Onko kohtauspelko tuttua? Itse sain kohtauksen kerran työhaastattelussa ja se oli todella traumaattinen kokemus. Onneksi oli nopeasti ohimenevä tajunnanhämärtymiskohtaus, mutta silti. Miten te pidätte pelkonne aisoissa???
kohtauspelko
kurkkusalaatti
7844
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pelkään ainoastaan sitä että jos saan sellaisen kohtauksen yksin julkisella paikalla ollessa etten kykene pyytämään apua ja ilmaisemaan itseäni. mutta tähän asti olen liikkunut lähes normaalisti.
joskus olen saanut poissaolokohtauksia, toonisia kohtauksia on myös ollut, samoin myoklonisia kohtauksia. onhan ne oma kokemuksensa.
onneksi en toonis-kloonisia kohtauksia vielä muuta kuin kotona.
työhaastattelu tai töissä ei kohtaus olisi kyllä miellyttävä kokemus.
Saada julkisella paikalla sellaista kohtausta ettei toiset huomaa. Pieni poissaolokohtauskin on jo helposti sellainen mikä huomataan.Huono tuuri sitten jos yksin joutuu julkisella paikalla olemaan ja ei apua saisi.
itse asiassa ei hoitohenkilökuntakaan ole joka kerta heti ymmärtänyt että on kohtaus ellei ole neurologisen puolen väkeä ollut. Eli tavallisen kadun kulkijan voi olla vielä vaikeampaa ymmärtää ja havaita mikä on kun ei tk-tason tms. henkilökuntakaan heti havaitse. Neurologian sh taas on havainnut ja apua on tullut.
ja putkaan on minut kyörätty kohtauksen tähden, olen raitis, (enkä muutenkaan hankala tai väkivaltainen).
Se pelottaa että kun ei kohtausta tunnisteta, voi saada vääränlaista kohtelua ja se voi olla vaaraksi.
Itse käytän kyllä ranneketta, mutta kukapa sitä osaa katsoa.
kurissa siten, kun edellisestä aikaa riittävästi, ei muuten. Mua ei ollenkaan pelota julkiset paikat tms., on ihan sama missä sellainen iskee jos iskee. Mikä pelottaa, on itse kohtaukset. Niistä pysähtyy elämä viikoiksi ja toipuminen on raskasta, sekä fyysisesti että henkisesti. Sitten alkaa taas kohtauspelko (lue kuolemanpelko) ja menee kuukausia päästä siitä yli.
kohtauspelko todella tuttua!! olen saanut poissaolokohtauksen ajaessa autoa, ja nykyään jännitän jokaista kertaa kun autoa ajan niin ihan hirveäasti, koska pelkään kohtauksen tulevan. sama juttu muiden paikkojen kanssa jossa kohtaus on tullut joskus. ja sittenhän siinä on käynyt niin että jännitys laukaissut kohtauksen.. ja piiri pieni pyörii. oppis vaan olemaan pelkäämättä, elämä helpottus huomattavasti!
Pelkäsin kohtauksia ollessani raskaana. Mietitytti kovasti lääkitykseni vaikutus raskauden sujumiseen ja lapsen terveyteen ja mahdollisen kohtauksen vaikutukset lapsen kehitykseen. Kaatumista en pelännyt, koska saan satunnaiset tajuttomuuskohtaukset nukkuessani. Raskausaikana tuli kahtena yönä lyhyt kohtaus ja siitä sit mentiinkin suoraan päivystykseen tarkistamaan sikiön sydänäänet. Mut hyvin meni ja lapsi syntyi terveenä.