vanhat mokat ja hölmöilyt

ominaisuus. Muistat ikäviä ja mukavia asioita, mutta ne ikävät saattavat kiusata. Tämä on muistin ominaisuus.

Usein sanotaan, että jos ne negatiiviset asiat saavat positiivista huomiota, tunnesävy asialle voi muuttua negatiivisesta positiiviseksi. Jos vaikkapa pystyt nauramaan tapahtumille, jotenkin ottamaan ne kevyemmin. Kertomaan kavereille vitsinä, että "ette arvaa, mitä tyhmää mulle tapahtui".

Meidänkin mummo kertoi aina tarinaa, jossa joku nainen pissasi baarin jakkaralle. Välillä epäilin, oliko se hän itse, mutta häpeä ja nolostuminen vain niin suurta, että piti kertoa jostain toisesta.

Muistan naisten ja tyttöjen lehdistä lukenut monista mokailuista, joita lukijat ovat lähettäneet. Siellä on ainakin huomannut, että kyllä muillekin kaikkea tapahtuu. Ja asioille voi oppia nauramaan.

Ehkä myös, jos saat elämässäsi eteesi jonkun toisen haastavan asian, johon sinun pitää keskittyä niin täysillä, ettet ehdi murehtia vanhoja, voi auttaa.

Minä ainakin voin sanoa, että housuun pissaamisessa ei ole mitään hävettävää, sitä tekevät niin nuoret kuin vanhatkin kipuranteissa tilanteissa (ei pääse vessaan; ei kehtaa keskeyttää, että pääsisi; joku naurattaa liikaa; säikähtää ja pidätyslihas unohtaa pidättämisen).

Kuukautisveriä näkyy ihmisten housuissa tai tahroja yleisillä tuoleilla silloin tällöin. Itsellenikin kävi näin töissä muutama päivä sitten.

Minäkin pelkäsin aina, että kun olen poikaystäväni kanssa intiimisti, niin kämppis kuulee, tai joku astuu sisään tms.

Ympäristön asenteet vaikuttavat. Koita olla vaan huoleton, ei kannata tuntea kurjia fiiliksiä asioista, joita tapahtuu kaikille. Kyllä ne fiilikset pikku hiljaa jäävät taka-alalle.

Kun luin viestisi ihan kuin olisin lukenut itsestäni kertovaa juttua. Minua piinaa myös ikivanhat asiat. Psykiatri on sanonut, että minä kärsin pakkoajatuksista. Luulen, että sama saattaa päteä sinun kohdallasi. Oletko sinä käynyt psykiatrin juttusilla tai terapiassa? Minä käyn säännöllisesti terapiassa sen lisäksi käytän mielialalääkkeitä. Käytätkö sinä mitään lääkettä? Kannattaa alkaa käyttää, jos et vielä käytä. Ne auttaa hyvin näihin pakkoajatuksiin.

Minä aina ihmettelen, miten ihmiset pystyvät unohtamaan asiat, joita heille on sattunut. Jos minä kerron ajatuksiani heille, he eivät ymmärrä ja myös näyttää ja sanoo sen. Onneksi minulla on ihana aviomies, jolle voin kertoa pakkoajatuksistani. Miten sinä olet kokenut muiden ihmisten suhtautumisen?

On niin vaikeata hyväksyä, että elämä on sellaista, että usein menee meidän tai jonkun muun toimesta "pieleen". Onko teillä muilla pakkoajatuksia? Parempaa jatkoa erityisesti kaikille, keitä ahdistaa vanhat "pieleen" menneet asiat!