Suomessa.
Itse en olisi selvinnyt ilman sitä.
Koska tulin hyväksikäytöstä raskaaksi ja olen paitsi fyysisesti sairas tavalla joka olisi tehnyt raskaudesta riskiraskauden ja mahdollisesti vammauttanut lasta, neurologisesti poikkeava niin, että minua oli helppo käyttää nuorena (parikymppisenä) hyväksi.
Päädyin aborttiin heti kun huomasin tulleeni raskaaksi (hyväksikäyttökin loppui siihen) ja jos en olisi saanut sitä, olisin melko varmasti saattanut päätyä itsemurhaan, ainakin näin sen silloin yhtenä ratkaisuna vain pian päästä pois kamalasta tilanteesta.
Minusta järkevintä oli abortoida alkio, mieluummin kuin itse joutua itsemurhavaaraan vuoksi vahvoihin lääkkeisiin sairaalaan. Miten ne lääkkeet olisi tehneet sikiölle? Millaisen alun hän olisi saanut elämälle? Entä minä? Olisiko psyyke kestänyt ensin riski ja pakkoraskautta ja sen jälkeen tälläisissä hyväksikäyttö tapauksissa tehtävää vauvan huostaan ottoa, tosin itse silloin olinkin itse kykenemätön sitä edes hoitamaan. Lopuksi jos olisin tehnyt sen itsemurhan syystä että jouduin synnyttämääm hyväksikäyttäjäni lapsi,
kuka olisi surrut alkiota? te,täysin tuntemattomat tällä palstalla.
Entä kuka olisi surrut minua jos olisin riistänyt epätoivoissani hengen itseltäni? Ainakin sukulaiset ja ystävät, opiskelu ja työkaverit yms.
Joten vähän suhteellisuuden tajua ja ymmärrystä toivoisin teille murhaajaksi ja ties miksi abortin tekijöitä haukkujat.
Itse en olisi selvinnyt ilman sitä.
Koska tulin hyväksikäytöstä raskaaksi ja olen paitsi fyysisesti sairas tavalla joka olisi tehnyt raskaudesta riskiraskauden ja mahdollisesti vammauttanut lasta, neurologisesti poikkeava niin, että minua oli helppo käyttää nuorena (parikymppisenä) hyväksi.
Päädyin aborttiin heti kun huomasin tulleeni raskaaksi (hyväksikäyttökin loppui siihen) ja jos en olisi saanut sitä, olisin melko varmasti saattanut päätyä itsemurhaan, ainakin näin sen silloin yhtenä ratkaisuna vain pian päästä pois kamalasta tilanteesta.
Minusta järkevintä oli abortoida alkio, mieluummin kuin itse joutua itsemurhavaaraan vuoksi vahvoihin lääkkeisiin sairaalaan. Miten ne lääkkeet olisi tehneet sikiölle? Millaisen alun hän olisi saanut elämälle? Entä minä? Olisiko psyyke kestänyt ensin riski ja pakkoraskautta ja sen jälkeen tälläisissä hyväksikäyttö tapauksissa tehtävää vauvan huostaan ottoa, tosin itse silloin olinkin itse kykenemätön sitä edes hoitamaan. Lopuksi jos olisin tehnyt sen itsemurhan syystä että jouduin synnyttämääm hyväksikäyttäjäni lapsi,
kuka olisi surrut alkiota? te,täysin tuntemattomat tällä palstalla.
Entä kuka olisi surrut minua jos olisin riistänyt epätoivoissani hengen itseltäni? Ainakin sukulaiset ja ystävät, opiskelu ja työkaverit yms.
Joten vähän suhteellisuuden tajua ja ymmärrystä toivoisin teille murhaajaksi ja ties miksi abortin tekijöitä haukkujat.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Onneksi on...
Sinulla oli aika paha tarina tuossa, toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhaaksi.
Minäkin sanon, että onneksi on aborttilaki, vaikka tarinani olisi täysin erilainen. Eli minä en varmasti olisi itsemurhaa tehnyt vaikka lapsen olisin joutunut pitämään. Lapsi olisi syntynyt ehjään perheeseen, miehenikään tuskin olisi lähtenyt, vaikka lapsen olisi hänkin vastentahtoisesti joutunut pitämään. Lapsi olisi elänyt perheessä minkä tiedän olevan parempi kasvupaikka kuin monen tehdyn lapsen olot elämässään.
