Lähiömme terassilla
istun paitahihasilla.
Mollukka näin hellii pintaa:
mielenrauhaa, äidinrintaa.
Lemmenoodi mustarastaan,
sata kaikua saa vastaan.
Herkäks muuntuu miehenmieli,
kevätsulaks kankee kieli.
Lähipöydäs huomaan mimmin,
takuulla ei saduist Grimmin.
Taivaan on hän tarinoista,
syksyisin et bongaa moista.
Enkelhuulet hymyilevät:
Varma merkki. Nyt on kevät!
Lasi pohjaan, en oo nuija!
Ryytimaalla venttaa Muija!
istun paitahihasilla.
Mollukka näin hellii pintaa:
mielenrauhaa, äidinrintaa.
Lemmenoodi mustarastaan,
sata kaikua saa vastaan.
Herkäks muuntuu miehenmieli,
kevätsulaks kankee kieli.
Lähipöydäs huomaan mimmin,
takuulla ei saduist Grimmin.
Taivaan on hän tarinoista,
syksyisin et bongaa moista.
Enkelhuulet hymyilevät:
Varma merkki. Nyt on kevät!
Lasi pohjaan, en oo nuija!
Ryytimaalla venttaa Muija!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvin miehinen runo
joka kopsahti minuun ihan satasella:D
..runosuoni sinullakin kevään kunniaksi suloisesti kukkii.
Kiitos lukuhetkestä : )
kun padme tästä luikautti
tykkäsin tuosta runosta
siinä oli sitä oluttakin mukana :-)
Hän on jättänyt jälkensä, runon joka on syntynyt
miehen sielusta ja sydämestä.
Piru vieköön että osaakin olla jälleen ihana,
mie nappaan tämän muuten talteen - tiedä se :D