Käynyt selville ja ilmi mitä meistä tulee .
Kristittyjen tuleva kirkkaus on siis täällä vielä salattu ; sitä ei silmä voi nähdä, ei korva kuulla, ei sydän käsitä tässä elämässä, vaeltaessamme vielä muukalaisina. Mutta vaikka tuleva kirkkautemme vielä on näin salattu ja käsittämätön, niin se ei kuitenkaan ole ensinkään epävarma, valmistettu ja hyvin säilyttetty Taivaassa . Sillä me olemme Evankeliumin totisen sanan kautta kutsutut .(kol. 1:5)
Kristittyjen tuleva kirkkaus on siis täällä vielä salattu ; sitä ei silmä voi nähdä, ei korva kuulla, ei sydän käsitä tässä elämässä, vaeltaessamme vielä muukalaisina. Mutta vaikka tuleva kirkkautemme vielä on näin salattu ja käsittämätön, niin se ei kuitenkaan ole ensinkään epävarma, valmistettu ja hyvin säilyttetty Taivaassa . Sillä me olemme Evankeliumin totisen sanan kautta kutsutut .(kol. 1:5)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sen tähden kutsutaankin tulevaa kirkkautta "perinnöksi", joka Taivaassa on säilytettynä meitä varten (1Piet. 1:4.) ja joka siis on varma ja tietty. vaikka joksikin aikaa vielä salattu.
Niin opettaa nyt Jumalan Henki totuuden sanan kautta, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen ja on kastettu Hänen nimeensä, saa olla aivan vakuutettu iankaikkisesta autuudesta, sillä "joka uskoo ja kastetaan se pelastuu" näin puhuu Herra itse;täytyyhän sen olla varmaa, että pitää sanoa Apostolin tavoin:"Minä tunnen Hänet, johon uskon, ja olen varma siitä,että Hän on voimallinen siksi päiväksi säilyttämään sen, mikä minulle on uskollinen " (Tim. 1:12).
Juuri tämä varma, vahva, Jumalan armollisiin lupauksiin perustuva toivo tulevasta kirkkaudesta ja iankaikkisesta autuudesta Jumalan tykönä Taivaassa on korkein lohdutus kaikkien kärsimysten keskellä, joita kristityn täällä on kärsiminen, ja se on samalöla sangen voimakkaana kehotuksena saattamaan pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa, jottei meitä havaittaisi "toimettomiksi eikä hedelmättömiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa" vaan tekisimme kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi 2Piet. 1:8,10 .
Ylentääpä tulevan kirkkauden toivo myöskin voimakkaastisydämiämme Jumalan nimeen kiitokseen ja ylistykseen, koskapa tunnemme oman arvottomuutemme siihen ja tosiaan tiedämme, että se kokonaan on taivaallisen ISÄMME armon ja laupeuden työ, Jeesuksen Kristuksen kautta.
Kukapa ei kiittäisi ja ylistäisi Jumalaa sellaisesta lahjasta, sellaisesta perinnöstä, sellaisesta kirkkaudesta, joka tosin vielä vähän aikaa on salattuna,
kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.
Sä, Jeesus, katseen siihen hetkeen kiinnä
Kun tie on mulle työläs, helteinen.
On mulla tuskan tullen lohtu siinä
Ja kyynel silmässäkin hymyilen .