Ihan vastakkaiset tarinat, mutta silti sama huokaus: onneksi on aborttilaki. Monet sinunkin tilanteessasi saatasisivat tahtoa lapsen. Monet minun tilanteessani saattavat tahtoa lapsen. Mutta mepä emme tahtoneet, siksi: onneksi on aborttilaki...
aborttiin. Sekö panee sinut jatkuvasti pyörimään täällä palstalla. Keksi jo itsellesi muuta hommaa!
Kyllästyttää samat naamat, anteeksi nimimerkit, jotka kuukausitolkulla ehkä jopa vuodesta toiseen jaksat jauhaa samaa paskaa! Jos sulle ei jäänyt mitään traumaa abortista, niin hittojakos teet tällä palstalla enää?
palstaa :D Jos sulla ei ole mitään traumoja tai pakkomiellettä niin mitä hittoa teet enää tällä palstalla??
vuosikaudet seurannut, sen näkee tuolta palstan historiasta näppärästi ja vaikka laajalla haulla joka nimimerkistä kauanko on kirjotellu!
Kysyt, että ksoka mulla ei ollut oikeutta aborttiin, niin sekö panee minut täällä puyörimään? En ymmärrä yhteyttä?
Minulla oli oikeus aborttiin ja se enimmäkseen laittaa täällä pyörimään, että on kokemusta tämän palstan aiheesta.
Minä en mahda mitään sille, jos sinua kylklästyttää.... Ehkä sinun sitten pitää hakea itsellesi parempaa tekemistä. Me kaikki muut ei aina haluta niin paljon extremeä elämäämme, että meille käy sama vanhakin. Jos haet uusia kokemuksia, niin niitä et varmasti täältä löydä, sillä kolmisen vuotta palstalla käyneenä, voin kertoa sinulle, että täällä jutut ovat aina samaa kuviota, vaihtelua ei juuri ole.
Minulla on komeus ja mielipiteitä asiasta. On sääli jos toivotte abortista käyvän keskustelua vain niiden epäonnekkaan neljäsosan jotka ovat traumatisoituneet... Olisiko se mukavampaa, että voisitte väittää sitten valheellisesti kaikille aborttiin apua hakeville, että kaikki abortin kokeneet traumatisoituvat? Mitä hyötyisitte siitä? Se joku joka haki aborttiin kokemuksia tekee sen silti ja sitten vain ihmettelee kun suurella todennäköisyydellä ei traumatisoidukaan...
traumatisoitumisen ilmentymä oo tekonsa jatkuva seli-selittely ym. puolustelu..
Traumatisoitunu voi olla semmonenkin joka ei hakeudu mihkään hoitoon eikä näin tule mitenkään virallisesti ilmi, joten yhtä hyvin enin osa voi olla abortin jälkeen traumatiosituneita.
Koska näitä surun kompliksoitumisia on tutkittukin, niin ei tarvitse arvailla, että eiköhän jokin ole yksi merkki traumatisoitumisesta....
Kyllä on. Se on yksi merkki siitä, kun suru on kompliksoitunut.
Noin 20 prosentilla, abortin tekijöistä 25 prosentilla suru jää päälle. Niistä noin kymmenen prosenttia ilmenee jonkinlaisina psyykkeen puolustus mekanismeina, joista noin yksi kymmenestä on asian kieltäminen ja selittely itselleen parhain päin.
Suurin abortissa taraumatisoituneiden osuus on kuitenkin syyllisyyttä tuntijat.
Ja koska asiaa on tutkittu, niin on turha arvella myöskään mitään suurin osa voi olla traumatisoituneita, sillä suurin osa ei ole.
Ja tästä turhaan alat väitellä minun kanssani. Väittele niiden kanssa jotka tekevät näitä tutkimuksia. Vaikken kyllä arvelekaan heidän juuri arvostavan, että menet vain tuntumasi mukaan väittämään, ellet ole konkreettisesti työskennellyt traumatisoitumisvaarassa olevien ihmisten parissa parinkymmenen vuoden kokemuksella, silloin myös sinun tutkimus tilastosi saattavat näitä tutkijoita kiinnostaa...
valtajoukko joka ei koskaan missään hoidoissa eikä tutkimuksissa ole ollutkaan, kuten tälläkin palstalla tiettyjen vakinimimerkkien puolustelu jatkuvine selittelyineen ilmenee selkeänä kaikille ihan ilman tutkimuksiakin..
