Onkohan kukaan vastaavassa tilanteessa, olisi kiva vaihtaa ajatuksia!
Meillä lapsettomuuden syy selvisi aika varhaisessa vaiheessa yritystä. Lapsettomuus -diagnoosi siis tuli meille melko kirkkaalta taivaalta, eikä "tuomion" saaminen tuntunut tuolloin juuri miltään. Hoidon piti olla aika simppeli (hoitanut lääkäri selitti IVF:n periaatteen lopettaen sanoihin "...alkio laitetaan sun kohtuun ja sitten olet raskaana") ja hoitoihin lähdettäessä lähinnä yritettiin tottua ajatukseen että meidän lapset tulee koeputkella. Lapsettomaksi jääminen ei tuolloin käynyt mielessä edes pahimpana peikkona.
Nyt takana kuitenkin jo kaksi täyttä hoitokierrosta (IVF:t PASseineen) ilman ensimmäistäkään plussaa, ja se pahin alkaa toden teolla välähdellä huonoina hetkinä mielessä.
Tähän kaikkeen on hyvin vaikea suhtautua, kun vielä hetki sitten luulimme olevamme lapsettomuusklinikan potilaina "helppo tapaus". Lääkärit eivät ole toistaiseksi lähteneet edes arvailemaan miksi raskaus ei lähde käyntiin, vaan hoitoja tehdään liukuhihnatoimintana.
Löytyykö siis muita jotka jollain tapaa ovat kokeneet samaa? Eli syy lapsettomuudelle on ainakin näennäisesti simppeli (tai sellasta ei ole löydetty) ja vaste hoitoihinkin hyvä, eikä kaikesta huolimatta raskaus vain ala.
Meillä lapsettomuuden syy selvisi aika varhaisessa vaiheessa yritystä. Lapsettomuus -diagnoosi siis tuli meille melko kirkkaalta taivaalta, eikä "tuomion" saaminen tuntunut tuolloin juuri miltään. Hoidon piti olla aika simppeli (hoitanut lääkäri selitti IVF:n periaatteen lopettaen sanoihin "...alkio laitetaan sun kohtuun ja sitten olet raskaana") ja hoitoihin lähdettäessä lähinnä yritettiin tottua ajatukseen että meidän lapset tulee koeputkella. Lapsettomaksi jääminen ei tuolloin käynyt mielessä edes pahimpana peikkona.
Nyt takana kuitenkin jo kaksi täyttä hoitokierrosta (IVF:t PASseineen) ilman ensimmäistäkään plussaa, ja se pahin alkaa toden teolla välähdellä huonoina hetkinä mielessä.
Tähän kaikkeen on hyvin vaikea suhtautua, kun vielä hetki sitten luulimme olevamme lapsettomuusklinikan potilaina "helppo tapaus". Lääkärit eivät ole toistaiseksi lähteneet edes arvailemaan miksi raskaus ei lähde käyntiin, vaan hoitoja tehdään liukuhihnatoimintana.
Löytyykö siis muita jotka jollain tapaa ovat kokeneet samaa? Eli syy lapsettomuudelle on ainakin näennäisesti simppeli (tai sellasta ei ole löydetty) ja vaste hoitoihinkin hyvä, eikä kaikesta huolimatta raskaus vain ala.
Vastaukset 8
Vanhimmat
eli syy lapsettomuuteen on minun pitkä kierto eli ei iso juttu
Hoitoja tehty 1.IVF sekä 5passia..Tosin 4.pas tuli plussa(kohdunulkoinen) ja 5.passista myös plussa mutta keskenmeno alkuvaiheessa:(
ja nyt olen alkanut miettimään, että emme ehkä koskaan sitä lasta saa.
Olen näiden kahden "plussan"jälkeen tullut siihen tulokseen, että parempi se nega kuin plussa joka viedään pois.
Lääkärin mielestä alun alkaen olimme pari joka lapsen saa ja nyt sanoo, että kun kerran on melkein onnistunut niin se lupaa hyvä. I dont think so. Mistä se sen tietää? Lohdullista kuultavaa sanoisi joku..tjaa..enpä tiedä..
En kuitenkaan enää koskaa voi iloita plussasta koska keskenhän se kuitenkin menee tms. ehkä seuraava on rypäleraskaus tms.kauhea homma.
Hoidoista olemme nyt tauolla ei näitä epäonnistumisia kestä..5kk.den aikana kaksi keskenmenoa. Nyt vain mietitään onko järkeä enää jatkaa.
Näillä mietteille toivon teille voimia, tie on raskas mutta kuitenkin monella se kiitos lopussa seisoo ja pieni untuvapäinen rakas on sylissä:)
Lohdullista kuulla että teitä on muitakin...
Meillä koko yritysajan saldo on yksi ku-raskaus. Tämä tuli ennen hoitoja "luomuna" ja koko ongelman ydin selvisi silloin - eli minulla on peruuttamattomasti munanjohtimet tukossa. Meitä ensimmäisenä hoitanut lapsettomuuslääkäri sanoi että tuo raskaus on positiivinen indikaatio ja raskaden pitäisi onnistua hoidoilla. Samoin kehui meidän ongelman olevan helpoimpia hoidettavia.
