Kiinnostaisi tietää, kuinka monelta löytyy jatkuvasti uhmaileva - tosin näin tekee vain äidille - taapero.
Kaikki minkä kieltää, suututaan. Kun ei saa kaivaa roskista tai syödä kissanhiekkaa. Kun ei saa kiivetä ruokapöydälle. Kun nousee tuolille ja nojaa pöytään, kieltäessäni alkaa nojata vaan enemmän ihan kuin testatakseen, että missä vaiheessa äiti kieltää kunnolla ja tulee nostamaan pois. Tällaista ei tee esim. avomiehelleni. Hänen tarvitsee vain sanoa tytölle, että äläpäs kiipeä sinne ja neiti tepsuttaa nätisti tuolilta alas..! Minulle tulee siis päivisin noin 500 kiukkupurkausta ja jos mies on tytön kanssa kotona, ei kiukuttele kuin ehkä kerran ja paljon lievemmin kuin minulle.
Ikää siis 1v 7kk.
Kaikki minkä kieltää, suututaan. Kun ei saa kaivaa roskista tai syödä kissanhiekkaa. Kun ei saa kiivetä ruokapöydälle. Kun nousee tuolille ja nojaa pöytään, kieltäessäni alkaa nojata vaan enemmän ihan kuin testatakseen, että missä vaiheessa äiti kieltää kunnolla ja tulee nostamaan pois. Tällaista ei tee esim. avomiehelleni. Hänen tarvitsee vain sanoa tytölle, että äläpäs kiipeä sinne ja neiti tepsuttaa nätisti tuolilta alas..! Minulle tulee siis päivisin noin 500 kiukkupurkausta ja jos mies on tytön kanssa kotona, ei kiukuttele kuin ehkä kerran ja paljon lievemmin kuin minulle.
Ikää siis 1v 7kk.
Vastaukset 9
Vanhimmat
on 1v10kk ja on todellakin tempperamenttinen.Oikeasti tuntuu etten pärjää tytön kanssa.Hermot menee ihan joka asiasta ja kaikki pitää saada tehdä itse.Kiipeilee joka paikkaan seisomaan eikä varmasti usko mitään.Oon ihan helisemässä kun "ratsastaa" meidän koiralla jos edes sekunniksi käännän katseeni pois.Tämä lista on loputon :(.Sitten kun tulee vieraita tai mennään kylään niin on oikein pikku enkeli.Sukulaiset yms aina muistavat mainita miten kiltti ja rauhallinen tyttö meillä on...niinpä
vielä.Kitinä ja vinkuminen on aivan mahdotonta ja kokoaikasta.
ihana kuulla samanlaista tapahtuvan muilla! meillä poika vasta 1v4kk mutta todella temperamenttinen tapaus. jaksaa kyllä koetella äidin hermoja joka asiassa, oli se sitten kiipeily tai johtojen irroittelu. positiivista huomiota kyllä saa paljon ja aina kehutaan kun tekee jotain oikein, mutta jotenkin poika tuppaa aina tekemään juuri niitä asioita joita ei saisi tehdä, ja siitä syntyy aina hirveä huuto ja kiukuttelu. ja vieraiden kanssa poika on oikea aurinko, kaikki jaksavat sanoa kuinka ihana ja iloinen poika meillä on. kun tietäisivät edes puolet totuudesta!
Mietin vaan, että miten itse reagoit siihen lapsen suuttumiseen. Jotain se lapsi siinä koko ajan testailee. Kyllähän uhmaikäinen uhmailee, huutaa ja kitisee, mutta lapseen kannattaa silti suhtautua ystävällisesti, lempeästi ja samalla jämäkästi. Toisaalta lapsi voi reagoida jonhonkin tapahtuneeseen. Tai sitten se on vaan kausi ja menee ohi yhtä nopeasti kuin on tullutkin (alkaakseen hetken päästä alusta taas jossain eri muodossa). Kyllä se sitten vähän helpottaa, kun lapset aikuisina muuttavat pois kotoa...
