Kaupungilla vaarallista

kun niin paljon puhutaan nuorien huonoista puhetavoista, samoin kaupungilla kulkemisen vaaroista.

Myönnän toki että monet nuoret käyttävät rumia sanoja, ja varmasti myöhäisempänä ajankohtana tapahtuu kaikenlaista ilkitekoakin. Sitä ihmettelenkin (tarttis kai napauttaa maalaamatonta puuta)kun minulle ei ole koskaan omakohtaisesti mitään pahaa tapahtunut, ei nuorison taholta eikä liioin kaupungilla kulkiessa. Vaikka asunkin vain kaupungin lähikunnassa, silti kuljen melkein joka ilta kaupungilla, työ-aikoina jouduinkin kulkemaan joka aamu ja ilta.

Samoin nuoret eivät koskaan ole minulle ilkeilleet missään.

Täällä kotikunnassani minun on ylitettävä joka ilta joen yli johtava kapea silta, jossa nuoriso kokoontuu kaljottelemaan. Aivan mukavasti minuun on suhtauduttu heidänkin taholtaan, vaikka monen olen nähnyt kääntyvän lenkiltään takaisin, porukan nähtyään. Samoin toiset aikuiset usein kyselee, kuinka uskallan iltapimeässäkin sillan yli kulkea, kun nuo nuoret ovat sen täyttäneet. Se on kyllä arvoitus, kuinka uskallan. Siksi kai, koska minun täytyy sanoa, olkootkin kaljottelemassa , niin siltikin he ovat ihan mukavia nuoria ihmisiä, ja käyttäytyvät sen mukaisesti.

Ihmettelenkin tässä vain omaa hyvää tuuriani.

elämänlaatu.
Hanki parempi elämä, Pelle, hanki..
Se on helppoa, älä valehtele :)

Kun psykiatrit, psykologit ja erilaiset, korkean akateemisen koulutuksen saaneet, rupesivat puhumaan vapaasta kasvatuksesta, syntyivät nämä ongelmat.

Kuria ei enää saanut olla ja entinen vanhusten kunnioitus käännettiin päälaelleen. Nykyisinhän lapsille ja nuorille pitää antaa paikka julkisissa kulkuneuvoissa - ei olisi tullut kysymykseenkään meidän nuoruudessa.

Nyt ollaan jo kääntämässä kelkkaa, ja syystä, eikö?

Osasyynä nuorten käytökseen on tekninen kehitys.

Se luonnollinen arvovalta, joka vanhoilla ennen oli kaiken parempana osaamisena, on mennyt.

Nuoret tietävät tietokoneista ja muista nykypäivän härveleistä paljon, vanhat tuskin mitään tai vähän.

Me seniori-ikäiset, teimme aikanamme töitä nuoresta lähtien. ei ollut varaa ryypätä ja retteillä.

Kun meikäläisillä, vanhoilla, on varaa vieläkin elää hyvin, pukeutua ja käyttäytyä, se ilmeisesti herättää humalaisissa, huumeisissa nuorissa, agressiivisia (vihamielisiä) tunteita, jotka johtavat uhkailuihin, ryöstöihin, jopa tappoihin ja murhiin.

Liian suuret odotukset ja paineet työelämässä ovat varmaan osasyynä siihen pakenemiseen huume- ja viinamaailmaan, johon he syyllistyvät.

Ei kaikkia nuoria ole onneksi sentään menetetty. Maaseudulla ja kaupungeissakin on hyviä turvallisia koteja ja elinympäristöjä, joissa vaarat eivät niin uhkaa tai ne vältetään.

Liikun itse autolla ilta-aikaan ja vältän näin uhkailut. Auton ovetkin ovat lukossa.

Kävelin n. 40 vuotta sitten, aamuyöllä, pienessä sievässä Rööperistä Sörnäisiin. En edes tiennyt mitä pelätä! Nyt tällainen olisi suurta uhkarohkeutta.

Qliko "kaupunkisi" Helsinki, kalle-eno?

Minä käyn lähes päivittäin kesällä venesatamassa
jonne nuoriso kokoontuu kaljan juontiin.
Saamme kyllä kulkea rauhassa,mutta ikävää on kun viikonloppuna on koko rantavesi täynnä pystyssä kelluvia kaljapulloja ( uusi muoti laittaa kalja pullot veteen) .Sen arvaa miten niiden käy kun ensimmäinen tuuli ne kaataa ja upottaa.
Veneemme on lukkolaiturissa ja saanut olla suht.koht. rauhassa ,mutta eräs mies oli moittinut nuorisoa ja seuraavana iltana oli vene upotettu.
Pienessä kaupungissa pian tieto kulkee nuorison keskuudessa,kuka ei suhtaudu suopeasti niin saa kuulla samalla mitalla. Minulla on kuten toisessa viestissä kerroin puolellani se että tämän hetkiset nuoret ovat kaikki entisiä oppilaita joten eivät ilkiä vastaan tullessa syleksiä.
iso osa jopa moikkaa vielä.
Suurin osa nuorisosta on yksittäin ihan mukava ,mutta joukossa tyhmyys usein tiivistyy.

liikkuessani vältän kulkemasta pimeillä sivukaduilla tai oikaisemasta jonkun puiston läpi.
Kävelen siellä, missä on paljon porukkaa, jos minun on pakko lähteä illalla ulos.
Yleensä yritän päästä autolla niin lähelle kuin mahdollista, että pääsen sitten turvallisesti myöhemmin kotiin.
Minulle ei ole koskaan sattunut mitään ulkona liikkuessani, mutta kun lehdistä lukee kuinka mummojen käsilaukut viedään ja ihmisiä hakataan, niin jonkunlainen arkuus näin iän lisääntyessä on hiipinyt mieleen.
Jos itse pystyn estämään ikävät tilanteet niin olen ainakin yrittänyt ajatella turvallisuuttani
niin paljon kuin se on mahdollista.