Mitä tehdä?

Olen 20-vuotias opiskelija ja olen sairastanut masennusta 2 vuotta, viimeiset 3kk olen ollut sairauslomalla jo loma todennäköisesti jatkuu vielä pitkään.

Lääkkeinä tällä hetkellä Seromex 40mg/vrk ja Oxamin 15mg/tarv. Oxaminin otan joka ilta että pystyn nukkumaan, sillä ei ole muuta vaikutusta minuun. Enkä ole jäänyt siihen koukkuun, voin hyvin olla monta päivää ilmankin ja jatkaa sitten taas.

Kärsin siis unettomuudesta, tai oikeastaan aamuyön heräämisistä. Unettomuuteeni vaikuttaa varmasti kaikki asiat mitkä pyörivät päässäni ja selkäkipu (minkä pelkään vain kuvittelevani). Joudun siis ottamaan joka ilta Oxaminin ja kipulääkkeen että saan nukahdettua. Kuitenkin sitten n.3 tunnin päästä herään ja siitä sitten n.6 kertaa aamussa ennenkuin nousen ylös. Mikäköhän lääke tähän auttaisi? On kokeiltu imovanea ja tenoxia. Niistä ei ollut apua.

Mutta asiaan, pelkään että minulla on jotain muutakin kuin masennusta. Lääkärin diagnoosin mukaan sairastan (pelkkää) keskivaikeaa masennusta. No kuitenkin, päivittäin mielessäni pyörivät itsetuhoiset ajatukset. Minulla ei kuitenkaan ole "pokkaa" tehdä itselleni mitään, koska kunnioitan läheisiäni todella paljon... Usein kuitenkin autoa ajaessani mietin, miten olisi helpompaa vain kääntää rekan eteen. Kuitenkin usein kyydissäni on joku, joten en sitä silloin tee. Ja kun mietin pidemmälle, pelkään että vastaantuleville käy jotain.

Perheeni tietää masennuksestani, mutta en näytä heille tätä todellista minääni, esitän olevani terve ja vahvempi kuin todellisuudessa olen. Näen välillä vilahduksia silmäkulmistani, kuulen outoja ääniä (puhetta), koen joskus olevani erilläni ruumistani. Nämä tuntemukset ovat vasta juuri ilmenneet.

Minulla on myös suuri pelko liittyen muihin ihmisiin, pelkään sosiaalisia tilanteita ja yksinoloa julkisilla paikoilla. Pelkään että minut raiskataan. Tämä johtuu luultavasti juoppo-isäni kavereista jotka lääppivät minua lapsena. Minut on myös pakotettu seksiin nuorempana. Vaikka tämä jopa minunkin mielestäni kuulostaa hullulta ihan siis järjellä ajateltuna, en saa sitä loppumaan! En tiedä enää mitä tehdä. En uskalla lähteä mihinkään, enkä ainakaan pimeällä. Mieluummin vaikka tapan itseni.

Viimeaikoina ei muutenkaan ole mennyt hyvin, pappani sairastui keuhkosyöpään ja kuoli. Se oli minulle kova paikka koska hän oli minulle kuin isä. Oma isäni kun on juoppo eikä koskaan ollut kotona. Myös rakas lemmikkini sairastaa vakavaa sairautta ja se voidaan lopettaa koska tahansa.

Ajoittain jopa pelkään omaa itseäni. Tällä hetkellä en myöskään näe parantumisen mahdollisuutta, musta seinä on edessä ja ainoa tie ulos tästä on kuolema. Haluaisin kuitenkin parantua ja päästä työelämään... Mutta nyt kaikki tuntuu niin vaikealta. Tunnen vain olevani roska tässä yhteiskunnassa.