Mietin vaan, että miten itse reagoit siihen lapsen suuttumiseen. Jotain se lapsi siinä koko ajan testailee. Kyllähän uhmaikäinen uhmailee, huutaa ja kitisee, mutta lapseen kannattaa silti suhtautua ystävällisesti, lempeästi ja samalla jämäkästi. Toisaalta lapsi voi reagoida jonhonkin tapahtuneeseen. Tai sitten se on vaan kausi ja menee ohi yhtä nopeasti kuin on tullutkin (alkaakseen hetken päästä alusta taas jossain eri muodossa). Kyllä se sitten vähän helpottaa, kun lapset aikuisina muuttavat pois kotoa...
Tuolla äitien palstalla on ketju vähän samasta aiheesta, siis miksi äidille kitistään ja isälle ollaan kilttejä. Mun kantani on että sille ihmiselle kitistään ja kiukutellaan jonka tiedetään kestävän sen. Sä olet tyttäres elämässä ainoa pysyvä henkilö ollut (muistelisin että erositte tytön isän kanssa...) joten sulle uskaltaa kiukuta. Tytön oma isä "katosi" (tarkoitan siis ettei enää olekaan läsnä joka päivä) ja siksi ehkä myös avomiehellesi ollaan kilttejä, ettei vaan katoa johonkin hänkin....
Tavallaan siis sun pitäis vaan olla ylpeä siitä että tyttös luottaa suhun niin paljon että uskaltaa kiukutella :)
Jäin miettimään, että auttaisiko, jos järjestäisit roskiksen, kissanhiekan ym. suljettujen ovien taakse.
Koti kannattaisi ehkä laittaa sellaiseen kuntoon, että kiusauksia pahantekoon tulee vähemmän. Lapsi hakee todennäköisesti vain huomiota - pahalla, jos ei saa hyvällä.
Kommenttia kirjoituksiin.
Eli juu, tiedän ja olen juuri lukenut paristakin lehdestä artikkelia miten tuo kiukuttelu on osa lapsen kehitystä ja siinä hän oppii kohtaamaan pettymyksiäkin jne. Mun reagointi on yleisesti ottaen syvät huokaukset ja yritänkin olla suuremmin reagoimatta, koska se kiukku yleensä loppuu yhtä äkkiä kun on alkanut. Ja ajattelen aina sitä positiivisesti, että ainakin uskaltaa ne tunteensa näyttää x)
Meillä on tosiaan kaikki mahdollinen järjestelty tytön käsien ulottumattomille mutta välillä kun käyn kylppärissä niin heti napsii kissanhiekkamuruja lattialta ja ruokapöytää on vaikea viedä piiloon :D
Meidänkin neiti on muitten kanssa oikein aurinko - siis toki on sitä minunkin kanssani mutta mukana on myös tuo jatkuva kiukkuilu kun ei saa tahtoaan läpi. Neuvolassa ovat jo vauvasta lähtien ihastelleet, että voi kun taitaa olla niin helppo vauva ja nykyään muut ihmiset ihmettelevät että miten se onkin niin kiltti lapsi xD Onhan hän toki kiltti mutta myös ihan mielettömän temperamenttinen!
meillä on täsmälleen samaa vaikka kyseinen lapsi onkin 1v6kk ja poika. nyt kun minulla on toinenkin lapsi niin hänestä tullut "oikein iso poika" eli hän syö itse jos isi ei oo paikalla ja syöttämässä. hän kiipee vaikka tiiliseinää jos hän niin tahtoo. kiljuu, hakkaa päätään lattiaan, ja kaikkein pahin hän on silloin kun syötän tyttöä. Mitään EI todellakaan uskota vaikka kuinka jämäkästi kieltää tai komentaa, samaa tekee minun äidille eli uhmaa sitäkin. isille joskus harvoin ja hänen äidille EI ikinä samoin ei koskaan vieraille.
Suku ja ystävät kehuvat että "ompas kiltti lapsi" "itkeeköhän koskaan" "hän on varmaan tosi helppo lapsi" JA "ainakun nään niin poika nauraa ja hymyilee" voi v kun tietäisivät puolet hänen "kiltteydestään"