En jaksanut enää. Nimittäin minulla ei ollut ainuttakaan vanhoillislestadiolaista kaveria ja rauhanyhdistyksen seuroihinkin oli vaikea mennä, kun jouduin menemään sinne yleensä yksin.
Silti kävin lähestulkoon joka ikisissä seuroissa. Aattelin, että kyllä minä vielä kavereita saan rauhanyhdistykseltäkin, kunhan vain jaksan käydä seuroissa.
Olen syntynyt vanhoillislestadiolaiseen kotiin. Minulla ei ole koskaan ollu vanhoillislestadiolaisia kavereita, vaan koulukaverini olivat ns. epäuskoisia.
Yläasteaikani oli vaikea, koska en voinut osallistua uskoni vuoksi bileisiin ja rupesin menetettämään ainoita kavereitani.
Muutaman kerran muistan kuitenkin yläasteella osallistuneen nuorisotalolla pidettäviin diskoihin, mut omatuntoni tuli kipeeksi ja näistä halusin sopia vanhempien kans.
Yläasteen ysillä mulla ei ollut enää ainuttakaan kaveria. Ammattikoulussa rupesin kuuntelemaan salaa maailmallista musiikkia, koska koin sen rauhoittavan mieltäni. Sitähän se tekikin.
Silti koko ammattikouluaikani oli vaikeaa, koska mietin kokoajan, minkä tien valitsen. Jouduin kieltäytymään koulun pippaloista, mutta koulussa mulla kuitenkin oli paljon "epäuskoisia" kavereita.
Nyt on ammattikoulukin takana, ja olen vähitellen ruvennut saamaan kavereita tuolta vanhoillislestadiolaisuuden ulkopuolelta. Tämän vuoden puolella rupesin harventamaan seuroissa käyntiä. Pari kertaa olen tämän vuoden puolella osallistunut seuroihin. Tänään päätin tehdä sen, eli jätin uskoni.
Olen tosin epäuskoisten kavereiden kans viettänyt jo paljon aikaani, mutta edelleen elin siinä luulossa, että vielä minä saan uskovaisia ystäviä. Kun ei, niin ei. Uskonikin kuoli.
Ei mitään mieltä mennä enää seuroihin. Vielä en ole kellekkään kertonut valinnastani, mut eiköhän se vähitellen valkene ihmisille, kun mua ei enää näy rauhanyhdistyksen seuroissa.
Silti kävin lähestulkoon joka ikisissä seuroissa. Aattelin, että kyllä minä vielä kavereita saan rauhanyhdistykseltäkin, kunhan vain jaksan käydä seuroissa.
Olen syntynyt vanhoillislestadiolaiseen kotiin. Minulla ei ole koskaan ollu vanhoillislestadiolaisia kavereita, vaan koulukaverini olivat ns. epäuskoisia.
Yläasteaikani oli vaikea, koska en voinut osallistua uskoni vuoksi bileisiin ja rupesin menetettämään ainoita kavereitani.
Muutaman kerran muistan kuitenkin yläasteella osallistuneen nuorisotalolla pidettäviin diskoihin, mut omatuntoni tuli kipeeksi ja näistä halusin sopia vanhempien kans.
Yläasteen ysillä mulla ei ollut enää ainuttakaan kaveria. Ammattikoulussa rupesin kuuntelemaan salaa maailmallista musiikkia, koska koin sen rauhoittavan mieltäni. Sitähän se tekikin.
Silti koko ammattikouluaikani oli vaikeaa, koska mietin kokoajan, minkä tien valitsen. Jouduin kieltäytymään koulun pippaloista, mutta koulussa mulla kuitenkin oli paljon "epäuskoisia" kavereita.
Nyt on ammattikoulukin takana, ja olen vähitellen ruvennut saamaan kavereita tuolta vanhoillislestadiolaisuuden ulkopuolelta. Tämän vuoden puolella rupesin harventamaan seuroissa käyntiä. Pari kertaa olen tämän vuoden puolella osallistunut seuroihin. Tänään päätin tehdä sen, eli jätin uskoni.
Olen tosin epäuskoisten kavereiden kans viettänyt jo paljon aikaani, mutta edelleen elin siinä luulossa, että vielä minä saan uskovaisia ystäviä. Kun ei, niin ei. Uskonikin kuoli.
