Ei olisi äsken kannattanut mennä ostamaan kokista, kun näin samalla kauppojen kulmassa nuoria, ikäisiäni jotka ovat menossa joillekin kavereille tai muuten hengailivat. Kaikki soittelivat toisilleen pyysivät ulos ja suunniteltiin iltaa. Noh itse kävelin kaiken ohi kauppaan ja ostin kokista ja tulin kotiin taas koneelle. Viikonloppu on kai kaunis ja koeviikko ohi, niin olisi kiva tehdä jotain ihmisten kanssa, mutta kun ei. Yksin yksin ja yksin... Koska ei ole ketään. Haluaisin todella tutustua ketä tässä lähellä on koska täällä vaikuttaa olevan paljon mukavia nuoria, harmi etten päässyt käymään paikkakuntani kouluja, sillä se olisi edistanyt ystävyyden solmimista huimasti. Mutta ei auta jossitella... Ei tässä elämässä ole mitään hyvää:(:(:( Taidan mennä masentuneena sänkyyn vain miettimään asioita..--->
Ei tässä ole järkeä...
poika90___
121379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ihan pakko jotain vastata sulle.
Mulla on samanikäinen poika jolla oli samoja ongelmia useamman vuoden. Itseasiassa tietokone oli varmaan kolmisen vuotta pojan ainoo "ystävä". Tuli masennusta ja riippuvuutta koneeseen, koulukin jäi...
Sit suostu lähtemään ammattilaisten luokse puhumaan. Ei ne puheet varsinaisesti sitä parannusta saanu aikaan, vaan törmäs siellä tyttöön joka paini samanlaisten ongelmien kanssa! Jostain syystä heillä synkkas heti ja sen jälkeen kaikki onkin ollu ihan toisin ! On tyttöystävä ja sitä kautta tutustunu muihinkin uusiin nuoriin, koulukin maistuu taas. Elämä voi muuttua niin hetkessä, täytyy vaan uskaltaa elää.
Ajattele, huomenna voi olla se päivä kun sä kohtaat jonkun uuden ihmisen joka järisyttää sun maailmaa! Ja sen uuden ihmisen voi löytää sieltä netistäkin ;) Tsemppiä sulle, oot niin nuori vielä, kerkeet kokea miljoona asiaa vielä!
Toivotaan että aloittaja saa rohkeutta lähteä, eikä jää yksin liiaksi murehtimaan.
Jos jää liian pitkäksi ajaksi yksin, on edessä raskas ja kivinen taival, kuten Yleisellä vuodattajalla. Kohta jo parikymmentä vuotta on haaveissa ollut kohdata tyttöystävä. Eli löytää ihminen, joka järisyttää maailmaa. Häpeän takia nuoruus jäi elämättä "normaalilla tavalla".
Toivotaan että aloittaja, nuori mies uskaltautuu elämään eikä jää yksin, jolloin häpeä alkaa syödä miestä.
Mulla aika sama juttu, kavereita ei oikeestaan, kun 1, ja ainoa ystäväni onkin alkoholi. (siis tämän yhen kaverin lisäksi) Tietenkään luonnollisesti mulla ei ole kavereita jotka olis täysikäisiä jotka vois käydä mulle alkossa, mutta onneks enää alle vuos, kun oon 18, ja sit alkaa semmoinen dokaus putki, että äkkiä murheet jää pois ja kokemusta löytyy. =)
Sulla on kuitenki asiat paremmin entä mulla... Alkoholi on tässä itelläki jo vähän aikaa ollu se paras ja ainoa ystävä jota saa tavata turhan harvaan. Ite oon vasta 15 enkä saa vähään aikaan ostettua mitään litkua joten saa nähä miten tässä aikaa viettää.. ysiluokka loppua lähenemässä ja paska toikkari luvassa. Ja tällä hetkellä laskuhumalassa ja outo olo. Että JEES.
