Larsin palstalla nimim. Saunanaama kirjoittaa tärkeästä asiasta, nimittäin siitä, miten uskonnolla ja politiikalla on taipumus sekoittua toisiinsa ja kuinka tämä vaikeuttaa ihmisten elämää varsinkin pienillä paikkakunnilla.
Vaikka Saunanaama kirjoittaneekin ilmeisesti kommunisteista käyttäessään ilmaisua "räikeää väriä tunnustavat", olen kokenut saman ilmiön asuessani ja työskennellessäni useissa Pohjois-Suomen pienissä kunnissa. Näissä kunnissa sekoittuminen tapahtui keskustapuolueen ja vanhoillislestadiolaisuuden kesken.
Silloin näin selvästi, kuinka näitä entisiä pieniä kotikuntiani todellisuudessa hallittiin diktatuurimaisin ottein tämän KEPULESTA-puolueen nimissä. Minua, joka olen poliittisesti sitoutumaton ja uskontoihin neutraalisti suhtautuva, tämä asia ihmetytti ja häiritsi niin paljon, että yksistään tästä syystä jouduin hakeutumaan suuremmalle paikkakunnalle, jossa politiikka on politiikkaa ja uskonto on uskontoa.
Kysyn samalla, onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia?
Saunanaama siis kirjoittaa:
**** "Mutta sitten on asian toinen käytännöllinen puoli, joka tulee esiin erityisesti pienillä paikkakunnilla, että puoluekanta tai oletus sellaisesta, usein ratkaisee yksittäisen ihmisen mahdollisuudet elämässä. Tarkennan hieman omakohtaisen kokemuksen kautta.
Asuin nimittäin lapsuuteni paikkakunnalla, jossa vallitsi käsittääkseni lähes vertaansa vailla oleva yksipuoluejärjestelmä. Siellä "tietyn värinen" enemmistö sorsi "eriväristä" vähemmistöä ja tuo tarkka jako kahteen näkyi kaikkialla; työpaikoilla, kouluissa ja urheiluseuroissa. Oma tai vanhempien puoluekanta (edes oletettu sellainen) ratkaisi mihin urheiluseuraan kuuluttiin, kenen kanssa oltiin kavereita, tietyissä kouluaineissa se ratkaisi arvosanat ja mikä huvittavinta, myös koulussa jaettujen stipendien saajat valittiin puoluepoliittisin perustein. Sitoutumattomia ei siellä tunnettu, vaan jokainen - oli syytä tai ei - lokeroitiin visusti jompaan kumpaan leiriin.
Tämä samainen "väriätunnustavien" joukko oli valloittanut myös paikallisen kirkon valtuuston ja kaikkiin virkoihin valitut henkilöt kävivät läpi tarkan värierottelun. Tulkoon nyt mainituksi, että juuri tämä "väriporukka" tunnetaan yleisesti pikemminkin uskonnonvastaisena, mutta vallanhalun nimissä kaikki oli mahdollista.
Vuoden 1918 tapahtumien katkerien muistojen kautta tämäkin kahtiajako lienee saanut alkunsa, mutta uskoakseni aniharvalla paikkakunnalla se jako enää tänä päivänä elää yhtä selvästi. Sillä vaikka kirjoitinkin menneessä aikamuodossa, on tuo kaikki arkipäivää yhä tänäkin päivänä ko. paikkakunnalla. Se että reaalipolitiikassa kahtiajako onkin poistunut, ei valitettavasti merkitse juovan pienentymistä ihmisten kahden välisessä kanssakäymisessä.
Jos joku on havaitsevinaan kirjoituksassani pientä katkeruutta, saatoit tehdä oikean havainnon... No, sanotaanko, että en mitenkään erityisesti ole jäänyt märehtimään noita menneitä, mutta jos jotain niin sen verran olen kaikesta kokemastani suivaantunut, että sitä kyseistä "väriä" en ole ikinä äänestänyt, enkä äänestä - olkoon sitten vastaehdokkaana kuka tahansa, juudas tahi barabbas. Olen ymmärtänyt, että kyseisen räikeän "värin" tunnustaminen ei muutenkaan ole uskovaisten parissa kovin suosittua.
