Hermo menee! Minulla on noin yleisesti ottaen ihan mukava anoppi, mutta raskauteni myötä hänestä on tullut lievästi sanottuna rasittava. Ymmärrän, että hän tarkoittaa hyvää ja on tohkeissaan uudesta mahdollisesta lapsenlapsesta, mutta ahdistaa kuitenkin. Mieheni palvoo äitiään ja kaikki mitä äiti sanoo, on maailman totuus. Tämä jo yksistään ottaa aivoon.
Anoppi näki pari viikkoa sitten minun syövän muutaman sipsin ja alkoi meuhkaamaan, että ei niitä saa syödä raskaana ollessa. Ei kai nyt viiden sipsin syöminen alkuraskaudessa sentään sitä lasta tapa?! Mieskin ensin alkoi ottamaan sipsi pussia minulta pois ja sanoi, että et syö niitä, jos ne on kielletty. Taisi nähdä katseestani, että on parempi antaa sipsien olla, kun jätti ärähdykseni jälkeen sipsit siihen. Eihän ne sipsit kaikken paras vaihtoehto ole, mutta kun en oikeesti syönyt niitä kuin ehkä 10.
Sitten anoppi on kieltänyt minulta lähes kaikki liikuntaharrastukseni. Pelkää ilmeisesti keskenmenoa. Kävelyä ei ole vielä kieltänyt... Enpä ole anoppia totellut, kun on vasta rv 9 menossa. Olen yrittänyt omaa kehoani kuunnellen liikkua, mutta liikunta on todellisuudessa ollut väsymyksestä johtuen aika vähäistä. Mutta noin periaatteesta ärsyttää, kun tuntuu että hän ajattelee, etten osaa itse ajatella.
Ja kaiken huippu... Anoppi kertoi, että voisi tulla meille asumaan pariksi viikoksi sitten synnytyksen jälkeen... Ei hyvä helvetti!! Sanoin miehelleni, että ei todellakaan tule. Sanoin, että pyydän apua sitten jos tarvitsen, mutta muuten ei tarvitse meille tunkea. Siitähän se riemu ratkesi. Onneksi mieheni lopulta ymmärsi, kun selitin, että haluan olla rauhassa ja opetella ja tutustua lapseeni ihan rauhassa. En todellakaan kaipaa anoppia siihen neuvomaan. Pyydän mielummin apua omalta äidiltäni. Grrr!! Raivostuttaa!!
Onko kaikki anopit näin tuppaavia, vai olenko vain liian herkkänahkainen?
Anoppi näki pari viikkoa sitten minun syövän muutaman sipsin ja alkoi meuhkaamaan, että ei niitä saa syödä raskaana ollessa. Ei kai nyt viiden sipsin syöminen alkuraskaudessa sentään sitä lasta tapa?! Mieskin ensin alkoi ottamaan sipsi pussia minulta pois ja sanoi, että et syö niitä, jos ne on kielletty. Taisi nähdä katseestani, että on parempi antaa sipsien olla, kun jätti ärähdykseni jälkeen sipsit siihen. Eihän ne sipsit kaikken paras vaihtoehto ole, mutta kun en oikeesti syönyt niitä kuin ehkä 10.
Sitten anoppi on kieltänyt minulta lähes kaikki liikuntaharrastukseni. Pelkää ilmeisesti keskenmenoa. Kävelyä ei ole vielä kieltänyt... Enpä ole anoppia totellut, kun on vasta rv 9 menossa. Olen yrittänyt omaa kehoani kuunnellen liikkua, mutta liikunta on todellisuudessa ollut väsymyksestä johtuen aika vähäistä. Mutta noin periaatteesta ärsyttää, kun tuntuu että hän ajattelee, etten osaa itse ajatella.