Olisiko teillä jotain ideoita mitä lääkkeitä kannattaisi kokeilla tässä tilanteessa? Psykiatrini ehdotti Seroquellia, saa nyt nähdä. Onko joku muu samassa tilanteessa kuin minä? Kiitos kaikille jotka jaksavat lukea ja vaikka vastatakin jotain. (anteeksi kirjoitusvirheet)
9757
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

moi, mä olen itse aikoinani kärsinyt kovastakin masennuksesta ja peloista, pakkoajatuksista jne. Etsin apua kaikkialta ja sain paljon apua eri luontaishoidoista, tässä niitä luontaishoitoja, joita käytin, kun en uskaltanut käyttää masennuslääkkeitä sivuvaikutusten pelossa. en tiedä, voisko tästä mun kertomuksesta olla jotain apua, mut toivoa on aina! Ja ainakin luontaistuotteista bachin kukkatippoja voi käyttää kaiken mahdollisen lääkityksen kanssa samanaikaisesti ja E-EPA-kalaöljy myös tukee lääkitystä, ja jopa tehostaa sitä ja vähentää sivuvaikutuksia, joten sekin voisi auttaa. E-EPA:n on todettu olevan tosi tehokasta masennuksen hoitoa. mulla auttoivat yrttihoidot (mäkikuisma, valeriaana, kärsimyskukkauute), bachin kukkatipat, vitamiinit ja mineraalit (sinkki, magnesium) ja rasvahapot (E-EPA kalaöljy) ja vyöhyketerapia, ja kirjoitan tämän tarinani tänne, jos tästä vaikka voisi olla jollekin apua, jos tuntuu et kaikki toivo on mennyttä, mikään ei auta, niin älä luovuta vielä!

-mäkikuismaa kannattaa ehdottomasti kokeilla! Netistä löytyy paljon ihmisten kertomuksia, kuinka se on auttanut nousemaan syvästä pahasta olosta, netissä paljon keskustelua mäkikuismasta ja paljon hyviä tarinoita siitä! Olen lukenut paljon, kuinka se on ollut se pelastava oljenkorsi, joka on auttanut, kun masennuslääkkeet eivät ole tai ei ole sivuvaikutusten takia voitu käyttää, eli
sitä ainakin kannattaa kokeilla, josko se voisi auttaa. Noni-mehusta suosittelen myös lukemaan, Marja-Liisa Kirvesniemihän kertoi aikoinaan parantuneensa uupumuksestaan ja masennuksestaan nonin avulla. Netistä löytyy paljon hyviä kertomuksia nonista, erityisesti masennuksen, voimattomuuden ja uupumuksen hoidossa.

-omega 3- sitä saa pellavansiemenöljystä ja kalaöljyistä. Molemmista myös paljon tutkimustietoa ja hyviä kokemuksia. Kannattaa kokeilla jompaakumpaa, molemmissa hyviä rasvahappoja, jotka tasapainottavat ja hoitavat aivoja ja hermojärjestelmää. Sopii hyvin yhteen mäkikuisman kanssa. E-EPA kalaöljy on oikeasti tehokasta masennuksen ja mielenterveyden hoidossa.

-mäkikuisma on hyvä antidepressantti, ja rauhoittumiseen ja ahdistuksen ja pelkojen lievittämiseen käytin valeriaanaa ja kärsimyskukkaa, nämä on kuulemma hyviä ahdistukseen, pakkoajatuksiin, unettomuuteen jne. käytin näitä kolmea yrttiä ja ne tuntuivat auttavan hyvin.

-Bachin kukkatipat: 38 erilaista kukkatippaa (homeopaattisia), jotka auttavat erilaisiin henkisiin tiloihin, kuten masennukseen, toivottomuuteen, erilaisiin pelkoihin, vihaan, katkertuuteen, itseinhoon jne. Netissä myös paljon Bachin kukkatipoista, kannattaa katsoa. Esim. mustard-uute auttaa syvään, synkkään masennukseen, jossa ei mitään valoa ja cherry plum-uute auttaa kun pelkää tulevansa hulluksi ja järjen ja kontrollin menettämisen pelkoon, kun pelkää tekevänsä jotain kamalaa, jotain mitä ei halua ja star of betlehem auttaa järkytyksiin, traumaattisista kokemuksista toipumiseen ja vaikeista, kamalista tapahtumista toipumiseen. Tippojen käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa kutakin valittua kukka-uutetta lasilliseen vettä, josta muutama kulaus päivän mittaan. Näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, melkeinpä kaikista, yksi tippapullo maksaa jotain 8-10 euroa.

