- silmien tahaton räpsyminen (aina kun huomaan esim. lumipallon lentävän lähettyvilläni tai esim. äkkinäiset liikkeet)
- tunnen oloni usein vaivautuneeksi ja vaikeaksi ihmistä silmiin katsoessa
- viihdyn yksinäni, mun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin ja muodostaa ystävyyssuhteita
- pelkään tilanteita joissa joudun porukan keskipisteeksi tai esim. kaupassa pelkään asioida kassalla
- pikkutarkkuus (esim. korjaan usein jos kirjoittaessani jostain kirjaimesta on tullut ruma, jos en korjaa, asia jää harmittamaan)
- hygieenisyys (polyhiukkaset täytyy saada pois esim. juustosta - perhe oudoksuu)
No tossa jotain. Monia noista piirteistä häpeän suuresti ja yritän nyt etsiä niihin syytä ja päästä mahdollisesti niistä eroon. Niin, ikää mulla on 15 vuotta.
- tunnen oloni usein vaivautuneeksi ja vaikeaksi ihmistä silmiin katsoessa
- viihdyn yksinäni, mun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin ja muodostaa ystävyyssuhteita
- pelkään tilanteita joissa joudun porukan keskipisteeksi tai esim. kaupassa pelkään asioida kassalla
- pikkutarkkuus (esim. korjaan usein jos kirjoittaessani jostain kirjaimesta on tullut ruma, jos en korjaa, asia jää harmittamaan)
- hygieenisyys (polyhiukkaset täytyy saada pois esim. juustosta - perhe oudoksuu)
No tossa jotain. Monia noista piirteistä häpeän suuresti ja yritän nyt etsiä niihin syytä ja päästä mahdollisesti niistä eroon. Niin, ikää mulla on 15 vuotta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
yksistään riitä diagnoosiin, vaikuttaa pikemminkin luonteenpiirteiltä ja ehkä jotakin lievää pakko-oireisuutta.
Kukaan muu ei voi sinulle varmaa diagnoosia antaa kuin alan ammattilainen, eli jos asia vaivaa ja haittaa selkeästi arkielämää, varaat aikaa nuorisopsykiatriselle jossa tehdään arviota tilanteesta ja tarpeen mukaan pääset jatkotutkimuksiin esim neuropuolen, mikäli oireet viittavaat neurologisiin ongelmiin.
Ei kannata miettiä liikaa mikä vaivaa, vaan hyväksyä se tosia asia, että kaikki ovat erilaisia ja toimivat ja tuntevat erilailla.
Apua kannattaa lähteä hakemaan kuitenkin jos tilanne selvästi haittaa elämää ja arkea ja sen murehtiminen imee kaikki mehut ja rajoittaa muuta toimintaa. Terveydenhoitaja koululla on ihan eka oikea osoite siinä tapauksessa, hän ohjaa kyllä sitten eteen päin jos huolta ja tarvetta on.
toi silmien räpsyminen ainakin on aivan normaali refleksi. Suojelet tiedostamatta itseäsi sulkemalla silmät, ettei lumipallo osu silmiin... Outoa olisi, jos et reagoisi mitenkään äkillisiin liikkeisiin!
Mjoo...yhdyn kyllä muuten tuon edellisen kirjoittajan mielipiteisiin. Vain ammattilainen voi hankkia sinulle diagnoosin, jos sellaista kaipaat!
Kyllä me useimmat pärjätään ilmankin. Monet ovat tehneet itse diagnoosinsa ilman ongelmia. Lääkkeitä ei tähän "vaivaan" kuitenkaan ole...
Onhan niitä moni itselleen tehnyt, mutta pitäisi olla selvä asia että sellaisella diagnoosilla ei ole mitään käytännön painoarvoa.
Ajoittain ne "itsetehdyt" diagnoosit saattavat toki osua oikeaan, mutta eivät läheskään aina. Tiedän muutaman nuoren jotka ovat hakeneet lääkäriltä vahvistusta "tiedoilleen", ja diagnoosiksi onkin tullut jotain aivan muuta - enimmäkseen psyyke-puolelta.
Lääkitystä on tarjolla AS-henkilöille, vaikka muuta väität. Monia sivuoireita voi lieventää, enkä tunne yhtään oikeaa AS-henkilöä joka ei olisi koskaan elämänsä varrella tarvinnut oireisiinsa jonkinlaista lääkitystä. Myös kuntoutuksen ynnä muun vastaavan hakeminen KELA:sta tai sosiaalipuolen palveluilta on käytännössä mahdotonta pelkällä itsetehdyllä diagnoosilla. Tuetusta asumisesta ja tuetusta työllistämisestä nyt puhumattakaan.
(piti rakentaa ihan kirjahylly neljän vuoden aikana kertyneille teoksille;)
Lääkitystä on tietenkin kaikille tarjota, mutta ei itse aspergerin syndroomaan tai autismiin. Assit ovat lääkekokeiden uhreja. Heille on syötetty jopa LSD:tä. Äskettäisessä tutkimuksessa lumelääkkeitä saaneeiden agressiot vähenivät, mutta psyykelääkkeitä saaneiden tilanne hunoni. Pekka Tani totesi, että assien tilanne parani, kun lääkitystä vähennettiin. Parasta lääkettä on aktiivinen liikunta - niin kuin monen muuhunkin vaivaan.
Katso:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Autistien_oikeuksien_liike
Aktiiviliikunta on hyvää lääkettä, jos sellaista pystyy harrastamanaan.
Totuus on kuitenkin se että ainakaan minä en olisi pystynyt käymään ammattikoulua läpi ilman lääkitystä. Enkä myöskään kokeilemaan liikuntaa. Jo postilaatikolla käyminen oli niihin aikoihin suuri haaste.
Nyt en enää lääkitystä tarvitse, mutta ilman sitä olisin aikoinaan jäänyt täysin erakoksi.
>...enkä tunne yhtään oikeaa AS-henkilöä joka ei olisi koskaan elämänsä varrella tarvinnut oireisiinsa jonkinlaista lääkitystä.
No minä ainakaan en ole käyttänyt lääkkeitä. Tokihan olisin niitä varsinkin nuorempana kaivannut mm. jännittämiseen, mutta jännitin niin paljon, että en kehdannut mennä lääkärille asiasta puhumaan...
tämä autismikin on osa yhteiskunnan medikalisoitumista. kaikella pitää olla nimi ja kaikkea pitää pystyä lääkitsemään. lääkkeetkin on sattuman tulosta. betasalpaja oli alun perin sydänlääke. se auttaa myös jännitykseen alentamalla verenpainetta...
Jälkikäteen olen ihan mielissäni että olen ollut ilman lääkitystä myös jännittämisen suhteen.
Jos minulla olisi nuo hienot piirteet, en suikaan häpeäisi - olisin kertakaikkiaan ylpeä itsestäni. Ei siis mitään syytä häptään. Miksi haluat niistä eroon?
No ei oo kovin hauskaa, ku ihmiset nauraa tai katsoo kummissaan ku mun silmät räpsyy tai kuinka yritän laittaa itselleni ruokaa. Mietin, et johtuisikohan toi silmien tahaton räpsyminen siitä, että mua hakattiin pienenä. Vaikka sitä oli kyllä jo sillon. Unohdin muuten mainita ilotulitusraketit. Pienenä pelkäsin niitä ihan älyttömästi niiden kovan äänen takia. Yritin katsoa puoliväkisin taivaalle, mut ei siitä tullut oikee mitään.
Ennen kaikkea haluisin löytää syyn, miks mun silmät räpsyy jne. MIksei muitten refleksit(?) toimi tollai?
Kiitos vastauksista :)
ilman vahvuuksia jos asia vaivaa. Ne suojaavat myös silmiä.
Tuo kieltämättä viittaa jossain määrin AS:aan, mutta kuten aiemmin mainittu, vain lääkärit voivat tehdä diagnooseja.
Aistiyliherkkyydet ovat AS-henkilöille tyypillisiä. Itse säpsähdän aina jos lähistöltä kuuluu "kova" ääni. Yksi niistä AS-piirteistä joista en ole päässyt eroon edes kovalla harjoittelulla.
Tiedän myös muutaman assin jotka tarvitsevat tummennettuja laseja jatkuvasti, jopa pimeällä liikkuessaan, koska kirkkaat valot (katuvalot, jne.) sattuvat silmiin liikaa.