tuntuu joskus niin typerältä kun kuljeskelen ympäriinsä etsimässä sua, toivon aina että näkisin edes vilauksen susta, ja joka päivä näenkin... mut ei ole ollut tilaisuutta sulle puhua....
sä tunnut niin samanhenkiseltä kuin minä, sä kiinnostat mua, todella. toivoisin, että sä aavistaisit mitä mä ajattelen, koska en pysty tunteitani sulle kertomaan, ainakaan vielä. sä voit silti vihatakin mua, sen takia mitä olen joskus tehnyt, en sulle, mut joillekin muille. mut miks sä katsot mua niin syvälle silmiin? mä tahtoisin oikeasti päästä sun lähelle...
mä tein virheen mennessäni naimisiin, joo, tein todellakin ja nyt olen kuin vankilassa. yritän aina päästä yksin menemään, mut usein se on mahdotonta. ensviikollakaan mua ei näy siellä missä sä tulet mua vastaan, paljoa... mut tänään mä olen vapaa, ainakin päivällä, jos luet tämän, tunnistat mut ehkä... jos haluat, niin tule, odotan sua kyllä.
sä tunnut niin samanhenkiseltä kuin minä, sä kiinnostat mua, todella. toivoisin, että sä aavistaisit mitä mä ajattelen, koska en pysty tunteitani sulle kertomaan, ainakaan vielä. sä voit silti vihatakin mua, sen takia mitä olen joskus tehnyt, en sulle, mut joillekin muille. mut miks sä katsot mua niin syvälle silmiin? mä tahtoisin oikeasti päästä sun lähelle...
mä tein virheen mennessäni naimisiin, joo, tein todellakin ja nyt olen kuin vankilassa. yritän aina päästä yksin menemään, mut usein se on mahdotonta. ensviikollakaan mua ei näy siellä missä sä tulet mua vastaan, paljoa... mut tänään mä olen vapaa, ainakin päivällä, jos luet tämän, tunnistat mut ehkä... jos haluat, niin tule, odotan sua kyllä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...ja heti, niin ei tarvii juosta perässä pitkin kyliä.
Miehet on yleensä vaan reiluja kavereita varatulle naiselle, mutta kuka estää kysymästä?
kun varatut vinkuu ja vonkuu toisia.
Eroa hyvä ihminen, jos liittosi oli virhe!!!
Vai pidätkö siippaasi varalla, jos "tunteidesi" kohde ei olekaan sinusta kiinnostunut?
Miten noloa.
Minne mä salaa tulen?
hyi saatana.
Uskotko Jumalaan?
Mitä on olla naimisissa?
Mikä sen arvo on?
Kahden ihmisen välinen arvo ja päätös
Heille se merkkaa jotain jos merkkaa
muistakaa lapset
Näin me aikuiset perseillään ja toisiamme tässäkin loukataan... mutta me pääsemme jutuista yli, lapset kasvaa niihin kiinni
mutta mitäs tiedämme hänen suhteestaan... eipä paljon kertonut siitä joten mitä arvostella
te ette tiedä mun liitostani yhtikäs mitään. tiettyjen asioiden takia en pysty vielä eroamaan (kyllä, asia on kiinni oikesti elämästä ja kuolemasta)
turha vonkua mitään hyi saatanaa, koska ette tiedä mitään koko asiasta.... tässä ei ole mitään paheksuttavaa, eikä iljettävää, eikä pervoa. miks ajattelette heti niin pahasti, tietämättä tilannetta sen paremmin ja katsomalla vaan ulkopuolisin silmin tätä asiaa?
so what, tää ei edes kuulu pätkääkään teille paskanpuhujille.
juttelet tämän ulkopuolella niitten miestes kanssa.
tai kerro koko stoori, kykenemme orientoitumaan tilanteeseesi kokonaisvaltaisesti.
tehtäiskö niin?
Et ole yksin.
Niin eipä tosiaan ihmiset täällä tiedä vaikka miehesi uhkaisi itsemurhalla tai olisi oikeasti masentunut...
Edelleenkin kysyn että minne ilmestyn vaikka juttelemaan ja tutustumaan jos tämä oli minulle
mä olen kotona, ja sä kyllä tiedät missä mä asun....
aloitukset sitten tekemättä, jos et vastauksia kestä.
Eihän täällä kukaan voikaan tilannettasi tietää, jos et sitä kerro ja jos et kerro niin pidä mölyt mahassasi ja kestä vastaukset!
tota loppuunkulunutta paskaa, siitä, ettet vois erota! Mikään ei sua estä. Avioero on helppoa nykyään. ja kukaan ei sua pakoittanut naimisiin, se oli sun erhees.. Onkohan tää mieskin varattu?
Olen sinkku ja iloinen siitä,ettei tarvitse olla kenenkään kanssa,jota ei oikeasti rakasta.Ennemmin sitä on loppujen lopuksi itekseen,kuin jossain typerässä kulissi liitossa..Saa vapaasti rakastua ja ihastua,eikä ole tilivelvollinen kellekään.
ihastukseni kohde ei ole varattu. avioero on varmasti useimmille "helppoa", mutta tilanteeni ei olekaan mitenkään tavallinen, ja joudun todellakin elämään kuin "vankilassa". en halua kertoa tilanteestani enempää, sillä en halua siitä kaikkien tietävän edes anonyymisti, sekä kyllä myöskin tässä saattaa piillä vaara, että joku minut tunnistaa. naimisiin mennessäni asiat olivat täysin toisin kuin nyt, enkä tiennyt mieheni luonteesta silloin kuin "murto-osan".
en ole varattuna rouvana juossut ja voihkinut kenenkään perään missään ennemmin, enkä juoksemiseksi kutsu kyllä tätäkään, kuvitelkaa ihan mitä haluatte, mä koen ajatukseni ja tän koko jutun kauniina asiana kaiken sen paskan jälkeen mitä on tapahtunut. ja se sallittakoon minulle, olen sen ansainnut, tiedän sen todellakin.
en tosiaan pysty tilannettani enempää kertomaan, haukkukaa vaan jos haluatte, yritän kestää kritiikkinne.... ja lisäksi, olen ikähaarukassa 20-30 vuotta, tarkkaa ikää en voi paljastaa siitä syystä että en halua olla kovin helposti tunnistettavissa. mut kyllä tää ihastukseni kohde mut tunnistaa ihan ton aloitusviestin perusteella...
"oouu yks mies loi muhun katseen, nyt olen hänen"
niitten katseitten lumossa rouvat voihkaa ja vonkaa täällä.
ketä haluu oikeesti vipinää ei texta täällä ukkojen perässä.
läksin kyselee, sanos yksikin syy miksi ei voi erota.
Mietiskelin ihan todella itse niitä syitä ja ainoa joka voisi ehkä olla syynä on puolison vakava sairaus...mutta mutta jos taas näin olisi asiat, ei sitä jaksais eikä oli kiinnostusta vieraiden perään.
Meitä ihmisiä kun on niin monenlaisia, toisilla on korkeampi moraali kuin toisilla jne...