Ajattelin ruveta kyselemään, että mitenkähän teillä muilla äideillä on aikaa hoitaa parisuhdettanne lapsen / lasten keskellä? Onko aikaa riittävästi ja miten käytännössä se toteutuu? Meillä tytteli on nyt 6kk ja tähän asti tuntuu kyllä siltä, että miltei kaikki aika on mennyt tyttelin kanssa pulaamiseen ja kodin asioiden pyörittämiseen. Mies on tietty päivät töissä, illat käydään molemmat omissa harrastuksissa vuoropäivinä ja viikonloput usein menee kauppareissuilla, ruoanlaitossa, kyläillessä tms, jollei sitten olla mummolassa viettämässä viikonloppua (porukat luonnollisesti haluavat nähdä tytteliä usein ja asuvat 200km:n päässä). Tai jollei mies ole sitten myös töissä vkonloppusin. Jos sitä "omaa aikaa" viikonloppuisin on hetken verran, ehkä kyhnötetään soffalla ja ehditään katsoa 1/4 elokuvasta ennenkuin nukahdan... Ja puhumattakaan siitä seksistä, missäs välissä sitä sitten ehtisi harrastamaan?? Iltaisin on miltei aina niin väsy että hetkenkin istuessa alkaa silmät lupsuamaan.. Ja siksi toisekseen saattaa kuullostaa hassulta, mutta minusta tuntuu vieraalta ajatukselta harrastaa lemmenleikkejä kun tyttö nukkuu käsivarren mitan päässä omassa sängyssään... Sitäpaitsi tyttö on niin herkkäuninen, että varmasti heräisi siihenkin, kun lattian narahteluihinkin usein herää. Käytännössä ainoita hetkiä näihin rakastelutouhuihin on ollut viikonloppuisin silloin kun tytteli on nukkunut sisällä vaunuissa alakerrassa.
Mutta lähinnä haluaisin kuulla teidän muiden äitien kommentteja, miten te ehditte hoitamaan parisuhdettanne arjen keskellä. Kun itsellä se tuntuu miltei mahdottomalta, ja lapsia on kuitenkin vain yksi, saatikka sitten että niitä olisi useampia...
Asiallisia kommentteja kiitos.
P.S. Joku fiksu varmastikin kirjoittaa heti, että miksette hoida tällä hetkellä sitä suhdettanne, tiedoksi vain, että mies on kaverin 30v-synttärikekkereillä ja minä vauvan kanssa kotona. Ja ihme kyllä, jaksan olla vielä pystyssä! =)
Mutta lähinnä haluaisin kuulla teidän muiden äitien kommentteja, miten te ehditte hoitamaan parisuhdettanne arjen keskellä. Kun itsellä se tuntuu miltei mahdottomalta, ja lapsia on kuitenkin vain yksi, saatikka sitten että niitä olisi useampia...
Asiallisia kommentteja kiitos.
P.S. Joku fiksu varmastikin kirjoittaa heti, että miksette hoida tällä hetkellä sitä suhdettanne, tiedoksi vain, että mies on kaverin 30v-synttärikekkereillä ja minä vauvan kanssa kotona. Ja ihme kyllä, jaksan olla vielä pystyssä! =)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuli mieleen että josko jättäisitte yhden harrastusillan väliin ja silloin keskittyisitte toisiinne.Kävisitte vauvan kanssa vaunuttelemassa,söisitte hyvin,nyhjöttäisitte toistenne sylissä.Jos vauvan läsnäolo vieressä häiritsee seksielämää niin laittakaa hänet omaan huoneeseen.Haette sit hänet kun herää.Tai vaik niihin vaunuihin!Käyttäkää mielikuvitusta! :o)
Meillä 5 lasta ja joskus sitä havahtuu miettimään miten meillä parisuhde voi.Tällä hetkellä vähän heikosti.Olen koko viikon ollut allapäin ja tylsällä tuulella.Eikä tuo puolisokaan ole paljoa kontaktia ottanut.Joskus elämä vaan on vähän "tylsempää" ja joskus on tosi kivaakin.Eniten mun intohimoa ja hyvää tuulta "syö" se että joudun tekemään kaikki kotihommat yksin.Tää viikko on ollu sellanen.Ei hetken rauhaa itselle saatika puolisolle.Mutta tänään otan asian puheeksi ja toivon parasta. :o)
voi jäädä, jos illat käytte molemmat omissa harrastuksissa.
Jos haluatte yhteistä aikaa, niin siitähän sitä löytyy. Ei kukaan voi jättää lasta hoitamatta tai jättäytyä työttömäksi saadakseen yhteistä aikaa.
Miehesi käy näköjään mieluummin kaverinsa synttäreillä kuin on sinun kanssasi.
että mieheni oli kolmatta kertaa ulkona lapsemme syntymän jälkeen. Mitä olen lueskellut tätä palstaa, niin aika monen äidin kohdalla mies mennä viipottaa jokainen viikonloppu baareissa. Jos sinun mielestäsi kolme kertaa puolen vuoden aikana on paljon, miehesi taitaa olla pyhimys...
Tiedoksesi myös, että kun on päivän kahdestaan vauvan kanssa, on mielestäni normaalia jo haluta käydä jossakin omissa harrastuksissaan välillä iltaisin. Mies pelaa salibandya kilpatasolla, niin täytyy kai niissä reeneissäkin joskus käydä? Enkä sanonut että jokaikinen arki-ilta menisi harrastusten parissa, ollaan meillä arki-iltaisin kotonakin, tosin illat pääsääntöisesti menee vauvan kanssa pulatessa, luonnollisesti.
Mies pelaa ihan harrastelijana ja minä kilpatasolla. Tosin en tiedä viitsinkö välttämättä enää jatkaa, kun vaatimukset kovenee ja pelaaminen alkaa vaatia aikaa enemmän ja enemmän.. Ehkä siirryn harrastelijaksi. No, mutta se ei ole tämän jutun pointti..
Eli meillä sama tilanne, että treenejä on lähes joka ilta ja mies päivät töissä. Lasten kanssa ehdin kyllä olemaan tarpeeksi, mutta miestä näkee toisinaan vähän.. Harvoin käydään kumpikaan missään viihteellä, mutta urheilu vie aikaa.
Ehditään kyllä halutessamme hoitaa parisuhdettakin.. Tai minulle arjen parisuhteen hoitaminen on esimerkiksi sitä, että halaillaan, jutellaan, katsotaan leffoja ja oleskellaan.
Kannattaa ehkä alkaa rytmittää sitä vauvan elämää niin, että vauva menee ajoissa iltaisin nukkumaan. Siinä jää sitten iltaa vielä tehdä omia juttujaan ja olla kahdestaan.. Vaikka en itse kyllä koe, että puolivuotias vauvamme olisi "este" parisuhteen hoitamiselle.. Ja harrastaa seksiä vaikka keskellä päivää, jos on mahdollisuus. Käyttää tilaisuudet hyväkseen!:)
Yksi neuvo on myös, että hyväksyy sen, että parisuhteelle ei jää niin paljon aikaa, kun lapsi on pieni. Meillä kyllä arki toimii, kun mies ottaa paljon vastuuta lapsista ja kodista, että minä voin pelata. Ja yhdessä ollaan puhuttu, että elämä on nyt tällaista melko hektistä ja että toisillemme ei jää niin paljon aikaa. Mutta se on ohimenevä elämänvaihe.. Lapsien kasvaessa tilanne helpottaa, kun lapsista tulee omatoimisempia.
Jos on mahdollista järjestää lapsi hoitajalle joskus, niin yhdessähän olisi myös kiva tehdä jotain..
"ollaan meillä arki-iltaisin kotonakin, tosin illat pääsääntöisesti menee vauvan kanssa pulatessa, luonnollisesti"
Meillä just tämä on sitä parasta laatuaikaa, parisuhteellekin. Mikäs sen upeampaa kuin koko poppoo istuskelemassa vaavin viltillä ja heiluttaa nallea? Pitää osata nauttia arjesta ja löytää siitä se onni, niin sitten ei tarvi ollla kokoajan jotain extraa, jotta elämä tuntuisi miltään.
Seksi on sitten kiinni mielikuvituksesta ja jos ei jaksa niin ei jaksa, kyllä se vauva siitä kasvaa ja sitten taas jaksaa. Vkl pitää käyttää hyväksi päiväuniaika ja mikä estää laittamasta kelloa soimaan aamulla 30 min aiemmin, jos iltaisin väsyttää liikaa. Joskus voi olla myös ihan hauskaa "varata aika": tiistaina klo 21.30 peiton alla, ja sitten molemmat tulee sinne omista touhuistaan sovittuun aikaan.