Ja kaiken huippu... Anoppi kertoi, että voisi tulla meille asumaan pariksi viikoksi sitten synnytyksen jälkeen... Ei hyvä helvetti!! Sanoin miehelleni, että ei todellakaan tule. Sanoin, että pyydän apua sitten jos tarvitsen, mutta muuten ei tarvitse meille tunkea. Siitähän se riemu ratkesi. Onneksi mieheni lopulta ymmärsi, kun selitin, että haluan olla rauhassa ja opetella ja tutustua lapseeni ihan rauhassa. En todellakaan kaipaa anoppia siihen neuvomaan. Pyydän mielummin apua omalta äidiltäni. Grrr!! Raivostuttaa!!
Onko kaikki anopit näin tuppaavia, vai olenko vain liian herkkänahkainen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tervehdys!
Nyt kun olen lukenut näitä rasittava anoppi -juttuja, olen alkanut itsekin pohtimaan, että mitenkähän oma anoppini ja äitini reagoi, kun kerromme raskaudesta viikon parin päästä. Anoppini on erittäin lämmin ihminen ja tiedän, että hän haluaisi lapsenlapsia lähiaikoina, niitä kun ei ole siunaantunut vielä. Olen tällä hetkellä ainut aviossa oleva miniä heidän perheessään. Hän ei ole koskaan painostanut ja hän tietää, että minulla on ollut vauvakuume jo viisi vuotta, mutta mieheni ei ole ollut innostunut asiasta. Hän ei siis syytä minua millään tavalla. Olen sanonut suoraan, että miehestäni tämä viivästys johtuu.
Äitini taas on kysellyt jo useampaankin otteeseen, että onko mieheni jo lämmennyt lapsiasialle. Yritin eilen illalla keskustella miehen kanssa anoppiasiasta, mutta hän ei osannut sanoa suuntaan tai toiseen, että tuleeko anopeista hulluja, kun saavat uutisen kuulla. Jotenkin uskoisin, että he ottavat asian hyvin vastaan ja antavat oman rauhan. Mutta kun ikinä ei voi tietää.
Ajattelin, että kun kerromme uutisen, niin sanon heti alkuunsa, etten halua mitään hössötystä raskaudesta, koska se on muutenkin rankka kokemus naiselle. Että pyydän apua, kun sitä tarvitsemme. Luulen, että asia on helppo sanoa heti alkuunsa, koska sanomisesta tulee vaikeampaa ajan myötä.
On se kummallista, että minkä ihmeen takia isovanhemmat sekoavat, kun on lapsenlapsi tulossa??? Olisivat vain iloisia ja pitäisivät välit kunnossa.
mun lapsen käy kun syön kokonaisen sipsipussin illassa,ja helposti!? en nyt joka ilta mutta tän vuoden aikana menny jotain 3pssia..
Kamalalta kuulostaa! Tuollainen anopin (ja samalla miehesi) sinulle aiheuttama stressi voi aiheuttaa lapselle paljon enemmän ongelmia kuin vaikkapa ne sipsit.
Nyt kun raskaus on vielä alussa, niin asia kannattaisi ottaa puheeksi suoraan ja rauhallisesti sekä neuvolassa että miehesi ja anoppisi kanssa. Hankkikaa asioista ajantasalla olevaa tietoa, anoppisi tiedot ainakin ovat menneiltä ajoilta.
Voisit ehkä koettaa esittää asian sekä miehellesi että anopillesi nätisti, vaikka vain muka ymmärtäen heidän huolensa, jotta he kokevat mielipiteensä huomioiduiksi. Kerro vaikka, että ymmärrät heidän huolesi, mutta seuraat kyllä nykyaikaisia ohjeistuksia ja toimit niiden mukaan. Ehdota vaikka mukaantuloa neuvolakäynnille, ja sovi etukäteen neuvolan tädin kanssa, mistä asioista voisitte yhdessä keskustella. En tietenkään tarkoita, että anoppi törröttäisi vieressäsi tutkimusten aikana..
Esimerkiksi sipsien syönnissä ei liene muuta vaaraa kuin suola, joka ylenmäärin käytettynä voi kohottaa verenpainetta ja aiheuttaa turvotusta. Liikuntaa taas suositellaan lämpimästi, vain rajuja/vaarallisia lajeja pitäisi rajoittaa, sekin ymmärtääkseni tapaturmien välttämiseksi. Itse en ole pystynyt raskausvaivojen vuoksi liikkumaan, ja se on jo huonompi juttu, kun kunto alkaa olla nollissa ja raskas synnytys ja vauva-aika edessä.
