Onko muita täällä joilla ongelma liikalihavuudesta? Itse olen 36vuotias nainen ja painan jo melkein 170 kiloa.Leikkaukseen en pääse ennenkuin omatoimisesti laihdutan sanoi lääkäri.Nytkin kun heräsin oli hirveä suklaanhimo ja söin koko levyllisen! Toisaalta tuli hyvä olo mutta sitten taas rupesi masentamaan ja hävettämään!
toivotontako?
170
111086
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sovitteko sen lääkärin kanssa jonkun tietyn kilomäärän, joka pitää pudottaa ennen leikkausta. siinä sulla olisi selvä tavoite ainakin. ymmärrettävää on, että suuren suuri ylipaino on aina leikkauksen suhteen riski. kauheaa olisi menehtyä leikkauspöydälle. mulla kans holtitonta syömistä aina välillä. ainoa ratkaisu on, että en hanki niitä herkkuja kotiin, joiden suhteen olen heikkona. nyt taas kuluvalla viikolla on maistunut hyvä turhakin helposti. tänään jo olen päättänyt tehdä ryhtiliikkeen. toinen homma, joka toimii mulla on se, että totaalikieltäydyn vaikkapa sipseistä tai karkista ensi kuukaudeksi, toinen menee sitten jo rutiinilla. ymmärrän masennuksesti, mua v..tuttaa tää oma saamattomuus
No on varmasti täälläkin ihmisiä joilla on ongelmana liikalihavuus. Kaikki eivät vaan uskalla purkautua täällä kun mukana on kaikenlaisia tölvijöitä.
Painoa on sinulla paljon oli pituutesi sitten mitä tahansa. Mutta minkälaiset ovat yleensä ruokailutapasi, tai elämänrytmisi yleensä? Oletko tuntenut makeanhimoa koko elämäsi vai miten? Jos asut yksin niin luulisi että olisi helppoa olla ostamatta sitä suklaalevyä tai muuta rasvaista? Toisaalta jos olet perheellinen niin eikö perheesi tue ajatustasi painonpudotuksesta?
on yhtenä ongelmana just se, että olen yksin. En välttämättä yksinäinen (kavereita on). Aina yksin ollessa mussutus on pahimmillaan. Siihen kun lisätään vastoinkäymiset (joita on viime aikoina riittänyt) ja väsymys (vastoinkäymisten kanssa taistelusta(kin)), niin ystävien lisäksi ainoan lohdun tuntuu tuovan syöminen. Onpahan ainakin maha täynnä, jos ei mitään muuta. Niin kauan meni suht hyvin, kun seurustelin (paino putos 20kg!) ja jakso paremmin vastoinkäymisiäkin, kun oli rakkautta ilmassa, mutta kun tuli mutka siihen matkaan, niin taas alkoi mussutuskin paheta.. :(
Mene kauppaan aina kylläisenä ettei tule heräteostoksia. Tee ostoslista kotona ja osta vain tarvikkeita mitää lukee listassa. Nälkään kantsii syödä proteiinipitoista, kanaa, kala tai lihaa. Syö aina ennenkuin tulee nälkä. Eli säännöllisin väliajoin, muistaen syödä ne välipalat myös. Itse olen lihava 152cm ja 97kg. Meillä kotona on tosi harvoin muuta herkkua kuin hedelmää tai marjoja. koska en pystyisi vastustamaan houkutusta. Olen taistellut painoni kanssa koko aikuiselämän joten muu perhe on tottunut siihen ettei meiltä herkkuja löydy. Tosin kukaan muu ei herkkuja juuri kaipaa.
Syömistä voi hallita ainoastaan SYÖMÄLLÄ, ei syömättömyydellä! Jos ei syö säännöllisesti, niin herkkuhimoa on äärettömän vaikea vastustaa, jos on sellaiseen taipuvainen. Heitä siis herkut romukoppaan ja uudista koko syömistapasi! Teet listan, jonka mukaan ostat kaupasta ja jonka avulla laitat ruokaa.
Tee päätös syödä säännöllisesti ja terveellisesti: aamiainen, lounas, päivällinen ja pari välipalaa. Pidä apunasi ruokapäiväkirjaa, merkitse siihen KAIKKI syömisesi. Mittaa vyötärönympäryksesi ja kirjoita lukema päiväkirjan etusivulle ja uudestaan parin viikon tai kuukauden välein. Unohda vaaka, rehkiminen, hikijumppa, itsesi rääkkääminen ja turha syyllistäminen!
Syö kunnon aamiainen: muna, siivu ruisleipää, levite, kasviksia, hedelmä ja teetä. Lounaaksi kevyt keitto. Välipalaksi juurespaloja ja raejuustoa. Päivälliseksi uunikalaa kasviksilla ja iso keko porkkanaraastetta kylkeen. Iltapalaksi jotain mukavaa: maustamatonta jogurttia marjoilla ja teelusikallisella hedelmäsokeria.
Kun perussyömiset ovat kunnossa, niin kyläreissulla uskaltaa ottaa pullan tai kakunsiivun, kunhan et joka päivä kyläile! :)
Ota kevyttä liikuntaa mukaan, kun hyvältä tuntuu. Pyörällä pääsee jo mukavasti ja kävelyretki läheiseen linnunlauluiseen puistikkoon piristää aina. Askelmittari on kiva tsemppari aloittelevalle.
Tällä lähtee, usko pois!
Terv. Bmi 43,3 -> 37
Moi!
Mulla tuli mieleen, että auttaisko sua semmonen, että kävisit kerran viikossa omalla terveydenhoitajalla punnituksessa? Itse kävin aikoinaan omassa terveyskeskuksessa kerran viikossa juttelemassa terveydenhoitajan kanssa ja samalla kävin puntarissa ja terveydenhoitaja merkitsi edistymiseni. Eli minusta ainakin tuntui vieraalta mennä esim. painonvartijoihin punnitsemaan itseäni.
Kannattaa siis kysellä omasta terveyskeskuksesta apua, ja käydä muutamalla eri hoitajalla jotta löydät sellaisen joka on kannustava ja jonka kanssa voit puhua avoimiseti.
Toivotan sulle todella paljon tsemppiä ja onnea!
............ >[email protected]< ..........olen 42v kaveri :)
Taas tuo pervo on liikkeellä!
Ehdotan, että keksit itsellesi uuden harrastuksen! Rupea "terveysintoilijaksi"!
Harrastat vaan terveellisiä ruokia siis. Käy kirjastossa ja kolua koko Terveys-osasto!
Jos teet ihania porkkana-kaali-sipuli-kohokkaita, niin kyllä se siitä sitten!
Lue kaikki terveysoppaat! Hypi internetillä terveellisen ruoan sivuilla, tutki kaupassa terveys-mainokset! Terveellinen ruoka on useimmiten järkevää, vähäkalorista, ravinnollista ja hyvin mielenkiintoista ruokaa!
Siinä se apu ongelmaasi!
Moi,
OLetko vielä kuulolla? Kirjoita >[email protected]
että sulle kirjottelisin!