Eli tiivistyksenä edellisestä vuodatuksesta, olen toisin sanoen siinä mielessä eri kannalla kuin Nuusku, että vaikka onkin iloinen asia, että maamme poliittiset olot ovat vakaat, niin se sama vakaus ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö poliittiset eduntavoittelu- ja ahneuskahnaukset edelleen olisi täyttä totta. Ja kaikki vain ja ainoastaan puoluekirjan kannen värin perusteella. Siinä moni syytön kärsii turhaan, kun poliitiikan väri tunkee mukaan alueille, joilla sitä ei tarvittaisi." ****
Vaikka Saunanaama kirjoittaneekin ilmeisesti kommunisteista käyttäessään ilmaisua "räikeää väriä tunnustavat", olen kokenut saman ilmiön asuessani ja työskennellessäni useissa Pohjois-Suomen pienissä kunnissa. Näissä kunnissa sekoittuminen tapahtui keskustapuolueen ja vanhoillislestadiolaisuuden kesken.
Silloin näin selvästi, kuinka näitä entisiä pieniä kotikuntiani todellisuudessa hallittiin diktatuurimaisin ottein tämän KEPULESTA-puolueen nimissä. Minua, joka olen poliittisesti sitoutumaton ja uskontoihin neutraalisti suhtautuva, tämä asia ihmetytti ja häiritsi niin paljon, että yksistään tästä syystä jouduin hakeutumaan suuremmalle paikkakunnalle, jossa politiikka on politiikkaa ja uskonto on uskontoa.
Kysyn samalla, onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia?
Saunanaama siis kirjoittaa:
**** "Mutta sitten on asian toinen käytännöllinen puoli, joka tulee esiin erityisesti pienillä paikkakunnilla, että puoluekanta tai oletus sellaisesta, usein ratkaisee yksittäisen ihmisen mahdollisuudet elämässä. Tarkennan hieman omakohtaisen kokemuksen kautta.
Asuin nimittäin lapsuuteni paikkakunnalla, jossa vallitsi käsittääkseni lähes vertaansa vailla oleva yksipuoluejärjestelmä. Siellä "tietyn värinen" enemmistö sorsi "eriväristä" vähemmistöä ja tuo tarkka jako kahteen näkyi kaikkialla; työpaikoilla, kouluissa ja urheiluseuroissa. Oma tai vanhempien puoluekanta (edes oletettu sellainen) ratkaisi mihin urheiluseuraan kuuluttiin, kenen kanssa oltiin kavereita, tietyissä kouluaineissa se ratkaisi arvosanat ja mikä huvittavinta, myös koulussa jaettujen stipendien saajat valittiin puoluepoliittisin perustein. Sitoutumattomia ei siellä tunnettu, vaan jokainen - oli syytä tai ei - lokeroitiin visusti jompaan kumpaan leiriin.
Tämä samainen "väriätunnustavien" joukko oli valloittanut myös paikallisen kirkon valtuuston ja kaikkiin virkoihin valitut henkilöt kävivät läpi tarkan värierottelun. Tulkoon nyt mainituksi, että juuri tämä "väriporukka" tunnetaan yleisesti pikemminkin uskonnonvastaisena, mutta vallanhalun nimissä kaikki oli mahdollista.
Vuoden 1918 tapahtumien katkerien muistojen kautta tämäkin kahtiajako lienee saanut alkunsa, mutta uskoakseni aniharvalla paikkakunnalla se jako enää tänä päivänä elää yhtä selvästi. Sillä vaikka kirjoitinkin menneessä aikamuodossa, on tuo kaikki arkipäivää yhä tänäkin päivänä ko. paikkakunnalla. Se että reaalipolitiikassa kahtiajako onkin poistunut, ei valitettavasti merkitse juovan pienentymistä ihmisten kahden välisessä kanssakäymisessä.