Monet neuvolan ohjeet ovat lähinnä suosituksia, esim. maksa sisältää A-vitamiinia, joten jos on hulluna maksalaatikkoon tai -makkaraan, niin niiden käyttöä pitää vähentää. Mutta ei pieni annos lasta tapa :) Itse en ole rajoittanut syömisiäni muuten, kuin jättämällä alkoholin käytön pois. Raakaa kalaa en syö, enkä maksaa kun en siitä pidä. Sipisejä ja makeaa korvaan hedelmillä, jos niitä alkaa tehdä mieli jatkuvasti. Senkin olen tehnyt siksi, ettei oma painoni nousisi tolkuttomasti, ja vauva saisi samalla hyvää ravintoa. (nyt rv 37.)
Sinulla on myös oikeus sanoa anopille, että haluat opetella olemaan vauvan kanssa kaksin heti alussa. Kerro kauniisti, että pyydät sitten kyllä apua, kun sitä tarvitset.
Kun kerran anoppi on yleisesti ottaen jees, niin toivottavasti saattee tämän asian kuntoon. Mun avo-appivanhemmat on ihania, mutta emme ole vieläkään kertoneet heille, että en kuulu kirkkoon. Ovat himouskovaisia, ja oikeastaan minun kirkkoon kuulumiseni ei kuulu heille pätkääkään. Odotettavissa lienee kuitenkin taistelua lasten kristillisestä kasvatuksesta, onneksi ei vielä ajankohtaista.
Onnellista odotusta!
Siis mun mielestä suurempi ongelma on mies, joka ei ole saanut katkaistua napanuoraansa ja on edelleen äitinsä ohjailtavissa. Jäät häviölle, jos miehesi ei asetu tuekseni anoppia "vastaan". Siis se on miehen tehtävä sanoa äidilleen, jos käytös tms. ei ole sopivaa, sillä muussa tapauksessa olet vaan se ilkeä miniä. Parempi selvittää asiat jo nyt alkuvaiheessa, kun myöhemmillä viikoilla ns. normaalit anopitkin muuttuvat rasittaviksi, varsinkin jos kysymyksessä on ensimmäinen lapsenlapsi.
juttu.Viikkoja on 37,ja anoppi tulee viikko viikolta "hullumaksi".
Hän asuu (onneksi!) noin 300km päässä meistä,eikä ole käynyt kertaakaan muuttamisemme jälkeen.Aina kun mieheni soittaa hänelle,tai hän miehelleni,ensimmäisenä anoppi antaa vinkkejä miten mun pitäisi olla nyt,ja sitte kun nyytti on syntyny.Ja heti sen jälkeen alkaa valittaa kipeää jalkaansa.
Mieheni on kysynyt tässä 2vuoden aina,kun olemme täällä asuneet,milloin hänen vanhempansa tulisivat käymään.Ovat aina sanoneet että ehkä ens kuulla.Mutta,nyt kun on tulossa vauva,niin tulevat heti tuokokuun alussa...
Ei kiva..Molemmat elävät sossun rahoilla,elikkä epäil..TIEDÄN,että he ovat luonamme kauan,ja joudumme ruokkimmaan heidät.Appiukosta tiedän,että hän ei tee mitään.Istuu sohvalla ja katsoo telkkaria,ja rankkaa tupakalla.Anoppi taas seuraa kun kuuta nousevaa miten hoidan vauvaa,ja miten siivoan (tosin annan siivouksen yms mieheni hommaksi,vauva leikataan ulos).
Nyt jo veri nousee!He eivät ole auttaneet meitä tippaakaan missään asiassa.
Vanhempani (asuvat myös kaukana) ostivat autoomme uudet kesärenkaat,ja talvirenkaiden PITI olla minun vanhempieni ja mieheni vanhempien yhteiset ostokset.Eipä ole tullut mieheni vanhemmilta euroakaan..Vanhempani ostivat meille uudet rattaat.Tulevat käymään lähes joka KK,ja antavat joka kerta rahaa.
Mieheni vanhemmat valittaa että ei ole varaa auttaa.Ja paskat sanon minä!Jos ei ole varaa,niin millä rahalla appi osti uuden (vm 02) auton?Millä rahalla anoppi ostelee lähes joka päivä uusia kalliita meikkejä ja malli vaatteita?
Enpä usko,että sossunrahat riittää moiseen...
Omat vanhempani ovat myös erittäin innoissaan (samoin muorini) ja äitini kysyi voisiko tulla tänne auttamaan kotitöissä,ja katsomaan vauvan perään,jos haluamme ottaa pienet päikkärit.
Elikkä mieluumin min minun auttava äitini kun noh,parempi etten sano apeista mitään..
Uskon,että tästä tulee vielä ISO tappelu...
=/ /=
tämä teksti meni minulta yli hilseen!
Ei se ole kenenkään muun tehtävä teitä rahallisesti tukea. Mä en edes ottaisi vanhemmiltani rahaa, jos ei olisi ihan kamalan tiukka tilanne. Mitä se sulle kuuluu, mitä anoppi ja appi rahoillaan tekevät. Jos anoppi käyttää rahansa uusiin meikkeihin, niin herranjestas sentään, ei ne sinun rahojasi ole vaan hänen.
Jos sun vanhemmat haluaa välttämättä ostella teille renkaita ja vaunuja, niin se on heidän asiansa, mutta ei miehesi vanhempien pidä ostaa teile yhtään mitään!
Jos he teille tulevat "asumaan" joksikin aikaa, niin ruuasta voitte tietysti rahaa pyytää.
Ota kuule vastuu, myös rahallinen omasta elämästäsi. Ei ne appivanhemmat ole teille sitä lasta tehnyt!
Kuulostaa kyllä siltä et on aika jo anoppia toppuutella. Lapsi on teidän joten anopilla ei ole kasvatukseen mitään puuttumista... Toki jos haluaa apua erikseen..mulla nousisi raivo kyllä tuollaisesta ja sipsien syöminen..heh eihän ne koskaan terveellistä ole mutta popsi menemään jos haluttaa :D Raskaus on muutenkin itselle sellainen hormoonimylläkkä saati jos siinä jotkut viel alkaa neuvomaan miten pitäisi olla :) Voimia sulle odotukseen ja itse tiedät asiat parhaiten ja se mikä kysyttää ota selvää neuvolasta :)
Enpä sitten taida olla ainoa joka painii tämän ongelman, eli anopin kanssa jolla on melkoisesti niin hyviä neuvoja joka asiaan. :)
Minun tilanne on melko samanlainen, kovasti tulee neuvoa kaikesta, mitä ei saa vaan tehdä (jumpata, venytellä, syödä sitä ja tätä jnejne). Eikä siinä mitään, anoppi nyt ihmisenä on semmonen, että sanoo aina mielipiteensä kaikesta melko suoraan. Mies on vaan paremmin elämänsä aikana oppinu sanomaan sille takasin ja sanookin, ja sitten vaan nauramaan partaansa, eikä jää märehtimään, niinkun minä.
Jotenkin vaan tässä vauva-asiassa sitä on herkempi kun muuten, ja vielä enemmän jännittää se, mitä kommenttia alkaa kasvatuksesta tms tulla sitten, kun lapsi syntyy. Vieläpä kun anopin neuvot ovat melko vanhanaikaisia ja suurinpiirtein joihinkin kansanperinteisiin pohjautuvia, niin ei niitä oikeen nykyajan ihmisenä osaa ottaa vastaan..Ja sitten kun vielä ihminen on hyvin jääräpäinen näissä kannoissaan, niin siinähän ollaan. :D
Muttamutta harvoinhan sitä ihmiset neuvoillaan pahaa tarkoittaa. Yleensähän sitä neuvotaan, kun ajatellaan, että siitä olisi jotain apua toiselle. Näin ainakin, kun miettii itse muille antamia neuvoja.
