Hei,
Meillä oli kaksi kaverusta, 16- ja 9-vuotiaat kissaherrat, joista 9-vuotias sairastui vuosi sitten ja kuoli. Tämän takia olimme tietysti eläinlääkäriin yhteydessä, ja siinä ohessa tuli keskusteltua kissojen ruokavaliostakin. Olemme aina syöttäneet kaveruksille eniten tuoretta lihaa (maksa, sydän, munuainen, kana, jauheliha...) ja kalaa (sekä itsepyydystettyä että myös kaupan hyllystä), kesäisin ne myös saalistivat paljon itse, mutta eläinlääkäri suositteli meille myös viikottaista purkkiruoka-annosta. 16-vuotias alkaa jo olla hissukseen saalisteleva, joten otimme neuvosta vaarin ja aloimme syöttää herralle purkkia -- erittäin huonolla menestyksellä! Purkkia syödään korkeintaan lusikallinen, ja jäädään odottamaan parempia aterioita.
Viikko sitten saimme vanhalle herralle seuraksi nuoren neidon, jonka yritimme tuoreruoan lisäksi heti totuttaa purkkiruokaan. Alkuun kelpasikin kaikki ruoka isoissa määrissä, mutta nyt alkaa neitikin jo kangistella purkkiruoan suhteen. Onko tämä vanhemman ja fiksumman esimerkin seuraamista vai valehtelevatko kaikki "sitä kissa ostaisi"-kissanruokamainokset?! Luulimme aina, että purkkiruoka olisi hillittömän herkullista, mutta paha totuus alkaa paljastua...
Haluammekin kysyä teiltä kaikilta miten teillä on onnistuttu tasapainoilemaan erilaisen ruokinnan (=tuore liha, kala, purkkiruoat, raksut...) kanssa? On tietysti selvää, että jotkin ruokalajit ovat kissan mielestä parempia kuin toiset, herkkusuitahan ne ovatkin, mutta tuntuu niin hermojaraastavalta yrittää syöttää lemmikeille pakolla sitä "pahaa" ruokaa.
Meillä vietetään jokaviikkoista taistelua purkkiruokaa vastaan, ja mietinkin onko tämä jo liiallista kiusaamista vanhaa herraa kohtaan, joka on sentään onnellisena ja hyväkuntoisena elänyt koko 16-vuotisen elämänsä ilman purkkiruoan tuoksuakaan...
Oletteko sitä mieltä että pitäisi jatkaa purkkisyöttöä muun ruokinnan ohella? Vai päästämmekö ainakin vanhan herran pintehestä ja annamme sille sen rakastamaa ruokaa? Tosin luulen että toinen meistä taipuisi silloin myös nuoren neidin kohdalla... :-)
Kiitos jo etukäteen mielipiteistänne! Kertokaa ihmeessä omia tarinoitanne!
Nina & Tapani
Meillä oli kaksi kaverusta, 16- ja 9-vuotiaat kissaherrat, joista 9-vuotias sairastui vuosi sitten ja kuoli. Tämän takia olimme tietysti eläinlääkäriin yhteydessä, ja siinä ohessa tuli keskusteltua kissojen ruokavaliostakin. Olemme aina syöttäneet kaveruksille eniten tuoretta lihaa (maksa, sydän, munuainen, kana, jauheliha...) ja kalaa (sekä itsepyydystettyä että myös kaupan hyllystä), kesäisin ne myös saalistivat paljon itse, mutta eläinlääkäri suositteli meille myös viikottaista purkkiruoka-annosta. 16-vuotias alkaa jo olla hissukseen saalisteleva, joten otimme neuvosta vaarin ja aloimme syöttää herralle purkkia -- erittäin huonolla menestyksellä! Purkkia syödään korkeintaan lusikallinen, ja jäädään odottamaan parempia aterioita.
Viikko sitten saimme vanhalle herralle seuraksi nuoren neidon, jonka yritimme tuoreruoan lisäksi heti totuttaa purkkiruokaan. Alkuun kelpasikin kaikki ruoka isoissa määrissä, mutta nyt alkaa neitikin jo kangistella purkkiruoan suhteen. Onko tämä vanhemman ja fiksumman esimerkin seuraamista vai valehtelevatko kaikki "sitä kissa ostaisi"-kissanruokamainokset?! Luulimme aina, että purkkiruoka olisi hillittömän herkullista, mutta paha totuus alkaa paljastua...
Haluammekin kysyä teiltä kaikilta miten teillä on onnistuttu tasapainoilemaan erilaisen ruokinnan (=tuore liha, kala, purkkiruoat, raksut...) kanssa? On tietysti selvää, että jotkin ruokalajit ovat kissan mielestä parempia kuin toiset, herkkusuitahan ne ovatkin, mutta tuntuu niin hermojaraastavalta yrittää syöttää lemmikeille pakolla sitä "pahaa" ruokaa.
Meillä vietetään jokaviikkoista taistelua purkkiruokaa vastaan, ja mietinkin onko tämä jo liiallista kiusaamista vanhaa herraa kohtaan, joka on sentään onnellisena ja hyväkuntoisena elänyt koko 16-vuotisen elämänsä ilman purkkiruoan tuoksuakaan...
