Toivon vain asiallisia kommentteja enkä kaipaa "Lissuttelua"...
Meillä asuu tässä saman katon alla iso uusperhe. Ollaan oltu olemassa jo vuosia ja toki lapsia on siunaantunut porukkaan muutama lisääkin.
Puolisoni murkkuikäinen ei halua osallistua mihinkään tekemiseen lainkaan ellei hänelle siitä erikseen makseta. Nyt se makaa huoneessaan ja on loukkaantunut, koska häntä pidetään erilailla kuin nuorempia. Elikkäs heitä ei kohdella samalla tavalla vaan on olemassa kuulemma huonompia ja parempia lapsia...
En kai voisikaan kohdella ihan samalla tavalla heitä kuin ikäeroa on yli kymmenenkin vuotta!!! Isommalla on toki oma kännykkä eli pitäisikö sellainen nyt hankkia nuoremmallekin? (vitsi)
Luonnollisesti pienempää tulee autettua enemmän ja apua tulee toisinaan pyydettyä siltä isommalta. Eikö se ole ihan normaalia?
En voi hyväksyä murrosikäisen "laskutusta" jokaisesta hyvästä työstä. Maksan kuitenkin hänen kännykkäkulunsa ja harrastuksensa mukisematta. Muutakin.
Eikö isossa perheessä jokaisen kuulu kantaa ns. kortensa kekoon, jotta homma pyörii? Minua ärsyttää ja kiukuttaa. Miten muut ovat saaneet asiat sujumaan ilman kiukkua ja kiristystä? Vai onko se ainoa keino?
En jaksa itse tehdä aivan kaikkea. Oletan, että jokainen lapsista osallistuu asioihin omilla taidoillaan.
Kuitenkin jokainen perheemme lapsista haluaa osallistua kaikkeen mukavaan ja kivaan, tietenkin. Jopa se kaikkein isoinkin.
Meillä asuu tässä saman katon alla iso uusperhe. Ollaan oltu olemassa jo vuosia ja toki lapsia on siunaantunut porukkaan muutama lisääkin.
Puolisoni murkkuikäinen ei halua osallistua mihinkään tekemiseen lainkaan ellei hänelle siitä erikseen makseta. Nyt se makaa huoneessaan ja on loukkaantunut, koska häntä pidetään erilailla kuin nuorempia. Elikkäs heitä ei kohdella samalla tavalla vaan on olemassa kuulemma huonompia ja parempia lapsia...
En kai voisikaan kohdella ihan samalla tavalla heitä kuin ikäeroa on yli kymmenenkin vuotta!!! Isommalla on toki oma kännykkä eli pitäisikö sellainen nyt hankkia nuoremmallekin? (vitsi)
Luonnollisesti pienempää tulee autettua enemmän ja apua tulee toisinaan pyydettyä siltä isommalta. Eikö se ole ihan normaalia?
En voi hyväksyä murrosikäisen "laskutusta" jokaisesta hyvästä työstä. Maksan kuitenkin hänen kännykkäkulunsa ja harrastuksensa mukisematta. Muutakin.
Eikö isossa perheessä jokaisen kuulu kantaa ns. kortensa kekoon, jotta homma pyörii? Minua ärsyttää ja kiukuttaa. Miten muut ovat saaneet asiat sujumaan ilman kiukkua ja kiristystä? Vai onko se ainoa keino?
En jaksa itse tehdä aivan kaikkea. Oletan, että jokainen lapsista osallistuu asioihin omilla taidoillaan.
Kuitenkin jokainen perheemme lapsista haluaa osallistua kaikkeen mukavaan ja kivaan, tietenkin. Jopa se kaikkein isoinkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta murrosikäinen tyttö on aina tosi hankala. Voiko miehesi keskustella tytön kanssa? Yrittäkää saada pelisäännöt aikaiseksi; totuus on myös se, että tuon ikäisellä kuluu enemmän rahaa ja sitä on vaikea tienata.
Tsemppiä, minä olin itse piru murrosikäisenä vaikka uusioperheessä en ollutkaan.
lapsien ei tarvitsekaan mitään tehdä. Siis ihan sama minkä ikäisiä he ovat...