-ruokavalio. Itselleni on ollut paljon apua, kun jätin kaikki valkoiset viljatuotteet pois ja sokerit ja kofeiinit. Söin riisiä, kalaa, vihanneksia, hedelmiä, täysiarvoista ravintoa, olen tullut siihen tulokseen että olen ollut ruoka-aineherkkä ja eritoten sokeri ja kofeiini saa aikaan huonon olon myös psyykkisesti, hermostoni ei jotenkin kestä niitä hyvin. Tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen (orthomolecular medicine), jossa mielenterveyden ongelmia, kuten skitsofreniaa, maanisdepressiivisyyttä, masennusta, paniikkihäiriöitä yms. hoidetaan vitamiineilla, mineraaleilla ja rasvahapoilla ja ruokavaliomuutoksilla (jätetään valkoiset vehnäjauhot ja sokerit, lisäaineet ja kofeiinit pois, koska ruoka-aineyliherkkyydet aiheuttavat myös psyykkisiä oireita ja nämä ruokavaliomuutokset todella helpottavat monien oloa). E-EPA-kalaöljy, sinkki, magnesium ja B-vitamiinit ja vielä jotkut muut millä hoidetaan näitä ongelmia. Luin, että esim. skitsofreniapotilailla on todettu hyvin alhaiset sinkki-arvot verestä joten sinkin täydennys mineraalivalmistein on tärkeä osa hoitoa.

-e-pillerit laukaisevat joillakin paniikkihäiriötä, pelkoja, kamalia mielialanmuutoksia, jopa syvää masennusta. Olen kuullut ja lukenut ihmisistä, joilla masennuskin lähtenyt pois e-pillerien poisjättämisellä. Kaikille e-pillerit eivät tietenkään aiheuta näitä, mutta joillekin kyllä, kaikki ovat erilaisia. netissä on myös paljon keskustelua ja kertomuksia tästä.

-musiikki, elokuvat, taide ja kirjoittaminen. Päivittäinen kirjoittaminen ja sellaisen asian tekeminen, joka tuntuu omalta itseltä ja hyvältä.

-sellainen urheilu, josta pitää, vaikkapa kävely tai venyttely tai uiminen, ihan mikä vaan!

-itse mietin elämäntilannettani, ja tajusin etten voi pakottaa itseäni olemaan sellaisissa olosuhteissa, jossa olen vihainen, ahdistunut ja tunnen olevani kuin "loukossa", kuin lintu häkissä, jossa ei voi olla oma itsensä ja seurata "sydämensä ääntä". Lopulta rohkaistuin vapauttamaan itseni siitä, mikä teki minut onnettomaksi ja uskalsin tehdä niitä asioita, joita halusin ja jotka tekivät minut iloiseksi sen sijaan että pakotin tekemään sitä mikä sai minut ahdistuneeks ja onnettomaksi, ja annoin itseni olla se mikä olen, eikä aina tarvinnut olla niin tehokas ja aikaansaava, vaan annoin luvan nauttia tv:n katsomisesta ja muusta, ja luovuin ainaisesta pakosta olla tehokas, aikaansaava ja "menijä".

-lupa haaveilla ja toivoa parempaa huomista. haaveilu oli välillä se, joka piti hengissä...

-kirjoita/ laula/ tee taidetta siitä tuskasta jota koet, joskus kun elämme sen helvetin ja tuskan läpi, se ei jää jumittamaan, vaan siitä jopa voi päästä yli.

-ai niin, ja kokeilin myös aromaterapiaa; neroli ja laventeli ovat hyviä masennuksen- ja ahdistuksen parantajia, rauhoittavat oloa. Oli siitä aromaterapiastakin apua!

-Tommy Hellstenin kirja "Saat sen mistä luovut" helpotti oloa myös tosi paljon.




   






   

Äänestä
  • täynnä halvatun luontaistuoteitta. Kuukauden satsi maksaisi varmaankin öpaut 1000 euroa. Hulluksi tossa tulisi masennuksen sijasta jos kaikkea tuota paskaa pitäisi hotkia.

    Onnea, uskallusta ja hyvää kevään jatkoa aloittajalle !!!