Ittellä aika sama juttu, kavereita ei oikeestaan kun 1, ja ainoa ystäväni onkin oikeestaan alkoholi. (siis tämän 1 kaverin lisäksi) Semmosia kavereita siis täysikäisiä, jotka vois käydä mulle alkossa ei tietenkään luonnollisesti ole, mutta onneks enää alle vuos, kun täytän 18, ja sitten alkaa semmonen dokausputki, että äkkiä jää murheet pois. Ja kokemusta löytyy. =)
(alkoholi auttaa murheisiin)
se on totta että auttaa jossain määrin mutta loputon juominen ei varmaankaan ole vastaus ongelmiin.:) riipupu tosin, jos sen myötä tutustuu muihin ihmisiin niin onhan siitä hyötyäkin;)
mistäpäin aloittaja on? tosin tuskin mistään kovin läheltä, ajattelin vain.
Älä ikinä usko, että pullo auttaa. Sevie sinut ojasta allikkoon. Parempi vapaana yksin, kuin viinan orjana yksin. Viina ei tuo kenellekään tosinystäviä; se tuo pelkkää kurjuutta ja taistelua siitä vapaaksi.
Mulla aivan sama tilanne, lähes joka päivä tulee ihmisten ilmoilla käytyä, mutta ikätoverit ei puhu mitään. Sinänsä hyvä että ovat lopettaneet vittuilun. Sitten vain takaisin kotiin koneelle tai pelaamaan.
Mulla taitaa olla kaikkiaan kolme kaveria. Kaksi koulusta mutta niitä näen ainoastaan koulussa. Kone on se kolmas kaveri.
Yleensä vanhat ihmiset kertoo nuorille kaikkia hurjia juttuja omasta nuoruudestaan. Mitä minä voin aikuisena kertoa? 2000-luvun alun tietokoneista ja peleistä vai??
Säälittävää tämä mun elämä.
Olen 21 enkä minäkään koskaan elänyt mitään "normaalia" nuoruutta, yläasteen jälkeen olen tasaisesti istunut viikonloput yksin kotona. Sama meno jatkuu. Ennen oli sentään vielä ihmisiä joiden kanssa seurusteli koulussa, nykyään ei ole oikeastaan muuta sosiaalista elämää kuin perheenjäsenet. Ajoin nyt illalla kaupungin läpi ja paljon oli ihmisiä liikeellä. Kyllähän se hävettää ettei omista minkäänlaista sosiaalista elämää, onneksi kukaan ei useimmiten kysele asiasta mitään.
Täytän pian 20-vuotta ja myös samassa tilanteessa kuin monet täällä. Tietokone ainut kaveri tällä hetkellä. Koulussa toki "kavereita", että siellä ei tule vietettyä aikaa yksin, mutta kaikki vapaa-aika on sitten asia erikseen. Noh minkäs teet, tällästä tämä elämä on valitettavasti myös monilla muillakin.
Kaduilla ja puistoissa hengailevat kaveriporukat ovat yleensä aika tutustumishaluisia ja odottelevat että sinne tulisi lisää porukkaa joille voisi jutella ja tutustua. Ja yleensä osa noiden porukoiden jäsenistä onkin vain satunnaisia haahuilijoita jotka ovat ennakkoluulottomasti tulleet vain juttelemaan ja tutustumaan.
Minulla ainakin on tapana mennä aina juttelemaan kaikenlaisille hauskannäköisille hippiporukoille ym. ja vastaanotto on aina hyvä ja sitä kautta uusia samanhenkisiä kavereita löytyy lisää, kännykkäänkin melko usein tulee uusia numeroita ja soittoja sekä uusilta että 1-2v vanhoilta kavereilta (lähinnä pyyntöjä lähteä baariin tai puistoon hengaamaan yms).
Eikös voisi mennä vaikka johonkin harrastukseen mukaan ja tavata ihmisiä sitten sitä kautta. Se kannattaisi mielestäni. Salilla nyt harvoin ketään tapaa, mutta kaikissa urheiluseuroissa tms on helpompi tutustua ihmisiin. Eikös netistä voisi myös löytää muitakin yksinäisiä?
Minua ainakin vähän kaduttaa etten nuorena mennyt mihinkään kunnon harrastukseen mukaan.