johtaisi vähän parempaan tilanteeseen.
Tunnen erään tapauksen, joka täysin normaali sielun ja ruumiin voimissa joutui aluksi sekaannuksen vuoksi tarkkailuun, sai siellä
diagnoosin. Myöhemmin sairaalassa oli kuulemma sairaudentunnoton kun ei itse tajunnut mikä vaivasi.
Fiksu henkilö, joka oli rauhallinen, ei rikoksia,
ei tylsämielinen, ei asosiaalinen, ei silmät pyöri päässä, eikä katse omituinen, ei pää tärise jne.
Diagnoosi tuli muiden henkilöiden haastattelujen perusteella kuin itsensä.
Mietityttää millä perusteella psykiatri voi tehdä diagoosin kun ei mitään ulospäin näe tai onko syytä kaikille jakaa diagnooseja ja mitä sellaisestakin toiminnasta hyötyä sitten on.
Nyt negatiivinen psyykkaus on jatkunut avohoidossa aliarvioimalla ko.henkilön kapasiteettia ja menestymisen mahdollisuuksia.
Tunnen erään tapauksen, joka täysin normaali sielun ja ruumiin voimissa joutui aluksi sekaannuksen vuoksi tarkkailuun, sai siellä
diagnoosin. Myöhemmin sairaalassa oli kuulemma sairaudentunnoton kun ei itse tajunnut mikä vaivasi.
Fiksu henkilö, joka oli rauhallinen, ei rikoksia,
ei tylsämielinen, ei asosiaalinen, ei silmät pyöri päässä, eikä katse omituinen, ei pää tärise jne.
Diagnoosi tuli muiden henkilöiden haastattelujen perusteella kuin itsensä.
Mietityttää millä perusteella psykiatri voi tehdä diagoosin kun ei mitään ulospäin näe tai onko syytä kaikille jakaa diagnooseja ja mitä sellaisestakin toiminnasta hyötyä sitten on.
Nyt negatiivinen psyykkaus on jatkunut avohoidossa aliarvioimalla ko.henkilön kapasiteettia ja menestymisen mahdollisuuksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sitä varten siellä tarkkailussa ollaan, että psykiatri pystyisi arvioimaan tarkkailtavan mielisairautta. Onhan em. tapaus muistanut ottaa lääkkensä ohjeiden mukaan?
aivan pelkästään ja ainoastaan siihen, mitä itse kertoo psykiatrille. Jos haluaa eläkkeelle, valitsee sanansa sitten sen mukaan. Jos haluaa olla terve, sitä onkin vaikeampi todistella, kun koko ajan epäillään vaikkei mitään vikaa olisikaan.
Todellisuudessa asia on aivan päinvastoin, mutta sairas mieli on kääntänyt ne väärin päin. Tyypillisesti skitsofreenikoille käy näin.
Todellisuudessa eläkkeelle on hyvin vaikea päästä näyttelemällä mielisairautta ja toisaalta moni sairas taas ei saa hoitoa, vaikka sitä itse haluaisi. Ei siksi, ettei häntä haluttaisi ottaa hoitoon vaan siksi ettei ole riittävästi resursseja.
Jos joku joudutaan ottamaan pakkohoitoon, on siihen erityisen painavat perusteet. Pakkohoidossa ajatellaan aina ensisijaisesti hoidettavan parasta.
minkään mielisairauden olemassaolosta on? Ja jos on, niin mikä antaa oikeuden kenellekään hoitaa toista vastoin tämän tahtoa?