Itsekään mies ei juuri ansiotyön lisäksi mitään kotona auttele eli olenko orja tässä uusperheessä?
Aiheesta saadaan aina siitä puhuessani aikaan muhkea riita. Mieheni ei lainkaan ymmärrä mitä minä valitan. Neuvoi minua, että älä itsekään tee mitään ellei muutkaan. Tosi fiksua! Eikö lapsille saa/voi puhua asiasta kunnolla ja perustellusti...
Mietin tässä nyt, että laittaako ruokaa vai nostaako jalat sohvapöydälle. Omatuntoni ei kuitenkaan salli minun näännyttää nälkään alle kouluikäisiämme, mutta entäs nuo kouluikäiset lapset sitten???
Itse inhoan "paskasta" kotia, mutta pitäisiköhön sellaiseen nyt totuttautua kun tuntuu, että muut viihtyisivät juuri niin. Vaikea tilanne.
Asiallisia kommentteja pliis. Miten saada mies tajuamaan tämä tilanne täällä kotona?!
Kuka sinut palkkasi taloudenhoitajaksi??? Kerrot vain ilmoitusluontoisena asiana, että talouteenne on nyt palkattau siivooja, joka käy esim. kerran viikossa tms. Palkkaat sellaisen. Mitä suotta kipuilet asian kanssa, jota toiset eivät suostu ymmärtämään. Et ole puhunut miehesi kanssa riittävästi tai taitaa olla mamman pilaama rotjake mokoma. Ilmoitat että ruokaa tehdään/ pyykit pestään kun/jos roskikset on tyhjennetty tms. tms. Tiedät kyllä. Pysy siinä!!! Vie nuorimmaiset muualle syömään. Johan on kumma jos ei porukka tokene.
maksat ja myöskin ehkä jopa maksaakkin joistakin taloustöistä. meilläkin murkkuikäinen poika löysäilee vaikka myös maksetaan kaikki... mutta kiristämälläkin ollaan saatu tekemään hommia:D
mutta pitäisi kyllä kantaa kortensa kekoon tehtävissä. tai jos tyttö jättää jotakin jälkeensä vie huoneeseensa ja sano että siivoa omat jälkes;D esim..
Niinpä niin. Murkkuikäiset osaavat olla hankalia, toisinaan. Sopivassa tilanteessa ollaan niin isoja ja fiksuja ja sitten toisaalta niin pieniä ja "yksinkertaisia".
Olen yrittänyt lahjomalla ja kiristämällä ja toisinaan se on tepsinytkin kohtuullisesti. En vain viitsi kiristää ja lahjoa joka viikko ihan itsestään selvillä pienillä kotitöillä. Maksan hänelle kuukausirahaa ja olen selittänyt mistä rahan saaminen koostuu, mutta tekeminen sen rahan eteen ei kiinnosta.
Kun rahan saa se on KIITTI JA MOIKKA, mutta kun olen ollut rahan antamatta se on kamala mökötys ja minä olen kamala akka.
Ei se varmaankaan ole helppoa ydinperheessäkään, mutta uusperheessä murkkuikäinen osaa lyödä suoraan vyön alle. Tytärpuolen mielestä emme kohtele häntä reilusti kun kotihommiin pitää osallistua.
Toisaalta nuoremmilla sisaruksilla ei ole lainkaan kuukausirahaa, mutta velvollisuus hoitaa oman huoneensa siivous kyllä.
Minä en jaksa kiristää ja olla kokoajan kamala akka, mutten myöskään aio tehdä tytärpuolen oloa helpoksi kuin prinsessalla ja antaa rahaa ja muuta liian helpolla.
Miksi mies ei osallistu aktiivisemmin???
Heitä se kiittämätön pentu kankaalle oppimaan tapoja.Kyllä rputa porsaan kotia ajaa..
totta tutulta tuo kuullostaapi.. meilläkin kk raha mutta mutta se on totta että teineille sen koostumuksesta saa olla selittämässä koko ajan toivottavasti helpottaapi joskus:)