Aluksi sain jollain tavalla voimaa tuosta "huijaus-raskaudesta", mutta nykyään suren tuota raskautta ja sen alkion kohtaloa paljon. Miksi se ei vaan voinut päästä kohtuuni asti, miksi?
Toivon sulle myös voimia ja onnellisia tuulia! Lohduttaudun usein ajatellen, että kun lapsen lopulta tavalla tai toisella saan ,osaan varmasti olla kiitollinen eri tavoin kuin jos hän olisi tullut helposti.
on takana 1 ivf ja 1 icsi passeineen ja ilman plussaa. Hedelmöittyminen on tapahtunut hyvin ja alkiot on olleet hyviä ja odotukset sen myötä korkealla. Selittämättömiä ollaan joten en tiedä...tällä hetkellä fiilikset on matalalla ja hoidot tauolla ihan omasta aloitteesta. Hoidot on olleet henkisesti ja fyysisesti niin raskaita että en tiedä haluanko enään jatkaakaan niitä. Syksyllä katotaan sitten uudestaan. Nyt sitten vaan luomuillaan ja odotetaan sitä ihmettä!
Meillä hoidon suunnittelu on ollut julkisella ja toteutus yksityisellä (ostopalveluna)ja hieman liukuhihnameininkiä se kieltämättä on ollut.
Miksi teillä vaihdettiin icsiin toisessa hoitokierrossa?
Raskasta tämä todentotta on, mekin olemme pitäneet taukoja omasta aloitteesta (viimeksi 8kk). Pahinta on omalla kohdallani epätietoisuus tulevasta. Helpottaisi ehkä tietää missä todellinen vika piilee, niin hoitoja voisi muuttaa johonkin suuntaan.
Itsellä on vielä ikää alle 25v eli "hedelmällisiä vuosia" pitäisi olla jäljellä runsain mitoin. Tuntuu pahalta ajatella hoidoista luopumista näin nuorena jos ei tärppää, mutta toisaalta ei haluaisi antaa vuosienkaan vieriä eteenpäin. Hoitojakaan ei voi jatkaa ikuisesti. Vaikea tilanne.
alun alkaenkin oli suunniteltu icsi mutta puntiopäivänä miehen näyte oli niin hyvä että päätyivät ivf:ään. On kuulemma parempi että siittiöt valitsevat itse minkä munasolun hedelmöittää. Toisella kerralla näyte oli taasen sen verran heikkolaatuisempi että tehtiin icsi. Mieheni simppojen laatu on ollut kauttaaltaan kovin epätasaista, välillä normaali ja välillä melko heikko. Näytteitä on vuosien varrella ollut aika monta. Tämäkään ei kuulemma ole syynä lapsettomuuteemme koska simppojen laatu voi vaihdella kovastikkin.
Mustakin raskainta on ollut epätietoisuus ja se että ei ole "kunnon syytä". Se jätää aina sen että jos kuitenkin luomusti onnistuis...ja sitten tahkotaan ja lasketaan ja mittaillaan...hoh hoijaa!!!
Itse olen kokenut ajoittain raskaana, ettei meille lasta voi luomuna tulla. Lääkärien armoilla oleminen ahdistaa, haluaisi joskus vaan relata ja "antaa luonnolle vapaat kädet" edes hetkeksi. Tauoilla ollessa on kuitenkin aina pidettävä mielessä että hoitoihin on pakko palata, jos lasta edelleen haluaa. Luomuihme -onnistumistarinat kiukuttavat, kun omalle kohdalle ei voi vastaavaa sattua.
Mutta ymmärrän sinun näkökulmasikin kyllä! Meidän kaltaisessa tilanteessa oleva voi päätyä luopumaan haaveesta ja ehkä helpommin tulla sinuiksi lapsettomuuden kanssa - ei tule eläteltyä turhia toiveitakaan enää ja saa keskittyä muihin asioihin elämässä. Hoitotauoillakin on ehkä helpompi irrottautua jatkuvasta yrittämisestä.
Meillä liki samanlainen tarina. Lääkäri sanoi kaiken olevan ok ja sanoi, että erittäin hyvä onnistumisen mahdollisuus.
Nyt takana kaksi IVF-hoitoa (vielä 5 alkiota pakkasessa), eikä vauvaa vaan kuulu.
Kaksi keskenmenoa PASista.
Epätoivo ja suru.. tuntuu, ettei sitä vauvaa ole meille tarkoitettu. En osaa jatkossakaan iloita plussasta (sen tehnyt ja sitten pettynyt), koska pelkään keskenmenoa.
Mulla oli viime syksynä vaikea vaihe kun epätoivo valtasi mielen. Olin pitkään sitä mieltä, että tulisi edes plussa vaikka sitten tulisikinkeskenmeno - se toisi toivoa siitä että voisi edes tulla raskaaksi.
Onneksi näistä ajatuksista on päässyt. Nyt kun luen teidän kirjoituksia, jotka olette keskenmenon kokemaan, en kadehdi teitä yhtään. Vielä viime syksynä oli siis toisin. Onhan se julmaa, että annetaan viikoiksi muttei pidemmäksi aikaa! Toivon niin että jos joskus mulla tärppää niin se sit tärppäis kerralla kunnolla vaikka nää vuodet ilman minkäänlaista plusssa (tai siis, ovulaatioplussia olen saanut ja ne teki niin onnelliseksi :) on pitkiä ja rankkoja.