Ei mitään mieltä mennä enää seuroihin. Vielä en ole kellekkään kertonut valinnastani, mut eiköhän se vähitellen valkene ihmisille, kun mua ei enää näy rauhanyhdistyksen seuroissa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
usko=seurakaverit?
Kyllä on ollut hataralla pohjalla se USKO sitten. Sosiaalisuus lyö laudalta kristillisen uskon? Aivan käsittämätöntä! Meneekö nuoret ihmiset seuroihin pumpulit korvissa?
uskon Kristukseen. Se on se kallein iankaikkinen aarre - ei mitkään muotomenot. Siunausta elämääsi.
Myös minä olen päässyt eteenpäin, vaikken anmmattikoulua käynytkään (oppisopimuksella). Nyt uskon vapaasti ilman tapakontrollia.
Kerro muille lukijoille, mihin vl-uskosi jätit, ettei kukaan vahingossa törmäisi.
Ehkä hän tahtoo kokemustesi kautta avartaa sinua hyväksymään muutkin uskovat saman Jumalan lapsiksi. Ehkä kannattaisi käydä jonkin muun kristillisen seurakunnan tilaisuuksissa. Tai ehkä vain itsenäistyä muuten kasvamalla kiinni Kristukseen eikä ihmisiin.
Ehkä jostain muusta seurakunnasta tai herätysliikkeestä löytyisi samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiäkin, tai ehkä täältä netistä? Vaikka kehoitankin itsenäistymään, ovat ystävät silti Jumalan lahjoja meille joista saamme olla kiitollisia.
Voisiko sanoa kaanaankielisesti niin, että "uskosi kuivui"?
Sinulle näyttää käyneen juuri siten, kuin SRK-opetuksen mukaan aina varoitellaankin, että "usko kuivuu", ellei käy viikoittain seuroissa.
Mielestäni sinulle on käynyt hyvin kun vl-uskosi pääsi kuivumaan. Todellinen sydämenusko ei säilyäkseen vaadi säännöllista vl-seuroissa käymistä. Sydämenusko sinulle lienee kuitenkin jäänyt, niin ainakin toivon.
"Tänään päätin tehdä sen, eli jätin uskoni." Senhän voisi joku etsivä hakea ja ruveta uskomaan. ps Missä se tarkalleen on?
RAKASTA EDELLEEN JUMALAA, JEESUSTA JA PYHÄÄ HENKEÄ!
RUKOILE NUITA PUUTTUVIA ASIOITA ELÄMÄÄSI!
eikä kavereista.
Usko perustuu Jumalan sanaan, oletko uskonut Jeesukseen Kristukseen oppinut tuntemaan hänet
henkilö kohtaisesri.
Uskovaisen ihmisen sydämmessä asuva Pyhä Henki
tutustuttaa uskovaisen Jeesukseen sillä hän on uskon alkaja ja päättäjä.
Nähtävästi olet kasvanut kiinni kodissasi uskonnolisiin tapoihin ja menoihin, se ei vielä ole uskossa olemista.
JOKAISEN IHMISEN ON TEHTÄVÄ OMAKOHTAINEN RATKAISU
JUMALAN SUHTEEN JA TIE HÄNEN LUOKSEEN KULKEE JEESUKSEN KAUTTA.
Usko Herraan jeesukseen niin sinä pelastut ja saat
syntisi anteeksi.
seuroissa.
Käyn vain suviseuroissa. Jos ne on 200 km säteellä. Ei kait välttämätön näky RY:llä ole uskovaisuuden tae.
minä en suviseuroihin mene koskaan. En halua millään tavalla tukea vanhoillislestadiolaiuutta. Se on sairas uskonto.
Kerro vain ihmisille sitten kun olet siihen valmis että et enää ole lestadiolainen, mitään sinun ei tarvitse heille perustella jos alkavat kyseleen. Etpähän joudu hirveän ahdistelun kohteeksi. Niin minäkin tein kun vuosia sitten lopetin siinä laumassa roikkumisen ja olen todella tyytyväinen valintaani ja siihen etten alkanut heidän kanssaan spekuloimaan syitäni siihen miksi lähdin lätkimään. Jättivät sitten minut rauhaan ja sain rauhassa rakentaa uutta omaa maailmankuvaani.
