Hän katsoo mua välillä niin ihanasti ja hymyilee mulle jne.. mut sitten saattaakin toisena päivänä käyttäytyä ihan toisin, olen hänelle kuin ilmaa, ei ole huomaavinaan mutta saattaa kuitenkin tulla lähelleni.. emme tunne toisiamme varsinaisesti mut nähdään usein. Miksi näin?
Miksi tällainen
käytös...?
82143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tapahtuiko tämä Joensuussa?
----
tämä Joensuussa?
kuvailemallasi tavalla. Ja syy ei ole siinä toisessa tai muissa ihmisissä -ei totisesti-, joskus vaan tykkään mietiskellä asioita mielessäni (ja tarkkailla ihmisiä) ja olen silloin tooosi etäinen ja vaikeasti kohdattava. Yritän välillä parantaa tapani, koska toiminnastani saa ristiriitaisen kuvan.
sä et katso muhun, etkä vastaa tarpeeksi (usein) mun katseeseen, hymyyn ja jutteluun ;)
hän joskus...kun näkee sinut hymyilee...ihmiset hymyilee joskus...joskus hänellä on kiire..huono päivä...ei hymyile...sinä haluat kuvitella hänen käyttäytymisensä jonain kosio menona..koska sinä haluat sen sellaista..olevan. Ei ole.
t. Jamekset ja Liivi
kokemusta, mut just niin päin, et olen se joka toisena päivänä hymyilee ja flirttaa ja toisena päivänä on välinpitämätön. Ja tää johtuu siitä, et olen epätietoinen hänen tunteistaan. Kai se on jonkinlaista itsensä suojelemista, ei halua paljastaa että tykkää kun pelkää toisen reaktiota, jos vaikka menee hermot kun koko ajan yrittää jotakin. Toivosin kuitenkin voivani käyttäytyä toisella tavalla, mut en uskalla. Pelkään hylkäämistä ja sitä että kaikki onkin vain mun omaa toiveuntani. Toisinsanoen kuvittelen ystävällisyyden ym olevan kiinnostusta.
Mut jos hän kuitenkin ajattelee samalla tavalla, eikä uskalla paljastaa niin kuin en minäkään?
Mun pitää tietosesti alkaa muuttaan käytöstäni, helpottais. Pitäis tehdä hänelle selväksi mitä tunnen ja haluan... niin helppo sanoa muuttuvansa.
Luulen et hän on myös vähän rajoittunut ja estoinen, mut taitaa silti hyvin tietää mitä elämältään haluaa. Sitä ajattelee, et siinä asemassa olevan ihmisen pitää tietää mitä haluaa ja olevan sinut itsensä kanssa. Ihan kuin ammatti sanelis et on ihmisenä jotenkin täydellisempi kuin tällanen tavallinen tallaaja.
mutta minun kannaltani siis, itse välillä katon ja hymyilen, mutta sitten joku päivä taas iskee etten uskalla ja alan epäröidä kiinostaa häntä edes. tiedän kyseisen henkilön olevan gay, mutta en ole varma onko hänellä tyttistä ja mitä mieltä hän on minusta. Ja se saa minut tosiaankin epävarmaksi. Ja se ikuinen "voi ei mitä tuo ajattelee ja huomasiko se" ajatusmaailmani, jota suunattomasti ja suuresti inhoan!!! huah..