Mä näin sut tänään (vaalea nainen, e-suomi). Viimeinkin. Eihän siitä ole kuin 455 tuntia kun viimeksi sut näin. Olishan mun pitänyt tajuta ettet sä halua nähdä mua. Mä halusin. Sattumalta katsoin ulos ikkunasta kun sä menit kadulla ystäväs kanssa. Sä oot edelleenkin yhtä upea. Mulla on joku selittämätön viehtymys pyöreämpiin naisiin. Sulla on uus takki (miks sininen?). Hienoa että olet "toipunut" noin hyvin. Iloista ilmettä en olekaan sulla nähnyt ennen. Samalla se iski. Mulle tuli samanlainen olo kuin Boromirilla (The Two Towers) ennen viimeistä tappavaa nuolta. Hyvä etten pudonnut polvilleni. Sattui. Aavistelinkin ettet halua enää olla missään tekemisissä kanssani. Onnistuneesti olet kulkenut omia polkujasi. Ei sun olis tarvinnu. Mä jo ajattelin että kyllä tämä tästä vähitellen kai tasaantuu. Aamulla oli jo ihan rauhallinen olo. Ei ahdistanut, nyt kyllä senkin edestä. Kyllä mä peilistä katsomalla tiedän miksi näin kävi. Kiva kun sulla on ihmisiä jotka auttaa toipumaan. Mä vaan kirjottelen tänne nettiin. Piti vaan ensin rauhottua. Junamatkalla iski viha. Vihasin itseäni ja kumma kyllä sitä sun ystävääs. Toivottavasti sulla menee hyvin. Ethän sitten sorru ihmissuhdeshoppailuun. Vedätettynä olo on kurjaa. Mä en voi sanoa sulle hyvästi taikka näkemiin taikka hei hei. Ensin olis pitäny tutustua. Juu, tiedän kyllä. Olen ansainnut kohteluni. Sä olisit halutessas löytäny mut vaikka täältä...
Tää elämä on yhtä v...n aprillia!
.ea
0317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.