ottaa pattiin, kun niin yleisesti jauhetaan noista mielialan heilahteluista vaihtareiden yhteydessä.
Kyllähän toki usein nämä ihmisen erittämät aineet ja niiden puute toki merkitsevät, mutta mä peräänkuulutan ihmisen henkisen olemisen osuutta kaikkeen elämiseen. Ja iän myötä täytyis nyt kyllä jo alkaa kartoittaa, että mitä HYVÄÄ ihminen saavuttaa tullessaan tiettyyn ikään!
Ihminenhän on viime kädessä itse vastuussa hyvän/pahantuulisuudestaan, eikä voi siitä ainakaan toisia syyttää jatkuvasti. Voisko siis mennä itseensä ja kysyä, että missä nyt mennään, mikä saa minut raivostumaan ja olisko muita keinoja kuin raivoaminen. Toki raivoaminenkin tai ainakin selkeä mielensä ilmaisu on varmaan useinkin paikallaan, jos "tietää asiat paremmin" ja näkee, että toiset tekee kaiken pieleen...
mitäs sanotte?
Kysynpähän vaan.
Kyllähän toki usein nämä ihmisen erittämät aineet ja niiden puute toki merkitsevät, mutta mä peräänkuulutan ihmisen henkisen olemisen osuutta kaikkeen elämiseen. Ja iän myötä täytyis nyt kyllä jo alkaa kartoittaa, että mitä HYVÄÄ ihminen saavuttaa tullessaan tiettyyn ikään!
Ihminenhän on viime kädessä itse vastuussa hyvän/pahantuulisuudestaan, eikä voi siitä ainakaan toisia syyttää jatkuvasti. Voisko siis mennä itseensä ja kysyä, että missä nyt mennään, mikä saa minut raivostumaan ja olisko muita keinoja kuin raivoaminen. Toki raivoaminenkin tai ainakin selkeä mielensä ilmaisu on varmaan useinkin paikallaan, jos "tietää asiat paremmin" ja näkee, että toiset tekee kaiken pieleen...
mitäs sanotte?
Kysynpähän vaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
No minä en ainakaan itseäni pysty hillitsemään siinä hormoonimyrskyssä vaikka kuinka haluaisin. Kyllä se on täysin hallitsematon tilanne päästää suustaan mitä sattuu ja suututtaa monetkin asiat mitkä normaalisti eivät tunnu missään. Minä en tunne itseäni ollenkaan kun olen siinä "kierron" kohdassa missä nämä keltarauhashormoonijutut vaikuttaa....Ei siihen kuule itse pysty vaikuttamaan mitenkään. Se ei ole mitenkään sama tilanne kun esim.masennuspotilailla jotka voivat vaikuttaa itsekkin tilanteeseen.
Muuten kyllä etsin ilon aiheita yms. luonnosta ja ajattelen positiivisesti, teen asioita paljon vaikka olot vaivaakin, mutta minua helpotti jo se tieto, että tietää minkä vuoksi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy. Ei sitä suremaan kannata ruveta tulta päin vaan ja aurinkoa rintaan!
siitä tuumii, niistä hirmumyrkskyistä? Vai etkö välitä, mitä tulivuorenpurkaus saa aikaan muissa?
Vai läheissesikö tietävät näiden johtuvan hormoonimyrskyistä, ja antavat olla...
Tuntuu vaan, että kyllä jos kuitenkin työelämässä vielä on, niin itsensä hillitseminen ja kontrolli pitää myös osata. Eihän murkkuikäisetkään saa silmille hyppiä eikä lapset, vai mitä ?
Minulla on sellainen luonne, että sanoa päräytän hyvin herkästi just mitä ajattelen ennen kuin ehdin miettiä, loukkaantuisiko siitä joku. Tämä piirre korostui vaihdevuosien alkaessa niin, että itketin tahtomattani erästä herkkää työtoveria useampaan otteeseen ennen kuin ymmärsin pysytellä hänestä vähän kauempana. Vaihdevuosioireisiin nimittäin kuului myös se, että tämän henkilön tietyt piirteet ärsyttivät minua tavattomasti. Ärsyttävät ne vieläkin, mutta nyt osaan pitää mölyt mahassani.
Olen sitä mieltä, että ainakin työpaikalla pitää osata käyttäytyä, mutta aina ei harkinta ehdi mukaan, jos on vielä luonteeltaan nopeasti reagoivaa tyyppiä. Kotona pitää voida olla oma itsensä, koska jos ei kotona saa olla pahalla päällä, niin missäs sitten? Minulla on onneksi maailman rauhallisin mies, joten en ole yksikseni kovin pitkään viitsinyt kiukutella, kun toisesta ei saa vastakaikua. Osaan myös pyytää anteeksi silloin, kun olen sanonut pahemmin kuin olen tarkoittanut.
Itsehillintä oli kyllä täysin olematonta jokin aika sitten, ainakin siihen asti, kunnes aloin gynekologini neuvosta syödä B6-vitamiinia. Se auttoi vähän ja hormonikorvaushoito rauhoitti lopullisesti niin, että nykyään "pimahdan" enää hyvin harvoin.
Ihmettelin itsekin mistä ne räjähdykset tulivat, koska muuten olen luonteeltani hyvin rauhallinen ja jopa liiankin kiltti. Mutta kun pinna paloi niin siitä seurasi räjähdys. Vaikka kuinka tiesi että pitäisi hillitä itsensä, mutta kun ei pystynyt. Hormonimyrskyssä ne murkutkin ovat, joten ymmärrän heitä.
Hormonihoito auttoi, eikä tällaisia räjähdyksiä tule enää. Keskittymiskykykin palautui normaaliksi.
