Poika uimahallista

1. Oli kesä 2002. Vanhemmat töissä, ja sisarukset tarhassa. Mä olin tapani mukaan vaeltanut metsän läpi Maikkalaan. (Tai maauimalahan se oikealta nimeltään on.) Mä olin nyt kesällä ottanut tavakseni käydä uimassa lähes joka toinen päivä. Ei mulla mitään muutakaan tekemistä ollut. Kaikki kaverit olivat menneet mökeilleen tai jonnekin. Joten siellä mä olin: Seisoin altaan reunalla, ja katselin, kun toiset hyppi. Kyllähän mäkin välillä hypin, mutta katselin myös mielelläni, kun söpöt kundit hyppivät. Sitten mä ihastuin niihin, ja itkin illalla, kun ne eivät huomanneet mua. Seuraavana päivänä mä olin jo unohtanut ne ja löytänyt uuden kohteen. Mutta yksi oli erilainen.

Mä seisoin vakio paikassani, ja katselin, kun toiset hyppi. Mulla alkoi olla jo kylmä, ja mä päätin käydä hyppäämässä vitosesta. Mä nousin ja lähdin kävelemään hyppytelineille päin. Ja samassa joku pikkujätkä kurvasi nurkan takaa mua päin, ja mä kaaduin suoraan takanani olleen jätkän jalkojen eteen. ”Sori” mä vaan mutisin punaisena ja lähdin raput ylös, hyppäsin, ja saunaan.

Mä kävin siitä lähtien joka päivä uimassa, ja se joskus. Mä en katellut enää ketään muuta. Aina, kun se oli uimassa, mä vaan tuijotin. Mä ”näin”, kuinka se katsoi mua, ja luulin senkin olevan ihastunut muhun. Kyllähän se mua kattokin. Tottakai mä sen huomasin, kun tuijotin sitä koko ajan. Se ajatteli varmaan, että ”Voi ei! Taas toi tuijottelija on täällä!”.

Lopulta kesä loppui, ja Maikkala suljettiin ja koulu alkoi. Mä olin vaihtanut koulua yläasteelle, ja vähitellen aloin unohtaa sen tyypin.


2. Me aloitettiin siskon kanssa Hapkido isän kannustuksesta. Mä olin tietenkin joutunut samaan ryhmään kahdeksan vuotiaan siskoni kanssa, ja olin sieltä vanhin. Ryhmä oli junnut 6-12 vuotiaat, ja täytän tietenkin niin myöhään, että olin vielä 12v. kun aloitimme.

Oli keskiviikko, ja tunti loppunut. Olimme jo vaihtaneet vaatteet, ja jäimme odottamaan isää, jonka piti tulla hakemaan meidät. Katselin matolle. Siellä oli toinen ryhmä, jossa mäkin olisin ollut, ellei isä olisi ujuttanut mua samaan ryhmään siskoni kanssa. Silloin mä näin sen: Musta tukka, hyvä kroppa ja muutenkin komea kundi. Siinä oli se poika sieltä uimahallista! Tunsin, kuinka sisälläni poltti. Perhoset pörräsivät vatsassa ja kädet hikosivat. Mä vain tuijotin sitä poikaa, ja oli ihme, etten hihkaissut sille, että muistaako se mua. ”Mika sulla on?” isä kysyi. Mä en ollut huomannut sen tuloa. Me lähdettiin, ja mä vietin levottoman yön miettien sitä poikaa, ja kyynnellen kaihoisia rakkauslauluja.

Me käytiin Hapkidossa, ja mä tuijotin ja unelmoin. Sitten sen vanhemmat erosivat, ja se muutti toiseen kaupunkiin äitinsä kanssa. Mä itkin, ja ikävöin sitä vaikka kuinka kauan. Mä en ole vieläkään unohtanut sitä, enkä tule varmaan koskaan unohtamaankaan. Hänhän oli sentään suuri ihastukseni. Niin etäinen, mutta niin lähellä.