Kuin myrskyävällä merellä

Seuraan vierestä, miten ihastuneet tunteeni vaihtelevat päivästä päivään, viikosta viikkoon. Joskus olen valmis sulkeutumaan sen ihanan miehen syliin ilman selityksiä, historiasta ja seurauksista välittämättä. Toisena hetkenä tuollainen tuntuu itsekkäältä ja moraalittomalta.

Hänen ailahteluistaan en juuri tiedä, aavistan vain. Aavistan, että hänenkin mielensä muuttuu aika ajoin.

Olisi kiva, kun tuntisi itsensä ja toisen, ja molempien tunteet niin selkeästi, että tilanne tasapainottuisi. Vai jokohan se on tasapainossa? Ilman ihastumistani? Hän on onnellinen yhtäällä, minä suhteellisen tyytyväinen toisaalla.

Miten muilla? Onko se kaikilla tällaista aaltoilua?
5496
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

muuten olisi pöpilässä

Äänestä
  • olla onnen aaltojensa harjanteella koko ajan? Tai aallonpohjassa? Niin, onhan se ainakin vaihtelua. Sen pitäisi siis virkistää.

    Äänestä

  • tervettä kirjoitti:

    olla onnen aaltojensa harjanteella koko ajan? Tai aallonpohjassa? Niin, onhan se ainakin vaihtelua. Sen pitäisi siis virkistää.

    tervettä,ja mikä ei,kirjoitin
    mitä kirjoitin

    Äänestä

Tällä hetkellä olen aika pohjalla. Ikävä on niin kova kun ei näe viikkoon.
Moraalisestikin olen pohjalla, koska vähän aikaa on ollut juuri se tunne, että nyt kosketan hänen kättään seurauksista välittämättä. Aika rikki olen.

Äänestä

samasta pöydästä naisen kanssa, jota syvällä sisimmässään rakastaa ja huomaa hänen suukottelevan kauniisti.. toista miestä! Ai että kuinka alkaakin syntyä kummallisella tavalla aaltomaista resonanssia tunteisiin :)

Ihmisten suurimmat ilot ja tuskat liittyvät usein kaikki rakkauteen, ja sillä merellä kun nuo aallot lyö joskus turhankin kovaa.. aivan liian kovaa.

Olisi joskus todella kiva tosiaan oppia ymmärtämään mitä sen naisen päässä oikein pyörii. Mistään ei saa mitään selvää. Ei mistään.

Päässä pyörivät vain ne eräät viimeiset sanat.. "ei minulla ole sellaisia tunteita sinua kohtaan.."
..ja se tosiaan näkyy ja huomataan :(

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tunteineni kirjoitti:

Seuraan vierestä, miten ihastuneet tunteeni vaihtelevat päivästä päivään, viikosta viikkoon. Joskus olen valmis sulkeutumaan sen ihanan miehen syliin ilman selityksiä, historiasta ja seurauksista välittämättä. Toisena hetkenä tuollainen tuntuu itsekkäältä ja moraalittomalta.

Hänen ailahteluistaan en juuri tiedä, aavistan vain. Aavistan, että hänenkin mielensä muuttuu aika ajoin.

Olisi kiva, kun tuntisi itsensä ja toisen, ja molempien tunteet niin selkeästi, että tilanne tasapainottuisi. Vai jokohan se on tasapainossa? Ilman ihastumistani? Hän on onnellinen yhtäällä, minä suhteellisen tyytyväinen toisaalla.

Miten muilla? Onko se kaikilla tällaista aaltoilua?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu