Olemme ottamassa lähiaikoina kissanpentua tai kahta. Mietin itse, että kannattaakohan ottaa kaksi kissanpentua yhtä aikaa kotiin. Riehuuko ne kahdestaan jäätyään päivällä yksin? Kesyyntyvätkö ne huonommin?
Kärsiikö pieni kissanpentu, jos se on 8 tuntia päivällä yksin? Käyn katsomassa kyllä sitä ruokatunnilla. Käyn nimittäin kotona syömässä. Iltaisin ja öisin se ei joudu koskaan olemaan yksin. Aina on joku kotona.
Vai pitääkö tehdä niin, että ottaa toisen pennun sitten kun ensimmäinen on kotiutunut?
Kaipaako edes kissa toista kissaa? Yhdessä oppaassa sanottiin, että kissa ei niinkään kaipaa lajitoveria vaan sopeutuu siihen. Kissa ei ole laumaeläin. Se saalistaa yksin. Menee tapaamaan toisia kissoja vain parittelumielessä.
Yhdessä toisessa kissakirjassa taas sanottiin, että on hieno juttu kissan kannalta, jos kissoja voi olla kaksi tai enemmän.
Mitä mieltä täällä ollaan asiasta?
Kärsiikö pieni kissanpentu, jos se on 8 tuntia päivällä yksin? Käyn katsomassa kyllä sitä ruokatunnilla. Käyn nimittäin kotona syömässä. Iltaisin ja öisin se ei joudu koskaan olemaan yksin. Aina on joku kotona.
Vai pitääkö tehdä niin, että ottaa toisen pennun sitten kun ensimmäinen on kotiutunut?
Kaipaako edes kissa toista kissaa? Yhdessä oppaassa sanottiin, että kissa ei niinkään kaipaa lajitoveria vaan sopeutuu siihen. Kissa ei ole laumaeläin. Se saalistaa yksin. Menee tapaamaan toisia kissoja vain parittelumielessä.
Yhdessä toisessa kissakirjassa taas sanottiin, että on hieno juttu kissan kannalta, jos kissoja voi olla kaksi tai enemmän.
Mitä mieltä täällä ollaan asiasta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mielestäni kaksi kissaa on aina parempi kin yksi. Kissat pitävät toisilleen seuraa ja pysyvät virkeinä. Itselläni on kaksi kissaa, aluksi ajateltiin ottaa yksi, mutta onneksi otettiin kaksi samasta pentueesta. Kisut ovat seurallisia hurmureita ihmisiä kohtaan, vaikka ovatkin yhdessä olleet pennusta asti. Kun kissoja on kaksi, on niillä toisilleen seuraa ja leikkitoveri jatkuvasti. Suosittelen kyllä kahta kisua;)
Ei tykännyt toisesta kissasta. Otin aluksi yhden kissan, sitten toisen. Vanhempi kissa muuttui "erakoksi" eikä enää halunnut rapsuttelua eikä tahtonut leikkiä lempileluillaan. Pienempi kissa kyllä leikki sitten leluilla vanhemmankin edestä. Minun kissani ei ilmeisesti tykännyt että toinen kissa on siinä kokoajan, ei halunnut pentua nukkumaan viereensä vaan lähti heti pois jos pentu yritti tulla lämmittämään viereen. Tappelujakin oli kissoilla, mutta ei onneksi pahoja. Eli kissa voi olla erilainen kun on kaksi kissaa. Ei niin huomiota haluava eikä niin hyvä ystävä jos on kaksi kissaa.
Nyt luovuin toisesta kissasta ja vanhempi kissani muuttui takaisin entiselleen. Leikkii, syö, haluaa rapsutteluja ja tykkää ihmisten seurasta. Ja nukkuukin taas vieressäni :)
Onnellinen yhden kissanomistaja :)
kyllä sisäkissalle kaveri on ihan oleellinen juttu. muuten kun saattaa olla hieman vähän tekemistä, ni kisulla pysyy kuuppa paremmin kasassa ku saa kaverin kanssa rallata. kannattaa ottaa samaan aikaan jos ylipäätään meinaa kahta kissaa ottaa, sit ei tuu mitään mustisteluja ja kiukutteluja kuten voi käydä jos toinen ehtii ensin kotiutua ja sit tuodaan kaveriksi vieras kissa. paras tilanne on jos saat otettua pennut samasta pesueesta, ne on silloin jo valmiiksi tuttuja toisilleen ja saavat toisistaan turvaa kun muuttavat uuteen paikkaan.
Me kun päädyimme rotuun, joka tunnetaan hyvin seurallisena ja seurankipeänä, niin meille oli alusta asti selvää että otetaan kaksi pentua.
