Ongelmani on siis nukahtaminen, eli en saa unta yleensä pitkään aikaan kun menen sänkyyn. Jotenkin vain ajatukset pyörivät päässä, ja tulee huomaamattaan mietittyä kaikenlaisia asioita, tulevia ja menneitä. Jopa ongelmanratkaisuja välillä tulee mieleen, jos jotai mietiskelee. Ei vaan pysty/saa aivoja off-asentoon.
Olen tehnyt 3-vuorotyötä vajaa 6 vuotta. Ennen vuototyötä en ollut koskaan kärsinyt moisesta. En ollut joutunut koskaan valvomaan koko yötä vain siksi, ettei uni tule, vaikka on kuolemanväsynyt.
Varsinkin ennen aamuvuoroa nukahtaminen tuntuu ilman nukahtamislääkettä mahdottomalta. Ainakin, kun tietää ettei uni välttämättä tule koko yönä. Ja tietenkin pelko siitä, että saattaa valvoa koko yön, valvottaa varmasti, ja oravanpyörä on valmis.
Vissiin tämä ongelma on mennyt hieman pidemmälle, koska en saa unta pitkään aikaan mentyäni sänkyyn vaikka olisi vapaapäivä seuraavana päivänä. Joskus erittäin väsyneenä saatan nukahtaa kohtuullisessa ajassa (mielestäni puoli tuntia on kohtuullinen aika). Ei ole lainkaan epänormaalia, että pyörii sängyssä pari kolmekin tuntia ennen nukahtamista. Ja sitten aamulla kun herää, on rättiväsynyt.
Olen myös pistänyt merkille, että käytyäni lepäämään, välillä saatan haukotella kovin, ja silmistä työntää kyyneliä, eli silmät aivan märät. Sitten ei ainakaan uni tule. Ja lisäksi silmät on myös jotenkin levottomat. Kun asiaan oikein kiinnittää huomiota, ei tiedä minne "katse" tulisi kohdistaa silmien ollessa kiinni. Varmaan silmät siksi nykivät ja eivät pysy ns.paikallaan, kun tulee mietittyä kaikki asiat siinä samassa kun koittaa saada unen päästä kiinni.
Kunpa saisi yhtä nopeasti unta kuin joskus kun on ottanut kunnon kännit. Sitä nukahtaa saman tien kun laittaa pään tyynyyn. Enkä nyt tarkoita varsinaista sammumista.
Kaipa se suurin syy onkin juuri se, ettei osaa rentoutua riittävästi. Ja syyhän on tietenkin aivoissa, sieltähän ne kaikki on lähtöisin.
Tämmöisiä ajatuksia tänne heitin, jos vaikka joku osaisi tai haluaisi asiallisesti kommentoida...
-mies 27
Olen tehnyt 3-vuorotyötä vajaa 6 vuotta. Ennen vuototyötä en ollut koskaan kärsinyt moisesta. En ollut joutunut koskaan valvomaan koko yötä vain siksi, ettei uni tule, vaikka on kuolemanväsynyt.
Varsinkin ennen aamuvuoroa nukahtaminen tuntuu ilman nukahtamislääkettä mahdottomalta. Ainakin, kun tietää ettei uni välttämättä tule koko yönä. Ja tietenkin pelko siitä, että saattaa valvoa koko yön, valvottaa varmasti, ja oravanpyörä on valmis.
Vissiin tämä ongelma on mennyt hieman pidemmälle, koska en saa unta pitkään aikaan mentyäni sänkyyn vaikka olisi vapaapäivä seuraavana päivänä. Joskus erittäin väsyneenä saatan nukahtaa kohtuullisessa ajassa (mielestäni puoli tuntia on kohtuullinen aika). Ei ole lainkaan epänormaalia, että pyörii sängyssä pari kolmekin tuntia ennen nukahtamista. Ja sitten aamulla kun herää, on rättiväsynyt.