Kun nyt vielä keskitytään niihin joille katumisesta tulee ongelma, eikä meihin tavallisiin abortin kokeneisiin...
Niin edelliseen tilastoihin noista tutkimuksista, jottei tarvitse arvailla, niin oli se tutkimus 94 prosenttia. Eli noista 25 prosentista 94 prosenttia siis katuu tekoaan (iso osa tuntee syyllisyyttä teostaan). Eli kieltäjille ja muille puolustusmekanismeille ei jää kuin se 6% jaettavaksi.
samaan aikaanko ei voi katua ja käyttää puolustusmekanismeja? Tai olla kuulumatta tohon 25%iin ja käyttää niitä? :D Mikä siinä nyt on niin vaikeeta niellä että tutkimattomien joukossa määrät on tuntemattomia!!
Psyyken puolustus mekanismit, ovat kriiseissä käytössä olevia keinoja yrittää välttää kriisiä. Kriisi on siis muutos, joten se voi olla hyvä tai paha. Hyvissä muutoksissa ei siis puolustusmekanismit lähde toimimaan, sillä asia on helposti käsitelty, eikä se riskeeraa mieltä.
Puolustusmeknismit siis pyrkivät estämään kriisin läpi lyömistä. Ne estävät alitajuntaa tajuamasta muutoksen aikaansaamaa tilannetta. Eli ne pyrkivät pitämään tilanteen mahdollsimman normaalina. Esimerkiksi siis kieltäminen tapahtuu niin, että ihminen ei suostu ajattelemaan muutoksen aiheuttamaa muuttunutta tilannetta, vaan jatkaa samaan tyyliin kuin ennen kriisiä.
Joten ei, samaan aikaan ei kaduta ja käytetä puolustusmekanismeja. Puolustusmekanismit ovat aina ensin käytössä ja sitten kun ne murenevat alitajunta kuitenkin käsittää muutoksen voiman (jonka siis puolustusmekanismit estivät oivaltamasta aiemmin) ja tällöin tulee suru, katumus, syyllisyys jne. Eli sellainen ei voi esimerkiksi katua tekoaan joka kieltää tekonsa haitalliset vaikutukset elämäänsä.
Siis puolustusmekanismit ovat ihan normaalia käytöstä. Ne ovat yleensä voimassa shokin ajan, eli heti välittömästi kriisin tapahtuessa. Kun joillakin suru kompliksoituu ja puhutaan, että puolustusmekanismit jäävät päälle, niin hän ei pääse niistä yli. Eli niistä tulee ajatuksia hallitseva tekijä. Surua ei päästä purkamaan mitenkään. Ja silloin puhutaan, että ihminen käy puolustusmekanismeilla.
Totta, aivan taatusti lähes jokainen 25 prosentista on käynyt ne läpi jossain vaiheessa, eli heti abortin jälkeen. Mutta siinä vaiheessa kun kadutaan, niin silloin ei ole enää kyse psyyken puolustautumisesta, vaan silloin on kyse siitä, että asia tiedostetaan varsin hyvin...
se syyllisyys on yks puolusteluun pakottava voima/tunne..ja se että surmattua lasta yritetään mitätöidä mahdollisimman merkityksettömäks ja suorastaan hakemalla syitä vihata sitä.. Miksei katumuskin vois olla tällänen yllyke. Kun ei halua itse ymmärtää että itseasiassa katuu .. se ois liian mieltähajottavaa tietäen ettei asiaa voi enää peruakaan.
Syyllisyys ei ole puolustautumiseen pakottava voima, vaan kriisi on puolustukseen pakottava voima. Siis muutos aiheuttaa puolustuksen, sillä psyyke ei ole valmis kohtaamaan kyseistä muutosta.
Eli abortissa kriisi voi olla se, että on tahtomattaan raskaana tai se että se odotetun lapsen elämä päättyy (voi olla varmasti jotain muutakin). Ja tätä muutosta, jonka nainen kokee itselleen järkyttäväksi psyyke pyrkii alitajuisesti välttämään kohtaamasta, eli puolustautuu.
