Lasten muutto äidiltä isälle

täytyy varata lasten valvojalta aika ja keskustella asiasta sielä niin että molemmat vanhemmat on sielä mukana.
tätä sinun vanhempaa lastasi kuullaan jo iän perusteella et jos lapsikin itse haluaa niin kyllä se onnistuu...
itse olen saman rulianssin käynyt läpi.. mutta meillä lapset ei vain ole olleet noin vanhoja vaan ihan 6 ja 7 vuotiaat mutta lapset halusivat silloin muuttaa isin luokse.
joten varasin ajan lastenvalvojalta ja sanoin että näin olis nyt että lapset haluavat muuttaa isin luokse.
no otin tietty itseeni että olen huono äiti ja sun muuta mutta nyt kun he ovat asuneet vuoden isän luona ja haluaisivat kovasti takaisin muuttaa kotiin mutta nyt isi laittaa vastaan ja pahasti.
ei suostu luopumaan kuulemma siitä raha summasta minkä lapsista "tienaa"
nyt odotan kovasti että lapset täyttävät 12 ja heitä kuunnellaan myös.
toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitin.
koeta jaksaa.

otat yhteyttä lastensuojeluun, siitä se alkaa.
Kerrot asiasi ja sieltä esitetään kutsu
exällesi. Toki kannattaa puhua asiasta varovasti itse ensin hänelle.

Lapsien puheet muuttojärjestelyistä eivät
tarkoita, että todella haluaisivat muuttoa.
Lapsilla on usein lyhyt pinna tuossa iässä
ja kaikki vaihtelu on tervetullutta.

Jos kuitenkin tiedät varmaksi pahoinpitelyn,
(lapset värittävät usein juttujaan)
sinun on ehdottomasti otettava kantaa asiaan.

Mainitset e-maksun suuruuden, vaikuttaako se päätökseesi haluta lapset luoksesi?
Niin ei saisi missään tapauksessa olla!

Miten nykyinen puolisosi suhtautuu asiaan,
et maininnut siitä sanallakaan. Ei ole helppoa alkaa "ä-puoleksi" tuon ikäisille lapsille.
Myöskään lapsilla ei ole helppo sopeutua
uuteen perheeseen, varsinkin kun
murkkuikä painaa päälle.

Omasta kokemuksestani voin sanoa,
että jos ex on muuttoa vastaan, asia tulee
olemaan hyvin vaikea kaikille osapuolille!
Jos taas lähdet oikeuden kautta hakemaan
huoltajuutta, sinulla pitää olla tosi
tuntuvaa näyttöä äidin kykenemättömyydestä
hoitaa lapsensa.

Tsemppiä kuitenkin, harkitse tarkkaan asiaa :))

annan sinulle, älä kuvittele, että olisit yhtään huonompi vaihtoehto lapsillesi, kuin entinen vaimosi. Epäröinnillä ja turhalla mustamaalaamisella on moni mies pilannut mahdollisuutensa. Pitäydy niissä tosiasioissa, jotka ovat tiedossasi. Vaadi lapsillesi puheenvuoroa. Äläkä unohda hetkeksikään, että heidän parhaastaan on nyt kyse.
Älä missään vaiheessa anna kenellekään sitä käsitystä, että epäröit, vaan pidä kiinni siitä tosiasiasta, että olet AINAKIN tasaveroinen vaihtoehto lähihuoltajaksi. Exälläsi on se etu, että hän on jo elänyt lasten kanssa keskenään.

Sanot, että lasten äiti tulee saamaan laakin, luultavasti, mutta mitä sitten? Maksat niin korkeaa elatusmaksua, että varmasti tulee kunnon laaki.
Mutta jos edes epäilet väkivaltaisuutta, on sinun VELVOLLISUUTESI tarttua asiaa.

"Tiedän, että lasten olisi hyvä olla kanssani ja muutenkin paremmat edellytykset saada kunnon"eväät" loppuelämälleen."

Tästä pidät kiinni. Myös uutta puolisoasi haastatellaan. Joissakin paikoissa se osallistuminen on vapaaehtoista, mutta jos hän osallistuu neuvonpitoon, katsotaa se sinulle eduksi, jos hänkin ilmoittaa tahtonsa.

Minä olin aikani tyypillinen ylimielinen äiti, joka raivokkaasti piti tyttäret itsellään. Kuitenkin huolehdin siitä, että lapset saavat rauhassa rakastaa isäänsä - minun ehdoillani. Isä näki lapsiaan kolme kertaa vuodessa koska etäisyydet olivat pitkät.

Nyt kuitenkin annoin periksi tyttäreni vienolle toiveelle asua isänsä luona "kun aina on niin ikävä". Oli se kova paikka!

Mutta mitä tapahtui! Minä otin opikseni miltä tuntuu kaivata lastaan, nyt on minun vuoroni. Ymmärrän hyvin miten mies on siellä yksinään vuodet kärsinyt ja ikävöinyt. Minä myös menin itseeni ja häpesin kun huomasin, että isä hoitaa tytärtään ensiluokkaisesti - totta kai! Onhan hän isä!

Heillä menee hyvin keskenään ja meillä kaikilla keskenämme. Olen hyvin ylpeä että tyttäreni isä on niin hyvä tyyppi. Saan koko ajan arvostelua kuulla mutta minä siitä viis veisaan. Lasten paras menee kaiken yli.

Hämmästyttävintä on ollut se, että minua arvostellaan siitä, että miten olen voinut antaa lapseni mennä isälleen. Mikä äiti minä muka olen! Hah! Sanon minä sillä olen vilpittömästi ymmärtänyt mitä tarkoittaa, että kumpikin vanhempi on lapselle tärkeä eikä äidillä ole saa olla mitään yliotetta jos kerran isäkin on ihan kunnollinen!