Runot piiloon yrittelee
taakse kulman havittelee.
Avittelen nyt mä vähän
nostan nurkan tähän.
Siispä taas runoillaan
elämästä kertoillaan.
Tahi tuolista, puusta
vaikkapa ihan muusta.
Aiheita maailma kantaa
ja inspistä antaa.
Runoja paljon luomaan
nurkkaan taas tuomaan.
Antain iloista mieltä
näyttäin ikävälle kieltä.
taakse kulman havittelee.
Avittelen nyt mä vähän
nostan nurkan tähän.
Siispä taas runoillaan
elämästä kertoillaan.
Tahi tuolista, puusta
vaikkapa ihan muusta.
Aiheita maailma kantaa
ja inspistä antaa.
Runoja paljon luomaan
nurkkaan taas tuomaan.
Antain iloista mieltä
näyttäin ikävälle kieltä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Surutonta ei elämä tämä
pitkiä ovat päivät nämä.
Hanki vaikk' sulaa, maata näyttää
ihmisen ikävä alleen ne peittää.
Pari on hukassa, pitkiä yöt
raskaita naiselle miehen työt.
Nurjan puolen kun päälle kääntää
ilosta itkuun se naaman vääntää.
Missään ei lohtua leskelle
iloja ei ikäväin keskelle.
Turhaanpa aurinko tänäänkin paistaa.
Kitkerälle jopa kahvikin yksin maistaa.
Parittomaksi kun jää
on sekin osa elämää.
Suru suuri sydämessä,
yksin käyskennellessä.
Muistot lohtua kantaa
kun niille vallan antaa.
Iloisia hetkiä elämän
jos muistaa enemmän.
Ei tahtois varmaan hän,
sun liiaks itkevän.
Enkelinä pilven päällä
hyvää toivoen sulle täällä.
Ja eloasi jatkavan
häntä silloin tällöin muistavan.
Jaksamista mä toivon myös
sun suures surutyös.
Harmaat pilvet
taivaalla soutaa,
kevättä etsien.
Lämpö eilisen
piilossa on aurinko.
Hetken kai lepäilee
jälleen paistaen.
Odotusta hetki
kevät puhaltaa
Jälleen, jälleen
kauneutta , lämpöä saa.
Kirjoitin erään surun aikaan näin:
Jos rakkaus on enää vain runo
vain laulu
vain muisto
älä sure
sehän kuitenkin oli
ja kun se kerran oli
kulkee se aina mukanasi
se on tallessa kuin siemen
olet kasvanut sen ympärille....
Runo lähti
luulen niin,
kevättä
etsimään.
Missään runoa
ei nyt näy,
myrskytuuleenko
sen lennätti.
Takaisin
sen toivoisin,
runon ja kevään.
Korvapuusteja tänään tein,
naapuriinkin niitä vein.
Itsekin syömään lankesin,
peräti kolme suurta ahnehdin.
Toki hyvältä maistui tuore pulla,
mutta nyt on tosi ähky mulla.
Lenkille kaipaa nyt mieli,
kunhan nyt ensin laulaa "kieli".
Kirjoittelen huvikseni,
vaikka ajankulukseni.
Nyt syöksyn ulos ovesta,
hetken nautin ulkoilmasta.
HEI vain!!!!!!
Tampereella historia humisi
kovasti tykkein ääni kumisi.
Kuljettiin taa vuosikymmenten
kuvaelmien niin, todentuntuisten.
Siellä kulkivat sotilaat valkoiset
ja myös sotilaat punaiset.
Meidän kansan historiaa
melkoisen kovaa katkeraa.
Näytellen sodan vaivat
ajanhengen esiin saivat.
Pysähdytti miettimään
nyky ihmisten elämää.
He antoivat uudet juuret
vaan menetykset oli suuret.
Märkää inhaa kosteeta
sumusade maata pesee.
Naamanki ryppyyn saa
harmittaa jos samaa
rataa ilmat jatkaa.
Syksy pitkänlainen
kevät samanlainen kai.
Aurinko tuuha kurkistaa.
Sirkus tuli pieneen kaupunkiin
sinnepä mummotkin marssittiin
katseltavaa oli paljon mummoillakin
vaikkeivät menneetkään härveleihin
mitäpä sinne pyörtyilemään
kun ei tahdo jalat pitääkään
Hauska oli kuitenkin katsella
ja nauttia lasten riemusta
aina on uutta opittavaa
ja aina ihmeellistä katseltavaa.
piti tulla runostani, tässä se on nyt.