Jos joku on havaitsevinaan kirjoituksassani pientä katkeruutta, saatoit tehdä oikean havainnon... No, sanotaanko, että en mitenkään erityisesti ole jäänyt märehtimään noita menneitä, mutta jos jotain niin sen verran olen kaikesta kokemastani suivaantunut, että sitä kyseistä "väriä" en ole ikinä äänestänyt, enkä äänestä - olkoon sitten vastaehdokkaana kuka tahansa, juudas tahi barabbas. Olen ymmärtänyt, että kyseisen räikeän "värin" tunnustaminen ei muutenkaan ole uskovaisten parissa kovin suosittua.
Eli tiivistyksenä edellisestä vuodatuksesta, olen toisin sanoen siinä mielessä eri kannalla kuin Nuusku, että vaikka onkin iloinen asia, että maamme poliittiset olot ovat vakaat, niin se sama vakaus ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö poliittiset eduntavoittelu- ja ahneuskahnaukset edelleen olisi täyttä totta. Ja kaikki vain ja ainoastaan puoluekirjan kannen värin perusteella. Siinä moni syytön kärsii turhaan, kun poliitiikan väri tunkee mukaan alueille, joilla sitä ei tarvittaisi." ****
Vastaukset 10
Vanhimmat
tölväisystä. Toivottavasti ei tarvinnut aivan terapiaa
hakea noin kovaan osaan.
Miksi kukaan vl ei uskalla tunnustaa, että kepulaisuus liittyy olennaisesti vanhoillislestadiolisuuteen, vaikka se on niiiiin läpinäkyvää.
Terapian ehdottelun sijaan voisit vastata aloittajalle ja meille muille kiinnostuneille, että millä tavalla politiikka ja uskonto liittyvät toisiinsa? Ja minkä vuoksi politiikka on sotkettu vanhoillislestadiolisuuteen niin vahvasti pohjois-suomessa?
Onko puute uskalluksessa vai ymmärryksessä, kun kukaan vl ei voi vastata tähän ikuisuuskysymykseen?
Ehkäpä toin avauksessani epäselvästi esille sen, että olen Saunanaaman kanssa täsmälleen samaa mieltä hänen kirjoituksestaan esille tuomasta ongelmasta. Omat kokemukseni tukevat vahvasti Saunanaaman kokemuksia ja siksi katsoin aiheelliseksi ottaa asian esille tällä vanhoillislestadiolaisuuspalstalla, koska kokemukseni mukaan juuri heillä on taipumus sotkeaa politiikka ja uskonto kuvaamallani tavalla.
terveisin avaaja
................
Ateismi ja vasemmistolaisuus yleensä synkroinoivat toisiaan.
Kyse lienee aatesuunnista ja ihmisten ajattelun erilaisuudesta.
Mitä mieltä olet politiikan ja uskonnon yhdistämisestä avauksen mukaisella tavalla?
Itse olen asiasta sitä mieltä, että se on haitallista, turmiollista ja demokratiaa kaventavaa.
Tulee varmasti helposti tehtyä subjektiivisia päätöksiä ja siirtoja. Kun siihen lisätään raha ja taloudelliset kytkennät, ollaan jo kaltevalla pinnalla. Kyse on ihmisistä ja ihmisten heikkouksista, en jaksa uskoa suuria. Jos omatunto ei kolkuta, metsään mennään olipa kyse sitten uskovaisista tai ei.
Politiikka on muutenkin "likaista" peliä, ekä siltä kannalta niin tuomittavaakaan, koska tällainen siihen väistämättä kuuluu tavalla tai toisella.
Uskonnolliselta kannalta tällainen on mielestäni arveluttavampaa.
"Jos omatunto ei kolkuta, metsään mennään olipa kyse sitten uskovaisista tai ei."
Joko on niin, ettei kaikilla kolkuta tai sitten koltutuksia ei kuunnella, koskapa tuollaista koplaamista kuitenkin koko ajan tapahtuu. Olen itsekin tällaiseen törmännyt.
Politiikka ja uskonto ovat sama asia. Ne pitävät ihmiset tietämättöminä.
On surkeää "heidän kirosana" näissä kunnissa kun vl- uskonto ja tunnettu puoluepolitiikka kulkee käsi kädessä.