Oletteko sitä mieltä että pitäisi jatkaa purkkisyöttöä muun ruokinnan ohella? Vai päästämmekö ainakin vanhan herran pintehestä ja annamme sille sen rakastamaa ruokaa? Tosin luulen että toinen meistä taipuisi silloin myös nuoren neidin kohdalla... :-)
Kiitos jo etukäteen mielipiteistänne! Kertokaa ihmeessä omia tarinoitanne!
Nina & Tapani
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko kokeillut ostaa purkkiruokaa eläinkaupasta? Sieltä voisi löytyä joku mieleinen ruoka, esim. Hill's - merkkistä voisi kokeilla.
Minusta purkkiruoka ei ole välttämätöntä enkä omille kissoille anna purkkiruokaa, kuin silloin tällöin, sillä meilläkään siitä ei erityisemmin pidetä. Onhan sinulla laadukasta kuivaruokaa tarjolla? Kuivaruokaa on hyvä olla lisänä tuoreruoalle ja vanhoille kissoille on olemassa ihan omia raksuja.
Jotkut kissat ovat niin tarkkoja, että juuri avatusta purkista laitettu ruoka kelpaa, mutta jääkaapissa seissyt ruoka ei. Sitten on näitä pussiruokia, kerta-annoksina.
ei purkkiruokiin kosketa, mielummin katit on nälässä. Mutta pussiruoat joita eläinkaupoista saa kelpaa. Ainiin lisäksi pienissä purkeissa olevat kissan tonnikala ja sitten oli joku merenelävät, ne kelpaavat. (olisiko ollut animondan). Joitain harvoja purkkiruokia sentään maistavat, mutta jos ruoka on pateeta niin siihen ei kosketa. Raksuista on kaikki eläinkaupasta kantamat tullu syötyä. Nirsoja mutta niin rakkaita..
Tjaa-a, purkkiruuasta (ainakaan suurimmasta osasta mitä marketeista saa) ei ole kyllä juuri mitään muuta hyötyä kuin se että kissa saa siitä nestettä. Ne ovat hyvin viljapitoisia ja lihansyöjähän ei viljalla tee paljon mitään. Joku jo aiemmin kysyikin, oletko kokeillut eläinkaupasta saatavia purkkiruokia? Esim. Animonda ja Frank's on meillä maistunut hyvin, se vähä mitä purkkiruokia ollaan annettu.
Kyllähän se raakaruokinta olisi varmaan kissalle kuin kissalle se paras vaihtoehto, kun vaan osaa pitää kalkki- ja fosforitasapainon kohdallaan. Hyvä kalkkilähde on esim. kanansiivet (raakana tietysti, kypsänä ei saa antaa), luulisi ikänsä metsästäneen kissan niitä osaavan syödäkin. Hyvä vitamiinipommi on n. kerran viikossa kananmunankeltuainen, raakana. Siinä on ainakin A-vitamiinia, jota kissan elimistö ei itse tuota. Lisäksi kissa voi hyödyntää keltuaisen aika lailla 100-prosenttisesti. Pirskatti-tabletit auttavat myös pitämään tasapainoa yllä.
Eli enpä usko että kannattaa sillä purkkiruualla kissaa kiusata. Koittakaa vaan saada muuten ruokavalio mahdollisimman monipuoliseksi ja terveelliseksi niin kaikki ovat tyytyväisiä :)
Sen verran kanansiivistä, että kypsänä saa toki antaa, kunhan ei anna luita. Kananluita en kyllä anna kissoilleni raakanakaan (enkä kananlihaa muutenkaan raakana, eräältä hyvin tunnetulta kissojen ruokinnasta paljon tietävältä ihmiseltä tästä kysyin ja hän sanoi jyrkän ein raa'alle kanalle), mutta tiedän monien muiden antavan. Kypsänä kananluut sälöytyvät helposti ja hajottavat siten kissan suolia ja ovat muuten todella vaarallisia. Kypsää kanaa siis saa antaa, ja se on todella terveellistä.
.. Toki lihat saa kypsänä antaa. Noiden luiden takia sanoinkin ettei saa antaa kypsänä, siivissä kun on niin olemattoman vähän lihaa ettei ehkä olisi kannattavaa niitä käydä kynimään..
Olen minäkin perehtynyt ja kysellyt asiasta, ja tullut (maalaisjärjen avustuksella) siihen tulokseen että terveelle kissalle voi vallan mainiosti kanaa antaa raakana. Ainoa syy siihen ettei saisi on salmonella, ja se ei terveeseen kissaan tartu. Tämän ovat myös vahvistaneet hyvin paljon kissajen ruokintaan ja kissoihin yleensä perehtyneet ihmiset ;)
Mutta kukin tekee tavallaan.
Hyviä neuvoja tulikin tuolla jo. Kannattaa kokeilla kananmunan keltuaisia ja vitamiineja.
Oletteko kokeilleet sekoittaa tuoreruokaa ja purkkiruokaa? Ensin enemmän tuoreruokaa ja vähemmän purkkiruokaa. Vähitelleen voi lisätä purkkiruoan määrää.