Entinen ahmija

Itsekin parannuin niin pitkälle, että sallin itselleni juuri sitä ruokaa mitä halusin.
En koskaan ahminut, söin vain vatsan täyteen. Suklaalla ja karkilla herkuttelin ehkä kerran viikossa. Söin tavallista jugurttia, eli täysrasvaista, ja ihan tavallista ruokaa, en tsiigannut juurikaan kalori ja rasvamääriä.
Kun ajattelin etten jaksa enää, haluan olla normaali. Puoli vuotta söinkin ihan "normaalisti", ei ollut ahmimista eikä nälän näkemistä. Olo olo mitä vapautunein.
Puoli vuotta kun aloitin ja sitten hups: paino alkoi nousemaan minkä ehti.
Liekö ollut suurimmaksi osaksi nestettä, mutta voi Luoja sitä ahdistusta. Sen ahdistuksen myötä sitten taas palasin paastoamis-ahmimiskierteeseen, kun tajusin että normaali syöminen lihottaa. En ehtinyt parantua vielä puolessa vuodessa.

Kiitos kauniista viestistä!
Mulla tää syömisjuttu menee täyttä vuoristorataa, ja nyt on menossa parempi kausi :)

Tsemiä meille kaikille!

ps. isäni on ollut tänään 9vuotta juomatta (luulin hänen olevan parantumaton alkoholisti). Jos hän pystyi lopettamaan juomisen, minäkin pystyn lopettamaan ahmimisen!!