Voin kyllä suositella tätä ratkaisua lämpimästi. Meistäkin jompi kumpi käy yleensä ruokatunnilla kotona, mutta silti kissat kaipaavat seuraa, ja toisistaan niillä on sitä todella paljon.
Ja on ihana katsoa kun ne leikkivät yhdessä, ja pesevät toisiaan.
Tai kuten tässä, nukkuvat yhdessä:
http://aycu13.webshots.com/image/48612/2002938662747385682_rs.jpg
2 pentua kerralla.
Alunperin itse otin vain yhden kissan mutta kissani oli todella seurallinen ja tunsin pahaa mieltä kun kissa joutui olemaan päivät yksin kun olin töissä. Nyt otettiin viikko sitten uusi kissa kaveriksi ja tuntuu olevan hankala sopeutua vanhan kissan. Pikku hiljaa näyttäisi parantuvan tilanne ja toiveikkaana elellään..
Mutta näin jälkiviisaana sanon että minunkin olisi pitänyt heti alussa asti ottaa 2 kissaa.
Me otettiin kaksi kissanpentua aikoinaan, ei kylläkään samasta pentueesta mutta suunnilleen samanikäiset, ja kyllä niistä on todella iloa toisilleen, vaikka välillä nahisteleekin. Alussa toinen koko ajan vähän pomotti toista, mutta sittemmin valtasuhteet ovat vaihdelleet vähän asiasta riippuen. Mutta kokonaisuutena olemme olleet tyytyväisiä. Mutta tiedän toisenlaisenkin tarinan: eräässä tuttavaperheessä oli äiti- ja poikakissat, jotka ei pojan aikuistuttua viihtyneet edes samassa huoneessa, vaikka eivät varsinaisesti tapelleetkaan. Kissathan ovat aivan yksilöllisiä, mutta mielestäni kannattaa aiankin kokeilla, ja pennusta on kuitenkin parempi totuttaa kuin aikuisena.
samasta pentueesta. Silloin emosta erottaminen ei tunnu niin kovalta ja pennuilla on seuraa toisistaan. Ne leikkivät iloisesti keskenään, muutta kesyyntyvät silti hyvin.
Kannattaa ottaa kuitenkin niin isoja pantuja, että ne on jo vieroitettu ja emo on opettanut ne tekemään tarpeensa ulos ja/tai laatikolle.
Muista kuitenkin, että kahdessa pennussa on kova vahtiminen. Meillä oli kaksi kissanpoikasta Santtu ja Ronja. Ronja-kisu pääsi kuitenkin livahtamaan parvekkeelle, kun silmä vältti. Se putosi sieltä, vammautui pahasti ja kuoli myöhemmin eläinsairaalassa vammoihinsa vain 4kk:n ikäisenä. Santtu etsi sitä pitkään. Se ei voinut ymmärtää, minne sisko oli joutunut. Panimme onnettomuuden jälkeen parvekkeelle kissaverkon.
Kissat elävät yleensä naarasryhmissä, lauman johtava naaras on vanha naaraskissa, jolla on paljon pentuja. Joskus kissaemot jättävät pentunsa oman äitinsä hoitoon. Meidänkin kisut oli niiden isoäiti hoitanut ja imettänyt pentuina. Sillä oli ollut yhtä aikaa pennut kuin tyttärelläkin.
Niin, ja Santtu ja Ronja olivat siis molemmat tyttökissoja, vaikka villiä Santtua luultiin ensin pojaksi.
Itselläni oli 18 vuotta yksi kissa ja sen huomasi miten onneton se oli, kun joutui olemaan päivät yksin.
Otin muutamaan kertaan sille kaveriksi pennun, mutta se ei koskaan hyväksynyt pentua kaverikseen.
Jouduin aina antamaan pennun pois.
Vuosi sitten kissani kuoli ja jo silloin päätin, että seuraavaksi otan 2 kissaa samasta pentueesta.
Nyt minulla on kaksi 10 kuukauden ikäistä viikaria ja kaikki on paljon paremmin.
Kisuilla on seuraa toisistaan kun olen päivällä poissa ja muutenkin.
Eroahdistus emosta jäi paljon lyhyemmäksi, kun sisarukset saivat lohtua toisistaan.
Meillä ainakin riehutaan enemmän, kun olen kotona, mutta kyllä lapsukaiset pistää ranttaliksi poissaollessanikin.
Mutta suosittelen kyllä lämpimästi kahden kissan ottamista samaan aikaan.
Onhan siinä kaksinkertainen homma, mutta kaksinverroin se antaa myös iloa elämään.
Mielestäni nämä kaksi viikaria ovat paljon seurallisempia, kuin yksin oleva kissa.
Molemmat kerjää huomiota ja kaikessa pitää olla mukana mitä teenkin.
Ja kyllähän ne villikot siitä ajan myötä vähän rauhoittuvat, kun alkaa järkeäkin päähän tulla. =)