Ystävällä merkkipäivät sattumoisin
oli tuossa, muistaakkin ne voisin
Osani oli olla kuskin
parempi se voisi olla tuskin.
Muisti säilyy, apuna voi olla
heille jolla iloinen on polla.
Huumoria enimmäkseen
ohjelmissa talkoohenki
osallistui lähimmäisetkin
naurua ja hyvää mieltä,
tallennettu digi kuviin
saamme niistä vielä huvin.
Runosta piti tulla parhaani,
kirjoitin sen mielin hyvin.
Mainio runo jonninjoutavalla
kyllä sinulla todella säteilee polla
arkipäivän asioista monenlaista tarinaa
juhlatilanteista toki puhumattakaan
monta hauskaa tilannetta
kuvista voi katsella
jälkeenpäin niin monta kertaa
juhliakin muistella
digiaikaan siirtyminen
kuvausta helpotti
idioottivarma kamerani
minutkin suuresti innotti
telkkarista kuvia niin mukava on katsella
kerrassaan upeita otoksiaan ihailla
mummokin kun oppinut on vempaimiaan käyttämään
ylpeänä mielellään taitojaan myös näyttämään.
Kerron vaikka ilmasta
tuosta ikuisesta sateesta
mielen matalaksi vie
mutta kesään johtaa tie.
Olo syksyinen on
mieli levoton
verottaako sade kesää
kesä lyhyeksi jää.
Eipäs ihmetellä ennään
tapahtua voi vaikka tänään
pilvet menee menojaan
aurinko pääsee paistamaan.
Säteillään aurinko loistaa
luonnonkin saa kasvamaan
ilmat muuttuu kokonaan
kesä kun saapuu aikanaan.
Saisi jo se kesä tulla,
kun kankussa jo känsä mulla.
Liikaa istunut oon tässä
vanhan pc-ruudun eessä.
Mutt' kun paistais aurinko,
vihertäisi nurmikko,
ulos kohta rientäisin
ja repun selkään heittäisin.
Malta mieli hätäinen
ei hätä ole tämmöinen.
Anna sateen ropista ja
pölyt maasta puhdistaa.
Nyt jo sinivuokot herää
niitä pikkutytöt kerää,
mammallensa ojentaa
pöydälle ne laittaa saa.
Allapäin on mieli mulla
sais jo lämpimämminks ilmat tulla
aina vain sateen ropinata vaan
yötä päivää kuulla saan
Olis ehkes kainalo lämmin
tuossa, johon liki kömmin
lohduttais se jonkunverran
kestämään tään sään taas kerran.
Pitkään oli kauniita ilmoja täällä
ei tarvinnut olla huonolla päällä
pieni sade ei ollenkaan haittaa
se pölyt vain ilmasta puhdistaa
'''''''''''''''
Lyhyt oli runos sulla
jäi arvailujen varaan merkit mulla
Sateessa poljin metsätietä,
nauttien tästä tuhnusäästä.
Pehmeästi poskea hiveli
sade lempeä kun putoeli
alas maahan pisaroiden
lammikoita tiehen tehden.
Hapekas on sadesää,
helppo sitä hengittää.
Kasvit kasvaa kohisten,
linnut nauttii laulaen.
Kevättä on ilmassa,
lämmintä on luvassa.
Se oli vaan ketjun täytettä
kun en saanut runosta näytettä
se runo oli toisen kirjoittama
siks halusin mä kurkata.
Hyviä runot nää
ratsut aina yllättää.
Polut mukavasti kulkee
viivatkin runon sulkee,
salaisuuden pitää
mikä ilo siel itää...
Iloa meille kaikille
Uskolle, Onnille Maikille.
Runot päivää piristää,
jos mikä vain kiristää.
Runot kuin aurinko saa
sumupäivän paistamaan.
Aika näyttää
runoja tullut on.
Ei löydy
katosi
vaan mihin.
Viivytystä
liekö jännitystä.
Luetaan
pittitaivaassa.
Rakastan kirjoja
Olen onnellinen ihminen
Kirjasto on naapurissa
Viidessä minuutissa kävelen
Kymmenen kirjaa kotiin kannan
Ylihuomenna takaisin
Tulee tehtyä pieni lenkki
Kirjastoon ja takaisin
Joskus oli kirjat kaukana
Kolme kilometriä käveltävää
Jalat oli paljon nuoremmat silloin.