Tämä ei ole mikään hetken ongelma vaan on pahentunut pikkuhiljaa.
Minulla ja miehelläni ei tunnu olevan mitään jäljellä.
Ainakin minusta tuntuu siltä koska mies ei ehdi/jaksa huomata minua.
Suututtaa olla koko ajan EPÄVARMA, "rakastaako mies minua enää", mies on muutenkin huono näyttämään tunteitaan (niistä puhumattakaan), joten olen oikeasti jatkuvassa epävarmuudessa.
Se syö minua raskaasti, välillä vain itken, eikä mikään jaksa innostaa.
Puhumista on yritetty liian monta kertaa, en jaksa enää yrittää.
Teotkin jää usein muutaman päivän jaksamisen jälkeen yksipuoleisiksi(minun)... Eikä kukaan varman jaksa yksinään pitää suhdetta kasassa.
Itse tykkään huomioida puolisoa, antaa pikku-ylläreitä, halata yms.
Mutta kun vastakaikua ei tosiaankaan tule kuin muutaman kerran niin...
Tuntuu että mies imee mut tyhjiin, ottaa kyllä vastaan mutta ei itse anna minulle.Eikä aina välttämättä edes jaksa ottaa vastaankaan, saattaa kesken halaamisen jo "työntää" minua kauemmaksi että "sori mut väsyttää"! Ymmärrätte varmaan?
Toista naista hänellä ei ole, älkää siis sitä epäilkö vastaillessanne.
Yksi syy voi olla, että hän tekee pitkiä päiviä ja illat menee perheen pyörityksessä. Eikä meillä ole yhteistä aikaa juuri ollenkaan.
En todellakaan jaksaisi enää puhua miehelle, tulee vain entistä varmempi olo siitä, ettei mies välitä, kun hän ei edes reagoi puiheeseeni/tunteisiini.
Saattaa kyllä luvata, ett parantaa tapansa mutta ei huomenna enää muistakaan.
Omasta mielestäni se ei ole kovin vaativa/rasittava tehtävä, että päivittäin sanoisi muutaman YSTÄVÄLLISEN sanan, halaisi puolisoaan vaikka päivän päätteeksi ja silittäisi poskewsta...
Turhauttavaa!
Auttakaa hyvät ihmiset! Varsinkin jos sattuu olemaan samasta kokemusta!!
Minulla ja miehelläni ei tunnu olevan mitään jäljellä.
Ainakin minusta tuntuu siltä koska mies ei ehdi/jaksa huomata minua.
Suututtaa olla koko ajan EPÄVARMA, "rakastaako mies minua enää", mies on muutenkin huono näyttämään tunteitaan (niistä puhumattakaan), joten olen oikeasti jatkuvassa epävarmuudessa.
Se syö minua raskaasti, välillä vain itken, eikä mikään jaksa innostaa.
Puhumista on yritetty liian monta kertaa, en jaksa enää yrittää.
Teotkin jää usein muutaman päivän jaksamisen jälkeen yksipuoleisiksi(minun)... Eikä kukaan varman jaksa yksinään pitää suhdetta kasassa.
Itse tykkään huomioida puolisoa, antaa pikku-ylläreitä, halata yms.
Mutta kun vastakaikua ei tosiaankaan tule kuin muutaman kerran niin...
Tuntuu että mies imee mut tyhjiin, ottaa kyllä vastaan mutta ei itse anna minulle.Eikä aina välttämättä edes jaksa ottaa vastaankaan, saattaa kesken halaamisen jo "työntää" minua kauemmaksi että "sori mut väsyttää"! Ymmärrätte varmaan?
Toista naista hänellä ei ole, älkää siis sitä epäilkö vastaillessanne.
Yksi syy voi olla, että hän tekee pitkiä päiviä ja illat menee perheen pyörityksessä. Eikä meillä ole yhteistä aikaa juuri ollenkaan.
En todellakaan jaksaisi enää puhua miehelle, tulee vain entistä varmempi olo siitä, ettei mies välitä, kun hän ei edes reagoi puiheeseeni/tunteisiini.
Saattaa kyllä luvata, ett parantaa tapansa mutta ei huomenna enää muistakaan.
Omasta mielestäni se ei ole kovin vaativa/rasittava tehtävä, että päivittäin sanoisi muutaman YSTÄVÄLLISEN sanan, halaisi puolisoaan vaikka päivän päätteeksi ja silittäisi poskewsta...
Turhauttavaa!
Auttakaa hyvät ihmiset! Varsinkin jos sattuu olemaan samasta kokemusta!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eli tätä voisi ainakin kokeilla: käy kampaajalla, osta uudet hienot vaatteet, meikkaa ja laita itsesi oikein kauniiksi. Lähde illalla baariin ja näyttäydy ennen lähtöä miehellesi oikein kauniina!! Varmasti pistää miettimään mitähän siellä baarissa tapahtuu. Kyllä se mustasukkaisuus on vaan niin tehokasta..
Seuraavana aamuna voit yrittää miehen huomiota uudestaan..
Toi kuulosti ihan mun ja miehen suhteelta. Meilä on kanssa samanlainen ongelma. On puhuttu, mutta ei se auta yhtään ja mies on etäinen en itekä tiedä mitä mun pitäis tehä. Jos kerta on puhuttuja tehty kaikki on muuta vaihtoehtoa ku erota en tiä on jotenki kanssa kaikki mulla nyt vaikeeta meilä on vielä kaksi lastaki..
Kohtalotovereita löytyy. Meillä mies yleensä haukottelee, jos yritän halata tai antaa pusun. Ihan on viestisi kun itse kirjoittaisin. Viimeksi tänään mietin, olenko kodinkone vai jotain muuta. Vähän on kun kuollutta fisua taputtaisi, ihan yhtä paljon irtoaa vastakaikua. Meillä mies on kaikenlisäksi yleensä kotosalla heti neljän (ja töiden) jälkeen, niin toista naista tuskin on. Rauhallinen hän on yleisestikin, mutta kohta tänne nuupahtaa muutkin lopullisesti. Itse asiassa mietin tänään, että en ihmettele, miksi hankitaan rakastajia - luovuin tosin tämän ohikiitävän hetken jälkeen ajatuksesta ihan jo moraalisyistä :)
Ehkä me naiset vaadimme sellaista, mikä ei istu miehen ajatusmaailmaan. Yksi miespuoleinen työkaveri huokasi kerran kahvitunnilla, että "miksi se vaimo aina haluaa, että keskustellaan siitä, miltä nyt tuntuu. Eikö voisi vain elää sitä sen enempää pohtimatta."
Olen vähän päätynyt siihenkin, että täytyy sitten vain löytää itselle muuta ajateltavaa, nauttia lapsista, pitää yhteyttä samanhenkisiin ystäviin, harrastuksia, järjestää itse perheelle tekemistä jne. Tosin ei se korvaa miehen ja naisen välistä rakkautta, mutta on se parempi kuin ei mitään.
Sinällään joku viisas sanoi joskus, että rakastumisen tunne kestää saman kumppanin kanssa korkeintaan 1,5 vuotta. Ja vaikea se on kyllä lähteä uudelleen luomaan hehkua suhteeseen, josta hiilihapot on jo kadonneet. Jos joku on onnistunut, kertokaa.