Miten voisin tulla ulos kaapista?? Olen transpoika.. ei ole mitään hajua miten voisin kertoa perheelle ja pelkään sitä koska en tiedä miten ne reagoi. Menen heti testeihin kun täytän 18, eli noin vuoden päästä.. tuntuu vaan et pitäis kertoa jollekin ennen sitä..
Jos jollain on kokemusta niin olisin kiitollinen vinkeistä..
Ja sitten.. kestääkö hormonihoito koko elämän läpi? Kun en ole varma tosta et kauanko kestää. Entä onko kukaan ollut elinleikkauksissa? Olen varma, että haluan rinnoista eroon, mutta muut operaatiot vähän epäilyttävät.. Toivoisin vaan et olisin syntyny poikana :/
Jos jollain on kokemusta niin olisin kiitollinen vinkeistä..
Ja sitten.. kestääkö hormonihoito koko elämän läpi? Kun en ole varma tosta et kauanko kestää. Entä onko kukaan ollut elinleikkauksissa? Olen varma, että haluan rinnoista eroon, mutta muut operaatiot vähän epäilyttävät.. Toivoisin vaan et olisin syntyny poikana :/
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kansainvälisten suositusten perusteella hormonihoito jatkuu elämän loppuun saakka. Annosta voidaan pienentää kun tarvittavat muutokset on saavutettu.
kiitos tiedosta! mietin vaan, että kuinka pysyviä sitten ne muutokset on, tai siis olen lukenut että äänen madaltuminen ja parrankasvu ainakin ovat pysyviä muutoksia.
trans-taustaisille miehille (tarkennus, jos on kellekään epäselvää: ftm), koska kuitenkin jokaisella on paljon kysyttävää, eikä randomisti eri keskustelupalstoilla asiasta kysymisestä tule kaikki faktat tarpeeksi selväksi (itse ainakin totesin noin joskus), suosittelen:
http://www.ftmforum.org/
Parrankasvu ja äänen madaltuminen on tosiaan ne muutokset, jotka on pysyviä. Loppuja kai pidetään yllä pelkästään testosteronin avulla, mitä tosiaan otetaan koko loppuelämän ajan. Mutta ei se hirveän vaikeaa ole, koska hormooni-lääkkeille saa jossain vaiheessa erityiskorvauksen, mikä tekee niistä kaiketi melkein ilmaiset (sitä ennen ei ne kalliita ole). Sen lisäksi yleisesti käytetyn sustanon-hormoonin lisäksi on jokin nebido-niminen, mitä ei tarvitse piikittää niin usein, olisikohan ollut 10vko:n välein, sustanon 3vko:n välein. Sellaiseen siirtyminen on myöhemmässä vaiheessa tekee siitä vielä helpompaa.
Kaapista tuleminen on joillakin onnistunut hyvin, joillakin on surullisempia loppuja, mutta joskus perhe ja suku voi yllättää positiivisestikin (itsellä näin). Ei siihen oikein voi varautua mitenkään.
kiitos tosta linkistä! ja lisätiedoista.
Toi kaapista tuleminen vaan pelottaa, oon muutenkin suht ujo ihminen.. mut tiedän et mun on pakko tehä se jossain vaiheessa (pian) mut en tiedä miten vaan tekisin sen??
Kerro että susta tuntuu että olet transsukupuolinen ja menet tutkimuksiin sen takia. Ja korosta, että tutkimusryhmiä on vain kaksi Suomessa ja niissä on maan paras asiantuntemus ja että sä olet siellä "hyvissä käsissä". Vaikket oliskaan...
En kertoisi kellekään ennen kuin olen tutkimuksissa. Etukäteen kertominen ei auta mitään ja siinä joutuu vain järjettömiin ja loputtomiin väittelyihin. Parempi on kertoa sitten kun jotain oikeasti on vireillä.
hmm no ehkä voisin toimia noin, mutta rehellisesti inhoon tätä ihme salailua niin paljon. ja lisäksi sitten kun asia paljastuis näille ihmisille, niin ne olis heti mun niskassa et "miksen kertonu aikasemmin". Tai sitten ne alkais udella, että missä aina käyn kääntymässä kun menisin tutkimuksiin.
aloitin tutkimukset ja sanoin vaan meneväni kaverin luo yöksi, kun matkustin Helsinkiin. Sitten ennen vanhempien tapaamista (sellainen on sitten tutkimus-vaiheessa edessä) kerroin niille kirjeellä.
itse asun ihan helsingin lähistöllä, että voin käydä siellä suhteellisen huomaamatta varmaan.. mutta toi kertominen, se vaan ongelmana että asun vanhempien luona vielä ja että en oikein pysytyisi kertomaan tolla kirjesysteemillä kun olisin varmaan itsekin kotona sillä hetkellä kun ne lukis sen :S vois olla vähän kiusallista ehkä.. mut en vaa saa sanaa suustani, en ole muutenkaan mitenkään äänekäs ihminen ja pystyn välillä olemaan tosi ujo.