Olen suututtanut poikani, mieheni ja vaikka pyydän anteeksi, poikani ei ole antanut,mies joten kuten, katsoo kyllä kieroon minua.
Olen luonteeltani kiltti ja lempeä, mutta odottamatta tulee joku asia josta pinna palaa ja se paisuu valtavaksi, ikäänkuin tuntuisi pään räjähtävän kohta, ellen pura sitä ilmoille ja suusta tulee mitä vaan ja se tunne että voisin vaikka tappaa kaikki! Tiedän että se on hirveää, mutta en pysty hillitsemään itseäni. Töissä joskus tulee vastaava tunne ja olen melkein purrut kieleni poikki etten sanoisi mitään, mutta
pelkään verisuonen aivoissa katkeavan. Minulla on Estrogel-geeli ja se auttaa hikoiluu, ei muuhun. Menen uudelleen lääkäriin sillä haluaisin jonkun mielialalääkkeen, josta ei tulisi sivuvaikutuksia/riippuvuutta. Jos tiedät tällaisen lääkkeen, KERRO PIAN! Kiitos kun jaksoit lukea.
Onko se totta? Onneks minulla ei ole niitä vaivoja, vaikka en hormooneita nautikkaan!
Ei voi olla totta..potkut sinulle ja heti. Tuo on työpaikkakiusaamista pahimmasta päästä ja vielä kehua retostelet täällä palstoilla.
Kyllä itsehillinnän taito on osattava, erilaisuus kuuluu työyhteisöön ja on kunnioitettava työkavereitaan.
Toisille vain on tullut sellainen luulo että hän saa olla ja melskata miten tahtoo ja toiset pelkää, mieskin kotona.
Se että päräyttelee sanoa mitä vain on opeteltua käytöstä, ei luonne kysymys ollenkaan.
Minäkin olen luonteeltani rauhallinen. Käytin noin vuosi sitten Estrogel geeliä. Hikoiluun se kyllä auttoi, mutta luonteeni muuttui täysin. Minusta tuli räjähtelevä, kiukkuinen vanha akka joka asiasta nalkutin perheelleni. Raivonpuuskani olivat hallitsemattomia ja yöunet meni totaalisesti. Lopetin geelin käytön ja minusta tuli pian oma itseni. Olen ajatellut että luonteen ja persoonan muutos johtui ehkä geelin sivuvaikutuksesta. Mielialalääkkeissäkin on sivuvaikutukset ja ne jos mitkä muuttavat luonteen välinpitämättömäksi ja tunteettomaksi.
Aivan hulluja juttuja täällä! Menkää jo itteenne, kehutaan tuolla ylempänä omia käytöksiä. ÄLLÖTTÄÄ VANHAT AKAT YÄKK JA YÄKK!!!
Missähän kohtaa "kehua retostelin" kun kerroin omasta käytöksestäni? Pikemminkin olen häpeissäni, koska olen samaa mieltä kuin muutkin, että pitäisi pystyä hillitsemään itsensä. Vaan mihinkäs ne tunteet laittaa työelämässäkään ja temperamenttinsa?
Olen oikeasti hyväntahtoinen ihminen enkä halua loukata ketään, joten en todellakaan halua käyttäytyä huonosti. Mielipiteen ilmaiseminen asiasta kuin asiasta nopeasti ja varmasti kuuluu luonteeseen, ja hormonien heilahtelu toi pahimmat puolet siitä esiin, mistä olen vilpittömästi pahoillani.
Tuo lause, että mieheni pelkäisi minua, on suorastaan loukkaava. Jos hänen mielestään meuhkaan turhasta eikä hän halua lähteä riitaan mukaan, mikä siinä on pelkoa? Hän vain tuntee minut ja tietää, ettei pidä provosoitua, kun provosoidaan, koska rauhoitun kuitenkin nopeasti.
Et luultavasti itse ole koskaan kärsinyt lyhytpinnaisuudesta tai mielialan heilahteluista, kun noin jyrkästi sanot, että pitäisi antaa potkut kaikille kaltaisilleni. Kysymys todellakin on luonteesta, en tieten tahtoen käyttäydy huonosti, ja häpeän sitä todella. Onneksi se nyt on taaksejäänyttä elämää.
hänellähän on jo silloin vastuu ja tieto, että stop! Lopeta tuo!
Oma sisäinen ääni käskee muuttaa käytöstä. On älytöntä aikuisen ihmisen väittää, ettei osaa!
Jos on yhä niin penska, niin sitten vaan on. Mutta ikään oikeasti kuuluu vähän viisastuakin, ei suinkaan tyhmetä!Jos et osaa, niin opettele hyvä ihminen! Viimeistään nyt! Kun raivo alkaa takaraivossa nousta, laske mielessäsi kymmeneen, sano, että tämä on nyt tätä vaihdevuosioiretta, mutta minäpä täti selätän tämän! Tulta päin!
Hengenvaarallista touhua, toivottavasti et asu lähellä minua!
Onko tullut mieleesi että tämä kiusaamasi ja itkettämäsi henkilö kärsi silloin ja kärsii vieläkin. Näitä ihmisiä on psykiatrin vastaanotot pullollaan. Sinun siellä pitäisi olla.
Imiseltä ei poistu kaltoin kohtelu noin vain muistista.
Työnantajatkin pelkäävät näitä hulluja huutajia ja koettavat olla poissa...on kokemusta,olen ollut yhden vaihdevuosissa olevinaan hullun silmätikkuna ja kiusattuna vuosia.
varmaan hyökkäisin kimppuusi ja repisin hiukset päästäsi!