Toivotaan, ettei nyt näistä ihmisten välit pahasti kärsi. Kannattaa varmaan justiin sanoa suoraan , kun mennään liian pitkälle. Eikös se olisi ihan reilu kauppa, että annetuista neuvoista ei suututa, jos neuvojakaan ei vedä herneitä nenään siinä tapauksessa, että niitä ei noudata?
lörppöjä. ite olen viikolla 37 ja appivanhemmat ei tiedä vieläkään raskaudesta ja hyvä niin. jouluna on viimeksi nähty. omille vanhemmille kerroin joskus viikon 23 tienoilla. piruako lätisette asianne jo raskauden alkupäästä kaikille ja sitten itkette loppuajasta kun kaikki ahistelee ja isäntä ei tue ja anoppi kopeloi ja mitentässänytpärjätäänherrajumala.. omasta halusta se on kiinni saako ne pysymään pois jaloista. omat vanhemmat tulee käymään kun olen laitoksella, mutta kun olen ilmoittanut että olkaa paikalla kun olen laitoksella, mutta kämppä on sitten tyhjä kun kotiudun, on viesti mennyt perille suuttumatta. anoppia koskee samat hommat. kiva ku kävit, mutta kivempi ku lähit. syyttäkää itteänne, ei se sen miehen vika ole jos se mammastaan välittää enemmän ku sinusta.
En tietenkään tarkalleen tiedä, millainen tilanne siellä sinulla on, mutta luulen jotenkin ymmärtäväni yskäsi. Kirjoitit anopistasi ihan ystävällisesti, mutta "hermo menee!" kertoo paljon. Kuulostaa melkein tutulta.
Minä olen sitä mieltä, että tee ihmeessä jo nyt raskauden alkuvaiheessa anopillesi selväksi, että sinä olet se, josta on tulossa äiti ja sinä olet se, joka päättää sinun kehostasi. Kun kyse on sipsien syönnistä, eikä suinkaan viinan juonnista, ei ulkopuolisella henkilöllä ole aihetta puuttua asiohin. Tämä sipsi-asia on varmasti vain yksi asia muiden mukana eli vain ns. jäävuoren huippu. Ohjeita kyllä anopilta tulee, jos vaan alat kiltisti ottaa niitä vastaan. Ohjeet voivat tietenkin olla hyviäkin. Tee omat valintasi. Ole jämäkkä. Anoppi voi suuttua, mutta leppyy varmasti jossain vaiheessa, eikä sen jälkeen ehkä enää kovin kärkkäästi ole neuvomassa ja käskemässä sinua. Näytä sinä kaapin paikka. On tietenkin todella vaikea olla jämäkkä, varsinkin kun kyse on anopista ja jos ei tahallaan halua loukata hänen tunteitaan, kuten et käsittääkseni halua tehdä. Se onkin ihan järkevää. Minkään sotatilan julistamisesta ei ole hyötyä, vain mielipahaa yhdelle ja toiselle. Jos siis yritän tiivistää ajatukseni, suosittelen sitä, että et sano suoria töykeästi, vaan rauhallisen jämäkästi - ehkä huumorilla höystettynä - että kiitos vaan ohjeista, mutta minusta parasta on nyt tehdä näin. Voithan myös sanoa anopille vitsinä, että jospa hänenkin pitäisi vielä hankkia lapsi tai ottaa vaikka sijaislapsi ;)
Toivottavasti miehesi saa katkaistua napanuoransa äitiinsä. Uskon, että äidin ja pojan suhde on kaikenkaikkiaan vähän mutkikas juttu ja erilainen kuin äidin ja tyttären. Miehesi pitäisi ehdottomasti siirtyä sataprosenttisesti puolellesi asiassa kuin asiassa, vaikka oma äiti onkin aina oma äiti. On loukkaavaa, jos puoliso menee jatkuvasti oman vanhempansa (yleensä mies äitinsä) puolelle, kun pitäisi seistä oman puolisonsa tukena. Jos tällainen käyttäytyminen jatkuu, jossain vaiheessa voi tulla isompia