Minulle on tehty abortti, niin kerronpa omasta puolustusmekanismistani, jos se selventää. Eli kun aloin epäillä, että olen raskaana suljin sen mielestäni täysin. Selittelin on vain flunssaa ja siksi väsyttää ja etoo... Hyppäsin melkein työkaverini silmille, kun hän sanoi, että taidat olla raskaana kun valittelin oloani. Ei! missään nimessä en ole... Psyykeni ei siis kestänyt shokkina ajatusta, että olisin raskaana, siksi se pehmitteli näin viikon ajan, kunnes olin valmis kohtaamaan todellisuuden ja ostamaan sen pirun testin... Ensimmäisenä päivänä kun huomasin oireita, ei tullut mieleenkään testin ostaminen, sillä oli vain sitä flunssaa ja ei ole mitenkään mahdollista että olisin raskaana...
Tätä siis tarkoitetaan puolustusmekanismeilla. Syyllisyys siitä, että olin tahtomattani raskaana tuli tietenkin vasta myöhemmin, kun olin sen todellisuuden kohdannut, että oikeasti olen.
Eli jos nainen kieltää jotain tapahtuneen jollakin tavoin puolustautumalla, niin silloin hän ei vielä voi kokea syyllisyyttä.
Jos jollakulla jää lapsen arvon mitätöinti päälle, jolla on selitetty abortin oikeellisuus itselleen, tällöin aborttiin joutuminen on se kriisi, jota pitää suojata, eikä kuten omakohtaisessa esimerkikssäni se raskaaksi vahingossa tuleminen. Näin siis jää joillekin päälle. Mutta niitä suotta etsitään jostain eettistä keskustelua sisältäviltä palstoilta, sillä nämä laittavat pohtimaan sitä lapsen olemusta. Ja se puolustusmekanismi juuri pitää huolen siitä, että mikään ei pääse vahingossakaan niin lähelle, että vaurioittaisi puolustusta, eli tämä ihminen varmasti välttelee kaikkia lapsia, vauvoja ja kaikkia tilanteita joissa niistä joutuu keskustelemaan... Silloinhan puhutaan jo psyykkisesta sairaudesta, joten ei onneksi ole mikään sellainen juttu jota sinun tai minun pitäisi osata terapioida keskustelupalstalla...
Viha oli muuten hyvä, kun otit esiin. Itse projisoin vihani mieheeni ja siihen raskaustesti tikkuun. Syyttömiähän nekin olivat, mutta olisi kauheaa ajatelle, että jos jotain niin syytöntä kuin alkanutta lasta alettasiin vihaamaan...
Niin tämän pitkän selityksen pääasia oli, että syyllisyys ja kautminen eivät ole puolustusmekanismeja laukaisevia tekijöitä, vaan kriisi on sellainen. Kriisistä selvittyä tulee tunteita, kuten syyllisyyttä ja katumiusta, katumusta varsinkin jo tuntee olevansa syyllinen kriisiin/muutokseen.
mitään henkilökohtaisia juttujaan. Abortistakin voidaan keskustella YLEISESTI. Eihän kukaan ole tuntemattomille ihmisille tilivelvollinen teoistaan.
enkä tunne tilivelvollinen kenellekään olevanikaan, ja aika ympäripyöreästi kerroin yhden tapauksen monista ja yhden syyn ja näkökulman asialle, joka niin paljon kiihdyttää tunteita.
Jos asioista näyttää muitakin puolia niin ehkä se saa jonkun miettimään kaksi kertaa omia jyrkän mustavalkoisia näkemyksiään.
ollut vaikea elämä ja toivon kaikke ahyvä jatkoon, kun pyristelet menneistä irti..
Tänne näyttää pesiytyneen ihmisiä joilla on itsellään huono omatunto ja huono itsetunto.
Muuten ei voi selittää että pitää lyödä lyötyä.Näin raakaa ja epäinhimillistä puhetta ihmisiltä harvoin kuule ja näkee...Abortinvastustajilta näyttää inhimillisyys loppuneen jo vuosia sitten...
Ne on niitä ihmisiä jotka suuressa ylemmyydentunnossaan voi lyödä ihmistä joka on joutunut tekemään vaikean ratkaisun.
Peräkammarin poika tai tyttö ei joudu vaikeean tilanteeseen ja silloin onkin helppo olla moraaliseti muka ylempänä...
Häpeäisitte typerykset.
Sillä elämä on.....
"vaikeisiin tilanteisiin" eli tulevat raskaiksi silloin, kun eivät sitä halua. Valistuneet ihmiset osaavat huolehtia ehkäisystään, eivätkä harrasta seksiä muuten kuin vakiintuneessa parisuhteessa.
Abortin vastustajat ovat loogisia, myötäilijät ja kannattajat epäloogisia. Jos elää elämänsä järkevästi, ei joudu sellaisiin tilanteisiin, joissa täytyy hakea abortti.
mm kaikki raiskauksesta tai hyväksikäytöstä raskaaksi tulleet, myös lapset,
ovat kaikki itse vastuussa tapahtuneesta ja vain jotain "peräkammarin" tyttöjä?
Loogisuudesta en tiedä, mutta hemmetin julmia ja ilkeitä abortin vastustajan ainakin ovat.
ihminen ei tule raiskatuksi. Useimmiten raiskatuksi tulee, jos lähtee jonkun tuntemattoman (tai puolitutunkin) matkaan.
Minusta pitää korostaa sitä naisen omaa vastuuta. Naisilla ei nykyisin näytä olevan enää mitään omaa vastuuta, kun on tuo takaportti eli abortin saa, jos käy "hassusti".
En ole ilkeä, vain realisti. Julmia ovat abortin tekijät.
ketju jossa lyödään lyötyä, eli tekonsa vääryyden ymmärtävää katuvaa abortintekijää.
Ovatko nekin lyötyjä jotka tänne tulee lällätellen ylpeileen massa-abortoinneillaan ja lapsivihallaan?
realisti, vaan joko hemmetin sivistymätön ja oppimaton tai sitten todella mautonta pilaa harrastava.
Raiskaus ei ole koskaan naisen syy vaan raiskaajan, raiskaaja on suomessa yleensä tuttu, oma puoliso tai poikaystävä,
insestin uhrit eivät ole syyllisiä kohtaloonsa, kukaan lapsi ei viettele ja houkuttele aikuista raiskaamaan itseään.
Who:n mukaan 30 000 8-14 vuotiasta kuolee vuosittain raskaus ja synnytys komplikaatioihin, ja tämä on vain luku ilmoitetuista tapauksista.
Jokainen normaali ja terve aikuinen tajuaa, että 8 vuotias ei ole itse syyllinen raiskaukseen, hyväksi käyttöön.
Jos sinä väität muuta, palaa kohtaan a: olet todella moukka.
Jos päätyy siihen ratkaisuun että tekee abortin, niin se on aivan hemmetin raskasta. Ei siihen kukaan pyri. Vaikka se toimenpiteenä on sinänsä helppo kun nukutetaan jne. Mutta siinä on omat järjestelynsä kun siitä saa viikon sairasloman, niin mitä sä sanot töissä tai koulussa...tai jos vielä on niin nuori että asuu kotona ja haluaa salata asian vanhemmilta. Ja Abortin jälkeen itselläni meni vuosi ennen kuin asiasta pysty jollekin puhumaan itkemättä, vaikka se oli ihan oikea ratkaisu omassa tilanteessani.
Toi on oikeesti tosi inhottavaa kun vielä haukutaan julmaksi.
Se on kyllä totta ettei ehkäisystä huolehdita niin hyvin kuin noisi. Itse korostaisin myös miehen vastuuta. Jos kondomi hajoaa eikä siitä kerro mitään toiselle, niin mistä sitä nainen tietää mennä hakemaan katumuspillereitä.
Ja muutenkin valistus on ihan liian heikkoa.
mutta kun kaikki ei sitä pysty tekemäänkään, vaikka ois kuinka järjellä ajatellen "oikee" ratkasu jossain tilanteessa. Oli itsellänikin mutta kun ei vaan PYSTYNY niin ei (onneks!). Olen siis vähemmän julma kuin sellanen joka sen sitten kuitenki on tehny.
tekopyhä ja hurskastelija ainakin olet :)
kimppuun hyökätään kaduilla ja joku sitten raiskaa,tuskin sen jälkeen enää mollaat täällä naisia,saattaisi sillon hymy hyytyä,Sä,eikä kukaan muukaan voi määrätä toisten elämäntyyliä.
99,9% on niitä abortoijia jotka ovat haaransa ihan vapaaehtosesti levittäneet.
Kylläpä tämä aborttiaihe kerää kaiken maailman hullut samaan läjään! :) Vai että on oma syy kun joutuu raiskatuksi?? :D Eihän tuota nykymaailmassa usko kai enää erkkikään?!
Ei, olet vähemmän julma kuin vain ihan pihalla tästä maailmasta, inhimillisyydestä ja oikeudentajusta!
Kyllä tältä palstalta joskus irtoaa kunnon naurut! Käyn aina kerran vuodessa katsomassa näitä hulluja moralisteja ja saarnaajia (joista kolmasosa on vielä tilastojen valossa tulevia aborintekijöitäkin; onhan se ihan se kaikkein tyypillisin tarina että "ennen olin aborttia vastaan, mutta sitten osui omalle kohdalle tilanne.." :) ja sitten on hyvä palata tähän tosi maailmaan, jossa asiat eivät ole sitten yhtään niin kuin nämä kaistapäät täällä väittävät! :D :D :D
..sellainen ketju, jossa joku ylpeilee "massa-abortoinneillaan" tai edes lapsivihallaan!
Pliis näytä nyt edes yksi, ole kiltti! :D
taitaa enempi olla niitä tarinoita joissa ensin on oltu niin abortin puolustajaa mutta omalla kohdalla ei siihen pystyttykään ja lapsi on saanut tajuamaan miten karmaisevan julkeaa toimintaa on kannanttanutkaan!
Oma lukunsa on myös ne jotka täällä ovat aborttinsa jälkimainingeissa roikkuneet tekoaan raivokkaasti puolustelemasa ja lastaan väheksymässä, mutta myöhemmin, ja valitettavasti vasta liian myöhään tajunneet katuen ja myöntäen mitä oikeasti tuli tehtyä...
Nainen, joka on ensin pohtinut aborttia, mutta päättää sitten pitääkin lapsen, ei todellakaan säännönmukaisesti käänny abortinvastustajaksi. Ihan lähipiirissänikin on kolme tällaista naista. He päinvastoin sanovat, että on hyvä asia, että heillä oli mahdollisuus itse valita -eivätkä ottaisi tätä oikeutta pois muiltakaan.
Eli yhä vaankin puhut asioista, joista et tiedä! :) Kannattaisi mennä aborttiaiheisiin tapaamisiin, lukea tutkimuksia ja todella kuunnella abortin tehneitä ja sitä harkinneita naisia ennen kuin latoo tuollaisia juttuja. Uskottavuutesi kärsii kun et selkeästi vain tiedä! :) Ensinnäkään tämä palsta ei edusta minkäänlaista normia! Pieni lisätieto sinulle: kolmasosa naisista tekee abortin jossakin vaiheessa elämäänsä -ja aivan ylivoimainen enemmistö selviää asiasta oikein hyvin eivätkä koskaan edes päädy tällaisille palstoille.
todisteita uupuu.. siis maailmanlaajusestiko kolmasosa? Eikös Suomessa ollu viidesosa?
"ja aivan ylivoimainen enemmistö selviää asiasta oikein hyvin eivätkä koskaan edes päädy tällaisille palstoille."
Ihan omaa mutuako jälleen..? :D Mistäs sä tiedät kuinka hyvin on selvinny ne jotka ei hakeudu mihinkään hoitoon eikä siten tuu missään virallisesti ilmi syyllisuyytensä ja katumisensa kans vaan kärsii ihan hiljaa ittekseen? Yhtä hyvin näitä voi olla se valtaosa!
on aborttilaki, jonka takana ylivoimaisesti suurin osa väestöstä vielä seisoo.
Sille nämä kiihkoilijat eivät voi mitään!
mukaan suurin osa väestöstä seisoo jonkun pienen ryhmän säätämän, aikansa eläneen lain takana?
tai siihen suhtautuu neutraalista prosentuaalisesti suurempi osa haastatelluista ihan kaikissa länsimaisissa tutkimuksissa.
vai ihan hatustako vetäsit?