No kerran se vain kirpaisee. Kun olet saanut sen sanotuksi, asia on jo ulkona. Ja tutkimusryhmä auttaa kertomisessa kertomalla asian taustaa ja mistä on kyse.
asuin kotona ja tein niin, että jätin sen kirjeen niille luettavaksi, kun lähdin Helsinkiin. Sitten pikkuveli soitti ja kertoi miten ne oli siihen kirjeeseen reagoineet. Sitten uskalsin kotiin mennä, kun kuulin etteivät ne sitä huonosti ottaneet. Eli jos sulla on kaveria jonka luo mennä yöksi tai vaikka pariksikin yöksi, niin saat etäisyyttä noin.
Tosin voi olla parempi kohdata vanhemmat kasvotusten kun kertoo asiasta. Miten vain parhaaksi asian katsoo. Kannattaa sitten varata jotain lappuja, missä kerrotaan transsukupuolisuudesta mitä antaa niille (vedota lääketieteeseen). Netissä taisi olla setan tai trasekin sivuilla hyvää ja asiallista tietoa.
Tosin ei vanhemmille kertomisessa tarvitse kiirettä pitää, jos tuntuu siltä ettei ne suhtaudu asiaan hyvin.
Yksi hyvä keino pehmittää iskua on antaa vihjeitä omasta tilasta jo paljon ennen kuin niille kertoo omasta tilanteesta. Minun tapauksessani vanhemmat olivat jo arvelleet, että jostain tällaisesta oli kyse, ja olivat kuulema jo paljon aikaisemmin keskustelleet asiasta.
Tiedän täysin miltä sinusta tuntuu. Itse olen myös kovasti suunnitellut toimenpiteitä salaa omassa mielessäni, ja miettinyt kauhulla kertomisen vaikeutta sitten joskus tulevaisuudessa. Toisin kävi.
Olen aina ollut todella poikamainen ym. eli en koskaan ns. "normaalityttö". Ilman että mitenkään yritin vihjoa omista ongelmistani vanhemmille, he ottivat sen itse puheeksi aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta eräänä päivänä. Olivat kuulema jo vuosia pohtineet asiaa.
Tsemppiä sulle, kyl se siit lähtee. Ensin vähä pehmitystä eli annat merkkejä, ja sitten kun todella menet niihin tutkimuksiin, nostat kissan pöydälle, joko päinnaamaa, puhelimessa tai kirjeessä. tai no voi sitä sähköpostiakin käyttää... Kevättä. :)
olen miettinyt että arveleekohan mun vanhemmat jotain, kun joskus mun faija saattaa leikillään kutsua mua ja mun veljeä nimikkeellä "pojat"?? mutta se on kyllä vitsailumielessä.. :P
Tavallaan toivoisin, että munki vanhemmat tekis noin mutta jos ne aavistaa jotain, nii ehkä niitäkin pelottaa puhua siitä mulle??
Kiitos tosta viestistä! hyvää kevättä sullekin! :)
että kyllä perhe hyväksyy ajan mittaan vaikka ei heti niin teekkään. Jotkut ihmiset tarvitsee enemmän aikaa asia sulattamiseen. Minä olen transnainen ja oon ollu aina tyttömäinen niin asiani ei tullut silleen yllätyksenä perheelleni, mutta oli se kuiteski paukku ,ku kerroin et haluan korjausleikkaukseen. nyt menee aika hyvin perheen kanssa, mutta miespuolisten kanssa on pikkasen ongelmia....tsemppiä teille jotka olette menossa hoitoihin...
Joo...
Mun äitini itki ja pyysi etten mä menisi leikkaukseen. Ja kun menin, niin ei halunnut nähdä mua muutamaan vuoteen.
että ei mun vanhemmat mua hylkäis, jos niitä yhtään tunnen, mutta iso shokki se niille olis. Oon siitä omituinen, et oon poikamainen mut koen itteni suht androgyyninä poikana joten en tiedä tajuaako ne tällä hetkellä mitään. Ennen mulla oli tosi poikamainen tyyli, käytin vaan poikien vaatteita ja mulla oli lyhyet hiukset, mut nyt oon enemmänki "rocktyylinen" ja mulla on pitkät hiukset. [mut silti yleensä monet tuntemattomat ihmiset luulee et oon poika :-) ]
Yritä pärjätä... oon huomannu että miespuoliset on yleensä suvaitsemattomampia (en haluu yleistää). ehkä se on joku niitten urpo "äijäasenne", en mä tiedä. Tsemppiä sulle!
miksei jotkut ihmiset voi edes yrittää tajuta, ettei me voida sille mitään et me koetaan olevamme väärässä ruumiissa! Niitten pitäs kuvitella se asia niin, että mitä jos niille sanottaisiin, että alapas nyt elämään vastakkaisen sukupuolen roolissa vasten omaa tahtoasi hmmm. Jos se olis mun päätettävissä niin olisin syntyny poikana, tietenkin, mutta kun ei ole. Eikä se auta että joku tulee mulle urputtamaan siitä asiasta tai kellekään muullekaan joka kokee samoin.
miehet oo moukkia...mä oon transnainen ja tunnen monia mukavia miehiä jotka on suvaistevaisia... mulla on pysyny kaikki entiset miespuoliset ystävat.
jos puhuin yleistävästi, kirjotin kyllä etten haluu yleistää. Ihmiset on yksilöitä, mutta puhuin vaan omasta kokemuksesta, että useat miehet suhtautuu ahdasmielisemmin kuin useimmat naiset. Sulle kävi positiivisesti siinä tapauksessa :)