ongelmia eteen. Tämänkään asian käsitteleminen ei ole yksinkertaista. Miten ilmaista asia fiksusti, kun itsellä kiehuu anopin ohjeet, ja mies menee anopin puolelle? Niinpä. Kiehuu vielä kovempaa ja ärsyttäjänä on oma mies enemmän kuin se anoppi. Kuulostaa varmaan tutulta :) Tässäkään tilanteessa en suosittele avoimen sotatilanteen julistamista tyyliin "äitisi ohjeineen on syvältä!", vaan asiaa pitäisi pystyä käsitellä rauhallisesti. Vaikeaahan se joskus on :) Itse ainakin yritän viimeiseen asti aina pitää suuni kiinni, jos appivanhemmissa jokin asia ottaa kovasti pattiin. Eihän se yleensä ole kovin mukavaa kuulla huonoa itselle rakkaista ihmisistä. Voisitko sanoa - tai olet ehkä jo sanonutkin - puolisollesi, että sinua loukkaa, kun hän asettuu äitinsä tueksi silloin, kun hänen pitäisi olla puolustamassa sinua ja teidän perhettä? Kerro, että asia on todella tärkeä. Teidän perhe on teidän perhe, ja teillä pitää vetää yhtä köyttä yhdessä. Toivottavsti asia ratkeaa, koska kyse on tärkeämmästä asiasta (ainakin minun näkökulmastani katsottuna) kuin äkkiseltään tuntuukaan.
Anoppisi tarkoittaa varmasti hyvää, kun ilmoittaa avuliaisuutensa tulla auttamaan vauva-arjessa ensimmäisiksi viikoiksi. Tuota noin... ;) Älkää ihmeessä suostuko ainakaan etukäteen tuohon järjestelyyn. Jos sitten synnytyksen jälkeen tunutuu, että anoppi voisi tullakin, soitelkaa anoppi sitten apuun. Kertokaa tämä myös anopille, että "Ei kiitos, tällä hetkellä tuntuu ihan siltä, että pärjäämme vauvan kanssa ihan itse, ilmoitamme, jos asia muuttu. Piste." Hui! Ajatuskin omasta anopista - joka on yleisesti ottaen ihan mukava anoppi, kuten sinullakin - asumassa omassa kodissani vauvan ensimmäisinä viikkoina on karmaiseva. Älkää ihmeessä ottako anoppia kotiinne näyttämään, miten sitä vauvaa hoidetaan ja miten sitä vauvaperheessä eletään. Teidän perhe on teidän perhe ja teille tulee teidän omat tapanne toimia perheenä. Näin tulee tapahtumaan myös meillä :)
Et ole yhtään liian herkkänahkainen. Pidä oma linjasi, oman perheen reviiri ja koita saada myös miehesi täydelliseksi tueksesi. Onnea eteenpäin!
P.S. Liikunta raskausaikana on oikein hyväksi niin äidille kuin sikiöllekin :)
olisipa meillä yhtä huolehtivainen anoppi.. jos välittää nin silloin välittää.. muistaakaa se,, meillä kun ei ota hyvällä eikä pahalla kantaa mihinkään niin kyllä sekin mielen masentavaksi laittaa..
tuota ongelmaa! Mulla on ihanat appivanhemmat!! Olen pitänyt heistä aina todella paljon. Nyt ne oikein tsemppaavat etteivät vahingossakaan tuppautuisi liikaa meidän elämäämme, kun on tämä vauvakin tulossa, vaikka ovat tietysti ihan huippuonnessaan hänestä.
Omat vanhempani ovat samoilla linjoilla. Välillä ajattelen, että voisivat olla enemmänkin yhteydessä ja kysellä vointeja...molemmat sekä omat että appivanhemmat. Olis kiva tietää, että kiinnostaako heitä joka vaihe tässä raskaudessa ja minun vointini vai pelkästään lapsi sitten kun on syntynyt! Tarvisin välillä tukea, huomiota ja sitä että jakaisivat tietoa/kokemuksia kanssani...etenkin nyt raskausaikana. Olen loppujen lopuksi ollut aika yksin vointini kanssa.