    Äänestä

komeroon ja vedä pullo kossua sen jälkeen oletkin valmis lennolle

Äänestä
  • Heippa

    Mulla on auttanut uniongelmiin seroquel 25 mg. En ensin uskaltanut käyttää sitä, sillä on neurolepteihin kuuluva, mutta tuo on todella pieni määrä ja auttaa hemmetin hyvin uniongelmiin. Kokeile sitä. Se lievittää myös ahdistusta hyvin. Minulla ei ole tullut mitään sivuoireita, sillä määrä on niin pieni mutta todella tehokas! Nukun sen avulla hyvin. Nukahtamislääkkeet eivät kovinkaan auta.

    Äänestä

mulla ollut voimakasta ahdistusta ja nyt masennusta. Käytän seroqualia 25mg illassa uniongelmiin ja toimii. Suosittelen, vaikka ensin minua arveluttikin tälläinen lääke. Nukahtamislääkkeet ovat aika huonoja aamuheräilyyn mielestäni..

Äänestä
  • sori kun tuli hieman tuplana, luulin ettei viestit tulleet perille niin kirjoittelin uudestaan.. =)

    Äänestä

Iltalääkkeeksi mirtatsapiinia. Haittana voi olla lihominen. Minulle tuli talvella mahaa, mutta nyt sen olen saanut kutistettua jälleen. Syynä annoksen pienentäminen ja ankara lenkkeileminen. Sen kanssa voidaan käyttää joitakin, ns. aamulääkkeitä. Kysy lääkäriltäsi lisää. Edullinen lääke ja hyvät yöunet.

Äänestä

Mulla on ollut käytännössä lähes kaikki samat oireet mitä luettelit ja diagnisoitu keskivaikea masennus jotain ahdistusjuttuja ja myöhemmässä vaiheessa jotain luokittelemattomia paniikkikohtauksia.

Näiden takia mullakin koulu keskeytyi.

Olen miettinyt, että toi kehoon kuulumattomuus -tunne on mulla johtunut lääkityksestä. Se alko melki heti lääkityksen aloittamisen aikaan. Ärsyttävä tunne. Välillä katson omaa kättäni ja mietin onks toi muka mun ja miten muka saan sen liikkumaan yms. Välillä tila menee sen verran skitsoksi, että meen herätteleen itteä peilin eteen. Lääkitystä ennen ei ollut käytännössä kertaakaan sellaista tunnetta, oli vaan voimattomuus/ahdistus/jotain vainoharhaisuutta ja umpikuja -tunne tms.

Tässä joitakin kuukausia sitten lopetin oman noin 3 vuotta kestäneen lääkityksen, koska "lääkkeistä" ei tuntunut olevan hyötyä, pikemmin päin vastoin. Päätin sen sijaan alkaa syömään terveellisesti (marjoja, kasviksia, hedelmiä) lisäravinteita c/b-vitamiinia, rypsiöljyä, kalanmaksaöljyä, sinkkiä ja rautaa.

Oon kiinnittänyt huomiota myös nukkumiseen, yritän nukkua riittävästi ts. vähintään 8h ja mieluiten yöllä, kun on pimeää, päivänukkumiset ei tee oikein hyvää ainakaan mulle. Lisäksi tyynykin on ollut aika tärkeä seikka, että niskat lepää siinä, oon huomannut, että mulla ollu niskat jännityksessä tyynyllä.

Sitä sanotaan, että häiriöäänet/valot heikentää unen laatua, mutta olen ainakin itsellä todennut nukkumista auttavaksi seikaksi televisio päällä esim chat kanavalla hiljaisella ja sitten joko tietokoneelta tai jostain muualta jotain musiikkia josta itse pitää ja joka on rauhallista, sekin myös hiljaisella. Tämä ilmeisesti auttaa yksinäisyyden tunteeseen (?)

Nukkumiseen myös auttaa huomattavasti, jos on joutunut päivällä kuluttamaan paljon energiaa, esimerkiksi pitkäkestoinen liikunta tai vaikka koko päivän kävellen kulkeminen kaupungilla. Itse huomaan nukahtavani ns. rättiväsyneenä lähes heti, ilman mitään ajatusta. On aika taivaallinen tilanne :-) Ja liikunta on muutenkin erittäin hyväksi :-)

Nukkuminen on ainakin mulle tärkeetä. Jos en saa nukkua riittävästi, niin mun vähäisetkin sosiaaliset kyvyt katoavat, eristäydyn muista, ajatus ei kulje, ahdistaa, itsevarmuus poissa yms.