Olen myös pistänyt merkille, että käytyäni lepäämään, välillä saatan haukotella kovin, ja silmistä työntää kyyneliä, eli silmät aivan märät. Sitten ei ainakaan uni tule. Ja lisäksi silmät on myös jotenkin levottomat. Kun asiaan oikein kiinnittää huomiota, ei tiedä minne "katse" tulisi kohdistaa silmien ollessa kiinni. Varmaan silmät siksi nykivät ja eivät pysy ns.paikallaan, kun tulee mietittyä kaikki asiat siinä samassa kun koittaa saada unen päästä kiinni.
Kunpa saisi yhtä nopeasti unta kuin joskus kun on ottanut kunnon kännit. Sitä nukahtaa saman tien kun laittaa pään tyynyyn. Enkä nyt tarkoita varsinaista sammumista.
Kaipa se suurin syy onkin juuri se, ettei osaa rentoutua riittävästi. Ja syyhän on tietenkin aivoissa, sieltähän ne kaikki on lähtöisin.
Tämmöisiä ajatuksia tänne heitin, jos vaikka joku osaisi tai haluaisi asiallisesti kommentoida...
-mies 27
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla oli ja on samanlaista ongelmaa. Aikaisemmin oli pahempana, nyt taas helpompaa.
Toisinaan ei uni tullut ja ajatukset pyöri päässä. Yleensä ne oli työasioihin liittyviä. Takuuvarma juttu oli, ettei Su-Ma välisenä yönä nukkumisesta tullut mitään. Sitten taas toisinaan heräili yöllä 02:30-03:30 aikoihin. Samanlaiset ongelmat pyöri päässä. Uudelleen uni ei enää tahtonut tulla. Jotenkin siihen illan nukahtamiseen auttoi se kun kirjoitin kaikki päässä pyörivät ajatukset ja ongelmat paperille ja yritin vakuuttaa itselleni että nyt ne on siellä muistissa aamua varten. Yöllä heräämiseen ei oikein auttanut mikään. Lääkärin kanssa asioista keskusteltiin ja söin jonkin aikaa pientä annosta masennuslääkettä.
Niin, en tiedä olisiko sitten stressillä jotai osuutta asiaan. En kyllä tietoisesti stressaa mistään työasioista tms, mutta voihan se olla jossai alitajunnassa. Kotiolotkin ovat normaalit, ei mitään järisyttäviä muutoksia onneksi ole ollut.
Tunnin pyörin viime yönä, ennen kuin menin kaapille hakemaan nulahduslääkkeen. Sen kanssa sai taas sen tunnin odotella suunnilleen ennen kuin sain unen päästä kiinni. En muista heräilleeni yöllä.
Joskus aikaisemmin, tosin vuosia sitten, nukkuminen oli ihanaa, melkein parasta. Nyt se on vähän semmoista, kun tietää ettei saa heti unta, kuin odottelua, että tulis jo uni niin voisi aamulla sit herätä seuraavaan päivään.
Minulle on joskus ehdotettu rentoutusharjoituksia tai sen tapaisia. En ole saanut ajoiksi lähteä mihinkään semmoiseen. Joskus kokeilin kotona nauhalta kuunneltuna jotain syvärentoutusäänitettä. Muistaisin varmasti jos siitä olisi apua ollut.
Olen huolissani puolisoni lihomisesta, josta on riideltykin. Tuo asia on oikeastaan ainoa, joka vaivaa ja jonka tiedostan. Voiko tuollainen asia vaikuttaa tällä tavalla? Jos riidat jatkuvat pitkäänkin samasta aiheesta, niin varmaan toinen lähtee kävelemään. Sit on turha unesta toivoakaan.
