mää oon nelijätoista vee ja musta pikkasen alakaa tuntua, että mulla on oikeesti joku masennus. toisinaan aattelen aivan tosissani tappavani itteni, jos meillä olis kotona viinaa, ni olisin varmasti tehny sen. mut oon nii vitun pelkuri etten uskalla mitään, ja pahinta olis jos epäonnistuisin. näitä ajatuksii on ollu viime vuoden lopusta. aattelin, että se nyt on tavallista talvimasista, mutta eipä tää ala helpottaan, ehkä jopa pahenee kesää myöten. uskon, että nää ajatukset tuli mun juomisen myötä. joka kerta, tai ainaki melkeen, oon karannu jonnekki tai jotain angstannu sielä ja siks porukka pitää mua ny jonain angstina. mun suvussa on aika reippaasti ollu masennusta. äitillä ei oo, tai en tiiä, mut isovanhemmil on. ja sitte kävi näin, että mun toine mummu kuoli syöpään. se ei ollu niin paha, kun me tiedettiin varautua siihen, että joku päivä tulee soitto että se on menny. ja nin se sitte tuliki. itkin vaan hetken, hautajaisisakaan tuskin ollenkaan. ja aika inhottavaa oli, ko sain melkeen todistaa mun toisen papan kuolemaa. se oli ryypänny ittensä niin kaatokänniin, se oli tajuttomana vaik kuinka kauan, mut saatiin sairaalaan. se ei enää heränny vaan kuoli alkoholimyrkytykseen. senki sain selville ko mulle oikeen ojennettiin kuolinsyylappu. mua vituttaa, että ainaku oltiin sairaalassa mummua kattomassa, ni mä olisin halunnu niin puhuu mummulle, mutten kyenny. ne hoidot oli tehny sen niin huonoon kuntoon, se oli aivan tajuttoman laiha ja kurjan näkönen. sei ollu enää se mummu jonka tunsin. nyt mua kajuttaa ihan sikana. nyt sitten ku josain piän lyhythiasta paitaa nii saan sit kuulla käestäni et mitäs sä tolle oot tehny ja näin. ihan ymmärrettävää, muttako ei niit arpii voi peittää. kahesti oon jo koittanu tappaa itteeni. enhän onnnistunu tietenkään. oon vaa jotenki väsyny oottaan sitä, että mulle tapahtuis jotain onnellista. muille näin käy koko ajan ja aattelen et munki aika joskus tulee, muttei tuu. ja ihmisii me kaikki ollaan, eli kärsimättömiä odottamaan loputtomiin. ihanaa ois vaikka saada joku esim poikaystävä, jolle vois puhuu kaikesta, muttako ei. mutta naurakaa ny sitte jos tahotte, mutta toiselle naurettava asia voi olla toiselle tajuton ongelma.
masennus
perseestä
4394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Käydä ripillä ja rokotuksilla?
KAIKELLA KUNNIOITUKSELLA.
"Rippikoulun käyny ja rokotettu"
niin sitten pitää mennä lääkäriin.
Mene ihmeessä puhumaan kouluterveydenhoitajalle.
Ja pysy erossa alkoholista! Ehdottomasti.
>kahesti oon jo koittanu tappaa itteeni. enhän onnnistunu tietenkään >
Elä hyvä ihminen tee tuollaista..
Tietääkö siitä kukaan,oletko ollut hoidossa?
>oon vaa jotenki väsyny oottaan sitä, että mulle tapahtuis jotain onnellista>
Kyllä vielä tapahtuu kunhan vaan jaksat odottaa.
Ja sinun pitää myös toimia oman onnellisuutesi eteen.
>ihanaa ois vaikka saada joku esim poikaystävä, jolle vois puhuu kaikesta, muttako ei >
Niin no..en oikein usko että se poikaystävä kuitenkaan
muuttaisi niitä asioita mihinkään mitkä sinua nyt masentaa.
Kun ongelma on sisäinen ei sitä mikään ulkoinen korjaa,muutos lähtee sisältäpäin.
Voithan kai puhua jollekin ystävällesi,läheiselle,sukulaiselle,tutulle ym.
Kokeile puhua asioistasi,joku ehkä ymmärtää.
>mutta naurakaa ny sitte jos tahotte
Ei kukaan tälle varmastikaan naura.
ei tästä tiedä kukaan tiedä. mun parhaalle kaverille oon koittanu jotain sönkätä, mutta ei se tunnu tajuavan. sanoo vaan, et vajoon itsesääliin. kuraattorille mut on jo kahesti laitettu, ku numerot alko laskea. sillon oisin voinu puhuu, mut vaikenin ko muuri.
ja kaikella kunnioituksella, mut uskoon tuskin tuun ikinä. eijei ei oo ikinä mikään uskontto jutut uponnu, enkä usko ettö ikinä uppoiskaan. niitten merkkien kerääminen on täyttä tuskaa ko pitää kirkossa istua.
Kyllä sun pitäsi jotain koittaa jollekin kertoa,
vaikka terveydenhoitajalle.
Jos saat sanottua edes sen että sulla on paha
olla niin jo siitäkin voisi olla hyötyä.
Se on tietysti vaikeeta puhua jos noin vaan kuraattorin eteen laitetaan,
kyllä se puhuminen ihan omasta tahdosta pitäisi lähteä.
Ja joo ne uskontojutut voit ihan hyvin vaan sivuuttaa,
eipä siitä pidemmän päälle ole hyötyä että yhden
ongelman tilalle vaihdetaan toinen..
Voit kirjoittaa mulle jos haluat,osoitteen löydät profiilisivultani.
(voit luottaa siihen että en ala tuputtamaan uskontoa..)