Näillä keinoilla mun olotila on kohentunut, on enemmän energiaa ja tunnen itseni monesti itsevarmemmaksi, vaikkei se itsevarmuus vielä mitenkään huippu olekaan.

----Hups, tästä kohtaa näköjään alkoi omakohtainen manifesti----

Pahimmat ongelmat ovat tällä hetkellä, että olen aina ollut hiljainen ihminen, niin en osaa puhua muille juuri mitään livenä (toki monesti ei edes kiinnostakaan) ja näin ollen myös ystävätkin ovat vähissä, joiden kanssa voisin tehdä jotain. Tämän lisäksi en muutenkaan tiedä mitä tehdä elämässäni.

Elämällä ei tunnu olevan mitään tarjottavaa tai siinä ei tunnu olevan mitään järkeä, vaikka en ryvekään enää pohjamudissa (monia asioita kyllä on joita voisi tehdä, mutta miksi?). Voisin jatkaa opiskelua, mutta koulu mikä jäi kesken ei kiinnosta. Muukaan koulu ei kiinnosta, ainoastaan itseopiskelu omaksi iloksi kiinnostaa, ei mikään dead-line opiskelu. Omat harrastukset kyllä kiinnostavat, mutta kuitenkin vaihdellen riippuen mielialasta.

Sairastumiseni aikana ajatusmaailmani on laajentunut/jäsentynyt ja tunnen ymmärtäväni asioita aivan uudelta kantilta nykyään. Tästä johtuen en tunne enää ollenkaan halua hypätä yhteiskunnan oravanpyörään mukaan, johon olin joutumassa (tai olin jo osittain) ennen sairastumistani.

Mitä ikinä teenkin, niin kuitenkin jossain vaiheessa ilmeisesti tulen kuolemaan, tai ainakin niin ne väittävät. Niin miksi ihmeessä sitten tuhlaisin lyhyttä elämääni ja varsinkin lyhyttä nuoruuttani tehden jotain mikä ei kiinnosta ts. pakertaisin yhteiskunnan "hyväksi" oravanpyörässä?

Ainiin, Seroquelia mullekin yritettiin, mutta en aloittanut kyseistä lääkettä. Ja mitä mieliala -lääkkeisiin tulee, niin en kyllä muutenkaan usko niiden parantavaan tehoon. Ne eivät voi ratkaista ainakaan henkisiä ongelmia ja yleensä myös voimattomuus yms tilat johtuvat vain ravinteiden/unen puutteesta ja stressistä.

Itsetutkiskelu on parasta mitä voi tehdä itselleen :-)

Äänestä

hei!

noista lääkkeistäsi en tiedä, miten vaikuttavat, sillä en ole alan ammattilainen. olen lukenut/ kuullut, että lääkkeet voivat aiheuttaa/ voimistaa oireita, joista mainitsit. äänet ja muut oudot tuntemukset, ei "itsenä" olemisen tunnetta.jotkin sivuvaikutukset häipyvät ajan kuluessa. kaikkien lääkkeiden yhteisvaikutusta ei ole tutkittu, se olisi sula mahdottomuus. ehkä voisit kokeilla muuta valmistetta.
kalaöljystä on niin paljon kirjoitettu ja tutkimuksia tehty, että sitäkin kannatta kokeilla. ripaus b- vitamiinia ja c,tä, maitohappobakteerit tuo virtaa ja iloa myös ; )

olisi kiva, että uskaltaisit jättää kuormasi ja kertoa rehellisesti äidille/isälle, miten asiasi ovat oikeasti. kukaan ei loputtomiin jaksa pinnistellä ja olla vahva. vain kyllin vahva tietää olevansa myös heikko. siinä ei ole mitään pahaa.
voimia sinulle. hanki uusi lemmikki, älä kanna muiden taakkoja. ole terveesti itsekäs. muista, olet ainutlaatuinen. jumalan luoma :)
heippa!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


hilma20 kirjoitti:

Olen 20-vuotias opiskelija ja olen sairastanut masennusta 2 vuotta, viimeiset 3kk olen ollut sairauslomalla jo loma todennäköisesti jatkuu vielä pitkään.