Emme vain pysty normaalisti keskustellen käsittelemään asiaa. Emäntä lihoo, ja tuntuu ettei se sitä haittaa. Mutta minua haittaa. Vähällä kehtaamisella saisi itsensä varmasti kuntoon. Ihmettelenkin mistä se valaanrasva sinne vyötärölle oikein tulee, kun ei hän kuitenkaan syö niin mahdottomasti. Ja makeisia tai muita herkkuja tuskin ollenkaan. (jos ei salassa). Liikuntaa satunnaisesti harrastaa, mutta ei RIITTÄVÄSTI. Tuntuu vain, että käy harrastamassa, että saa mielenrauhan, eikä tavoite oikeasti ole saada näkyviä tuloksia.
Ikää vasta pari kymmentä, tätä menoa kolmekymppisenä on melkoisen kokoinen...
Tiedän että on väärin ja sairasta ajatella rakkaastaan noin. Mutta mielestäni asia on niin, että itsensä kunnossa pitäminen vaatii hieman panostamista. Eri asia, jos vaatisin joltain esim. kauneusleikkausta tai jotain muuta, mihin ei itse pysty vaikuttamaan. Tällä naamalla ei ulkonäköä paljoa ole vara arvostella, mutta jos pystyn oman vartalonikin pitämään kunnossa, niin miksei toinenkin siihen pystyisi, kunhan vaan viitsii.
Tuleeko teille kummallekaan mieleen, että syynä voi olla joku sairaus.
Suosittelisin lääkärin vastaanotolla käyntiä ja avointa keskustelua lihomisesta, jos ei ruokaperäistä. Syitä voi olla monia ja riitelykin pahentaa tilannetta.
Ja voihan siihen lihomiseen olla joku syykin, johon sinäkin olet osallistunut:)
terve, ongelmasi kuulosti kovin tutulta. Itse olen kärvistellyt uniongelman kimpussa joulukuusta lähtien, eli jouduin itse sellaiseen kierteeseen että heräsin joka yö kello 3-5 eikä sen jälkeen toivoakaan unesta, välillä valvoin koko yön. Kävin lääkärillä ja se puhui sekaantuneesta unirytmistä. Määräsi Mirtazapin nimistä masennuslääkettä, jota siis väsyttävän vaikutuksen vuoksi käytetään yleisesti pelkän unettomuudenkin hoitoon. Pieninä annoksina korjasi uniongelmani samantien, tosin pari ekaa päivää väsyttää päivälläkin, sen jälkeen väsytys lievenee. yöuni korjaantuu ja vaikka heräilisikin aluksi niin uni yleensä tulee uudelleen hyvin.
Uskoisin että kannattaisi keskustella lekurin kanssa tuon kierteen katkaisusta jollain muulla konstilla kuin satunnaisilla nukahtamislääkkeillä.
Lisäksi itse olen pyrkinyt hoitamaan stressiä astangajoogalla, avantouinnilla ja muilla sellaisilla konsteilla, nyt kokeilen vielä hypnoosia stressin/jännityksen hoitoon. Kaikki keinot sallittuja...
Eli omasta kokemuksesta suosittelen aktiivista otetta jos tuntuu että kierre ei noin 1 kk sisään katkea.
Mies 32v.
Olen kärsinyt tästä jutusta 30 vuotta. Ja saman aikaisesti käyttänyt koko ajan unilääkkeitä
ei siihen auta mikään kaikki on kokeiltu on rukoiltu ja kirottu Olen sitä mieltä se ei parane ennenkuin haudassa
on minullakin ollut univaikeuksia. Ja on taas tänä yönä. Kuten huomaa viestin ajasta. Sairastan toistuvaa masennusta. Sen alkujuuret taas lienee vuosien stressissä.
Minun mielestäni oli normaalia, että on kymmenen rautaa tulessa ja siinä samalla vielä jonglööraa vetsillä. Kesti useamman vuoden ennen kuin edes tajusin oma vääristyneen asenteeni elämään ja työhän.
Stressi ja toistuva masennus jätti ilmeisesti pysyvät kemialliset jäljet aivoihin. Aina kun stressaan, (edes pienistä älyttömistä asioista) alkaa valvominen. Joka aiheuttaa masennusta. Joka aiheuttaa stressiä. Joka aiheuttaa valvomista... Ja oravanpyörä on valmis.
Nykyinen unilääke ei enää auta. Seuraavalla lääkärikäynnillä otan asian esille. Pelottaa se että tätä jatkuisi tästä hamaan loppuun asti.
Sama juttu minulla: Aina tuntuu olevan joku asia josta pitää stressata. Tuntuu siltä ettei saisi koskaan jättää mitään asioita kesken " no joo, hoidetaan huomenna". Tuollaisesta takuuvarma herääminen yöllä. Kateellisena ajattelen ihmisiä, jotka esim. rakentavat perheelleen taloa. Minulle tuollainen olisi kuolemaksi. Ei sen rakentamisen takia, vaan sen suunnittelemisen, stressaamisen ja yöllisen valvomisen takia. Nyt ikää on karvan yli 40.
Minulla on vuosittain pari vajaan viikon työjaksoa, jolloin vain käyn kotona nukkumassa. Olen oppinut suhtautumaan niihin siten, että minun "tehtäväni" on vapaajaksollani nukkua, ja olla taas työssäni pirteä ja valpas.
olen kärsimyt 25 v unettomuudesta ja unilääkekoukusta;siis tiedän sen vyyhden. Joskus tulee parempia aikoja väliin. Toivoani en ole vielä menettänyt, joten jaksa ponnistella;kyllä me päästään vielä uneen tässä maallisessa majassa.
Hei. Minä tiedän. Se on se saatanallinen kierre. oon kärsiny unettomuudesta n. 7-vuotiaasta asti, eikä syytä siihen ole vielä keksitty. Yläasteaikoina muut elämän osa-alueet pysyi silti hallinnassa, vaikka tuntui usein et väsymykseenki vois kuolla:koulutöitä teki ihan liekeissä vaikka ei olis nukkunu vaikka kahteen päivään ja kavereiden kanssa lensi läppä, osasi elää hetkessä.
Mut nyt en tiedä onko mulla masennusta. Kierteet vaan pahenee, luettelen niitä pikkasen:
-Apua, huomenna täytyis vielä jaksaa töissä vaikka tänäänkin puhuin jo sekavia--->ei saa unta
-tekemättömien töiden kierre, ahdistaa entisestään ja stressaa---->ei unta
-jos ottaa joskus nukahtamislääkkeitä, niin sekin alkaa masentaa ja ei ainakaan saa unta
Itse voisin ehkä suositella ulkoilmaa ja lenkkeilyä. Unensaanti ainakin mulla huomattavasti helpompaa, tosin joskus kun kroppa on yliväsynyt ja ylikierroksilla, ei noillakaan pahemmin ole vaikutusta..Kyllä jos sitä unettomuutta alkaa kestämään jo todella pitkään niin kannattaa mennä jonohkin terapiaan.
ps. sori tylsä teksti ei tarvii lukee jos ei taho
Tuttu juttu, kuten myös monilla muilla nuorilla miehillä! Hae apua-ongelmaasi heti, sillä se todennäköisesti pahenee ja johtaa vakavaan unettomuuteen ja terveysongelmiin (verenpaine, masennus, potenssiongelmat, haluttomuus...) Älä hoida ongelmaasi alkoholilla. Itselläni todettiin 28 vuotiaana vakava uniongelma (jota itsehoidin aluksi alkoholilla), jota jatkui useita vuosia ja terveus alkoi pettää 6 vuoden univelan takia!!! Hakeduin sitten lääkäriin (erikoislääkäri) ja olen saanut siihen kevyttä unilääkitystä (Zopinox-Imovane-Tenox-Halcion) yli 10 vuoden ajan. Olen sittemmin nukkunut kohtalaisesti ja elämänlaatu on jonkinverran parantunut. Uskaltaudu hyvä mies lääkäriin (itse odotin yli 5-vuotta) niin voit elää onnellista miehen elämää myös jatkossa !!! Jos kysyttävää tästä niin kerron kokemuksia