Minulla kaikki ei-vl:t ovat olleet elämäni parhaimpia ja luotettavimipia ystäviä. Vl:stä en niitä löytänyt. Ja harmittaa kun ylä aste ajan ei-vl kaverit jäivät pois kuvioistani kun luotin silloin vielä tuohon uskoon ja siihen että on parempi jos hankin kunnon ystäviä ennemminkin vl:stä. Nyt nuo ystävät asuvat ympäri suomea ja ulkomailla. Mutta uuden ystävä piirin loin tyhjästä tuon jälkeen.
Onnea myös sinulle!! On paljon siitä kiinni miten pärjäät ns. "maailmassa"=)miten paljon itse viitsit sen eteen töitä. Vl:een en palaa enää ikimaailmassa.
P.S. ruoho voi olla vihreämpää aidan takana=)=)
Tuossa iässä on tosi hyvä jättää nämä piirit, varsinkin jos sinulla tosiaan ei ole kavereita liikkeessä. Jos haluat luopua lopuistakin uskon rippeistä, mitä sinulla on, niin suosittelen tätä sivustoa:
http://godisimaginary.com/
vimma Sinulla on käydä uskon kimppuun. Olen minäkin vl-uskon jättänyt, mutta en ikimaailmassa uskoa Jumalaan. Voisitko millään ymmärtää, että usko antaa turvaa, lohtua, toivoa jne. monelle.
Mitähän tarkoittanee se, että "joka viettelee yhden näistä vähimmistä, hänelle olisi parempi panna myllynkivi kaulaan?"
Mielestäni ateismi ei ole keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta.
Se tuskin tuo sinullekaan lohtua.
Eli jos uskoo, kuten raamattu opettaa, tällöin helvetti on olemassa. Emme me sille mitään voi, että sellainen paikka on täyttä totta. Me vain voimme pelastautua siltä paikalta uskomalla niin, kuin raamattu opettaa.
Höpsis. Helvetti on yksi taikauskoisist auskomuksista. Ei ole minkäänlaisia perusteita pitää sitö todellisena paikkana. Vai onko sen olemassaolosta jokin faktinen todiste? Kerropa missä se sijaitsee!
Mielenkiintoista on että helvetti-usko on kiristinuskossa historiallisesti myöhäsyntyinen ajatus.
Vanhassa testamentissa taas ei ole helvettiä lainkaan, jonne uskottaisiin joidenkin ihmisten joutuvan kuoltuaan. Juutalaisuudessahan ei sellaisiin juttuihin lainkaan uskottu. Vanhan testamentin jumala ei myöskään velvoita sellaisiin uskomaan.
Oletko varma, että käsityksesi helvetistä perustuu Raamattuun.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helvetti
"Sen sydän vielä avoin on, jost vuotaa veri viaton. Se tuopi rauhan sielulle, sun rohkaiseepi uudelleen.
Vahvistaa kädet väsyneet ja tukee polvet nääntyneet. Verellään haavat puhdistaa, ne terveiks aivan parantaa." (Sl. 127:5-6)
ovat toki tärkeitä meille jokaiselle, mutta kaikkein tärkeintä kuitenkin on oikea usko ja hyvä omatunto. Senhän sanotaan olevan kuin taivas maan päällä. Elämä täällä on "kuin kämmenen leveys ja ei mitään", kuten Raamattu sitä kuvaa.
Pidä oma lapsuususkosi, älä hylkää omaa Vapahtajaasi! Hän on se Ystävä, joka ei jätä. Rukoilen puolestasi!
Miten sinun uskosi kuoli?
Etkö usko enää Jumalaan?
Vai etkö usko enää vanhoillislestadiolaisuuteen?
Usko ja uskonto on kaksi eri asiaa. Voit uskoa Jumalaan vaikka sinulla ei ole minkään valtakunnan uskontoa siinä mukana.
Mitä ovat epäuskoiset kaverit?
Ateistejako?
Eivätkö kaverisi usko Jumalaan? Oletko tiedustellut heiltä sitä asiaa? Kokeileppa kysyä, niin saatat hämmästyä.
Olet alkanut ajattelemaan omilla aivoilla ja se on hyvä asia, mutta vl-lahkon mukaan huono asia.
Ja voihan olla niinkin, ettei kukaan edes huomaa, ettet käy seuroissa.
Olet vapaa lahkon kahleista.