Lääkkeinä tällä hetkellä Seromex 40mg/vrk ja Oxamin 15mg/tarv. Oxaminin otan joka ilta että pystyn nukkumaan, sillä ei ole muuta vaikutusta minuun. Enkä ole jäänyt siihen koukkuun, voin hyvin olla monta päivää ilmankin ja jatkaa sitten taas.

Kärsin siis unettomuudesta, tai oikeastaan aamuyön heräämisistä. Unettomuuteeni vaikuttaa varmasti kaikki asiat mitkä pyörivät päässäni ja selkäkipu (minkä pelkään vain kuvittelevani). Joudun siis ottamaan joka ilta Oxaminin ja kipulääkkeen että saan nukahdettua. Kuitenkin sitten n.3 tunnin päästä herään ja siitä sitten n.6 kertaa aamussa ennenkuin nousen ylös. Mikäköhän lääke tähän auttaisi? On kokeiltu imovanea ja tenoxia. Niistä ei ollut apua.

Mutta asiaan, pelkään että minulla on jotain muutakin kuin masennusta. Lääkärin diagnoosin mukaan sairastan (pelkkää) keskivaikeaa masennusta. No kuitenkin, päivittäin mielessäni pyörivät itsetuhoiset ajatukset. Minulla ei kuitenkaan ole "pokkaa" tehdä itselleni mitään, koska kunnioitan läheisiäni todella paljon... Usein kuitenkin autoa ajaessani mietin, miten olisi helpompaa vain kääntää rekan eteen. Kuitenkin usein kyydissäni on joku, joten en sitä silloin tee. Ja kun mietin pidemmälle, pelkään että vastaantuleville käy jotain.

Perheeni tietää masennuksestani, mutta en näytä heille tätä todellista minääni, esitän olevani terve ja vahvempi kuin todellisuudessa olen. Näen välillä vilahduksia silmäkulmistani, kuulen outoja ääniä (puhetta), koen joskus olevani erilläni ruumistani. Nämä tuntemukset ovat vasta juuri ilmenneet.

Minulla on myös suuri pelko liittyen muihin ihmisiin, pelkään sosiaalisia tilanteita ja yksinoloa julkisilla paikoilla. Pelkään että minut raiskataan. Tämä johtuu luultavasti juoppo-isäni kavereista jotka lääppivät minua lapsena. Minut on myös pakotettu seksiin nuorempana. Vaikka tämä jopa minunkin mielestäni kuulostaa hullulta ihan siis järjellä ajateltuna, en saa sitä loppumaan! En tiedä enää mitä tehdä. En uskalla lähteä mihinkään, enkä ainakaan pimeällä. Mieluummin vaikka tapan itseni.

Viimeaikoina ei muutenkaan ole mennyt hyvin, pappani sairastui keuhkosyöpään ja kuoli. Se oli minulle kova paikka koska hän oli minulle kuin isä. Oma isäni kun on juoppo eikä koskaan ollut kotona. Myös rakas lemmikkini sairastaa vakavaa sairautta ja se voidaan lopettaa koska tahansa.

Ajoittain jopa pelkään omaa itseäni. Tällä hetkellä en myöskään näe parantumisen mahdollisuutta, musta seinä on edessä ja ainoa tie ulos tästä on kuolema. Haluaisin kuitenkin parantua ja päästä työelämään... Mutta nyt kaikki tuntuu niin vaikealta. Tunnen vain olevani roska tässä yhteiskunnassa.

Olisiko teillä jotain ideoita mitä lääkkeitä kannattaisi kokeilla tässä tilanteessa? Psykiatrini ehdotti Seroquellia, saa nyt nähdä. Onko joku muu samassa tilanteessa kuin minä? Kiitos kaikille jotka jaksavat lukea ja vaikka vastatakin jotain. (anteeksi kirjoitusvirheet)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu