekemistä jonka avulla saisit muuta ajateltavaa. Näin sanon vain siksi, että itselläni pari kuukautta kestänyt jatkuva alakulo ja synkistely jotenkin vaan väistyi, kun pakotin itseni tekemään jotain muuta kuin ajattelemaan samoja asioita uudelleen ja uudelleen.
Minäkään en ujous ja itsetunto-ongelmistani ole päässyt eroon, mutta kuten sinäkin, myös minä yritän nyt hyväksyä itseäni ja persoonallisuuttani. Ei itseään voi pakottaa olemaan jännittämättä, luulen että sen täytyy jotenkin tapahtua "itsestään" positiivisen ajattelun ja liiallisen itsekriittisyyden kitkemisen myötä.
Kuten sanoin, itsekin tässä vielä aika eksyksissä, mutta on paljon mukavampaa olla murehtimatta, vaikkei sitten niin kovin täydellinen olisikaan.
Tottakai sitten kannattaa mennä puhumaan jollekin/jollekin, jos ei millään piristy tai alkaa kovin itsetuhoisia ajatuksia tulemaan. Tsemppiä ja hyvää kevättä!
moi, mä olen itse aikoinani kärsinyt kovastakin masennuksesta ja peloista, pakkoajatuksista jne. Etsin apua kaikkialta ja sain paljon apua eri luontaishoidoista, tässä niitä luontaishoitoja, joita käytin, kun en uskaltanut käyttää masennuslääkkeitä sivuvaikutusten pelossa. mulla auttoivat yrttihoidot (mäkikuisma, valeriaana, kärsimyskukkauute), bachin kukkatipat, vitamiinit ja mineraalit (sinkki, magnesium) ja rasvahapot (E-EPA kalaöljy) ja vyöhyketerapia, ja kirjoitan tämän tarinani tänne, jos tästä vaikka voisi olla jollekin apua, jos tuntuu et kaikki toivo on mennyttä, mikään ei auta, niin älä luovuta vielä!
-mäkikuismaa kannattaa ehdottomasti kokeilla! Netistä löytyy paljon ihmisten kertomuksia, kuinka se on auttanut nousemaan syvästä pahasta olosta, netissä paljon keskustelua mäkikuismasta ja paljon hyviä tarinoita siitä! Olen lukenut paljon, kuinka se on ollut se pelastava oljenkorsi, joka on auttanut, kun masennuslääkkeet eivät ole tai ei ole sivuvaikutusten takia voitu käyttää, eli
sitä ainakin kannattaa kokeilla, josko se voisi auttaa. Noni-mehusta suosittelen myös lukemaan, Marja-Liisa Kirvesniemihän kertoi aikoinaan parantuneensa uupumuksestaan ja masennuksestaan nonin avulla. Netistä löytyy paljon hyviä kertomuksia nonista, erityisesti masennuksen, voimattomuuden ja uupumuksen hoidossa.
-omega 3- sitä saa pellavansiemenöljystä ja kalaöljyistä. Molemmista myös paljon tutkimustietoa ja hyviä kokemuksia. Kannattaa kokeilla jompaakumpaa, molemmissa hyviä rasvahappoja, jotka tasapainottavat ja hoitavat aivoja ja hermojärjestelmää. Sopii hyvin yhteen mäkikuisman kanssa. E-EPA kalaöljy on oikeasti tehokasta masennuksen ja mielenterveyden hoidossa.
-mäkikuisma on hyvä antidepressantti, ja rauhoittumiseen ja ahdistuksen ja pelkojen lievittämiseen käytin valeriaanaa ja kärsimyskukkaa, nämä on kuulemma hyviä ahdistukseen, pakkoajatuksiin, unettomuuteen jne. käytin näitä kolmea yrttiä ja ne tuntuivat auttavan hyvin.
-Bachin kukkatipat: 38 erilaista kukkatippaa (homeopaattisia), jotka auttavat erilaisiin henkisiin tiloihin, kuten masennukseen, toivottomuuteen, erilaisiin pelkoihin, vihaan, katkertuuteen, itseinhoon jne. Netissä myös paljon Bachin kukkatipoista, kannattaa katsoa. Esim. mustard-uute auttaa syvään, synkkään masennukseen, jossa ei mitään valoa ja cherry plum-uute auttaa kun pelkää tulevansa hulluksi ja järjen ja kontrollin menettämisen pelkoon, kun pelkää tekevänsä jotain kamalaa, jotain mitä ei halua ja star of betlehem auttaa järkytyksiin, traumaattisista kokemuksista toipumiseen ja vaikeista, kamalista tapahtumista toipumiseen. Tippojen käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa kutakin valittua kukka-uutetta lasilliseen vettä, josta muutama kulaus päivän mittaan. Näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, melkeinpä kaikista, yksi tippapullo maksaa jotain 8-10 euroa.
-ruokavalio. Itselleni on ollut paljon apua, kun jätin kaikki valkoiset viljatuotteet pois ja sokerit ja kofeiinit. Söin riisiä, kalaa, vihanneksia, hedelmiä, täysiarvoista ravintoa, olen tullut siihen tulokseen että olen ollut ruoka-aineherkkä ja eritoten sokeri ja kofeiini saa aikaan huonon olon myös psyykkisesti, hermostoni ei jotenkin kestä niitä hyvin. Tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen (orthomolecular medicine), jossa mielenterveyden ongelmia, kuten skitsofreniaa, maanisdepressiivisyyttä, masennusta, paniikkihäiriöitä yms. hoidetaan vitamiineilla, mineraaleilla ja rasvahapoilla ja ruokavaliomuutoksilla (jätetään valkoiset vehnäjauhot ja sokerit, lisäaineet ja kofeiinit pois, koska ruoka-aineyliherkkyydet aiheuttavat myös psyykkisiä oireita ja nämä ruokavaliomuutokset todella helpottavat monien oloa). E-EPA-kalaöljy, sinkki, magnesium ja B-vitamiinit ja vielä jotkut muut millä hoidetaan näitä ongelmia. Luin, että esim. skitsofreniapotilailla on todettu hyvin alhaiset sinkki-arvot verestä joten sinkin täydennys mineraalivalmistein on tärkeä osa hoitoa.
-e-pillerit laukaisevat joillakin paniikkihäiriötä, pelkoja, kamalia mielialanmuutoksia, jopa syvää masennusta. Olen kuullut ja lukenut ihmisistä, joilla masennuskin lähtenyt pois e-pillerien poisjättämisellä. Kaikille e-pillerit eivät tietenkään aiheuta näitä, mutta joillekin kyllä, kaikki ovat erilaisia. netissä on myös paljon keskustelua ja kertomuksia tästä.
-musiikki, elokuvat, taide ja kirjoittaminen. Päivittäinen kirjoittaminen ja sellaisen asian tekeminen, joka tuntuu omalta itseltä ja hyvältä.
-sellainen urheilu, josta pitää, vaikkapa kävely tai venyttely tai uiminen, ihan mikä vaan!
-itse mietin elämäntilannettani, ja tajusin etten voi pakottaa itseäni olemaan sellaisissa olosuhteissa, jossa olen vihainen, ahdistunut ja tunnen olevani kuin "loukossa", kuin lintu häkissä, jossa ei voi olla oma itsensä ja seurata "sydämensä ääntä". Lopulta rohkaistuin vapauttamaan itseni siitä, mikä teki minut onnettomaksi ja uskalsin tehdä niitä asioita, joita halusin ja jotka tekivät minut iloiseksi sen sijaan että pakotin tekemään sitä mikä sai minut ahdistuneeks ja onnettomaksi, ja annoin itseni olla se mikä olen, eikä aina tarvinnut olla niin tehokas ja aikaansaava, vaan annoin luvan nauttia tv:n katsomisesta ja muusta, ja luovuin ainaisesta pakosta olla tehokas, aikaansaava ja "menijä".
-lupa haaveilla ja toivoa parempaa huomista. haaveilu oli välillä se, joka piti hengissä...
-kirjoita/ laula/ tee taidetta siitä tuskasta jota koet, joskus kun elämme sen helvetin ja tuskan läpi, se ei jää jumittamaan, vaan siitä jopa voi päästä yli.
-ai niin, ja kokeilin myös aromaterapiaa; neroli ja laventeli ovat hyviä masennuksen- ja ahdistuksen parantajia, rauhoittavat oloa. Oli siitä aromaterapiastakin apua!
-Tommy Hellstenin kirja "Saat sen mistä luovut" helpotti oloa myös tosi paljon.