Vanhoillislestadiolaisena uskoin Jumalaan, mutta en ole ikinä uskonut esimerkiksi helluntailaisten tyyliseen Jumalaan. En usko, tai en oo koskaan uskonut, että Jumala tms. muut näyttäytyisivät jatkuvasti konkreettisesti meille, kuten tuntemani helluntailaiset usein todistelevatkin.
Yksi jos toinenkin niistä on nähnyt Jumalan silmästä silmään ja joku jopa sanoi, että näki, kuinka Jumalalla on kultainen vyö ja solkiossa se kolmikantakuvio.. En voi uskoa tuollaisiin.
Usko ei ole mistään näyistä ja muista yliluonnollisuuksista kii.
Jotenkin tuntuu, että uskovatko useimmat helluntailaisetkaan oikeesti nähneensä näkyjä, vai sepittävätkö ne ite niitä vain sen takia, että saisi muut vakuttuneeksi.
Eikä ainoastaan helluntailaisilla ole tapana korostaa näkyjä, vaan useilla muillakin ns. vapailla suunnilla on. Eräski mihinkään varsinaiseen seurakuntaan kuulumaton on nähnyt harva se päivä sarvipäitä ja aina vastakkaisella puolella seisoo valkeuden enkeli. Joko se on oikeesti jossain psykoosin kaltaisessa tilassa, tai se keksii jutut täysin hatusta.
Uskoin vanhoillislestadiolaisten tapaisesti Jumalaan. Kavereihini ei kuulu yhtään helluntailaisia tai muita vastaavia, koska heidän kans ei voi olla yhtään vapaasti, ku kokoajan saa kuulla niistä ihmenäyistä. Mun järki ei siihen riitä ja vaarana on, että pimahdan.
Ja mitä noihin kavereihini tulee, heistä kukaan ei usko kristinuskon Jumalaan, moni heistä eivät usko edes minkäänlaiseen jumalaan. Yksi sen sijaan on teosofi, mutta se ei hirveesti puhu siitä. Ja toisekseen teosofia on enemmänkin filosofia, kuin usko tai uskonto.
Mitä ne ovat vl-jumala ja helluntalaisten jumala?
En ole tiennytkään, että niitä on monta jumalaa.
On olemassa vain yksi Jumala, eikä Häntä voi mikään lahko omia.
Meinaatko, että se Jumala johon uskon, ei ole mikään Jumala?
Kuka sen Jumalan kuvan on oikein määrittänyt?
Maailmassa on paljon, paljon ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan, eivätkä ole ikipäivänä kuulletkaan vanhoillislestadiolaisuudesta tai helluntailaisuudesta.
Minulla ainakin on Jumala,johon uskon, enkä kuulu mihinkään kirkkokuntaan enkä lahkoon.
Ja kun näillä uskontosivuilla liikun, niin aina vaan olen varmempi siitä, että ratkaisuni on oikea. Lahkojen sisällä ihmiset tappelevat koko ajan ja hirvesäti sääntöjä ja määräyksiä, jotka ovat ihmisten toisilleen keksimiä.
Ei jaksa, ei jaksa. Elämisen ja hengissä pysymisen säännöissä on jo ihan tarpeeksi.
sinulle viestin, saa nähdä, ilmestyykö se nyt, kun klikkaan uuden viestin. Niin kävi aiemminkin...
Jossain tökkii taas!
;;;;;;;;;;;;;;
voisitko suomentaa?
"suomentaisitko" viestisi, kiitos!
Sama mulla, en tosin uskooni ole kieltäny, enkä välttämättä kielläkkään, mutta poikkean muutamista periaatteista mitä mulle on opetettu.
Elämä on kärsimystä vanhoillislestadiolaiselle ja vielä jos ei ole ´uskovia` ystäviä. Sitä jää luonnollisesti yksin periatteineen, että ´epäuskoisia` ystäviä ei saa olla.
on ite samassa tilanteessa. Mulla on ollut vl kavereita mutta ne ovat kaikki muuttaneet täältä missä asun , pois tai menneet naimisiin...Elän siinä rajalla, että kiellänkö vai en. En jaksa elää ilman kavereita ja seuroissa on vaikea mennä kenenkään mukaan ku kaikilla nuorilla on "oma jenginsä"..ja muutenkaan en kaikki juttuja ymmärrä tässä herätysliikkeessä..