Hei!Olen kiitollinen jos joku jaksaa lukea juttuni loppuun...
-Olen nuori naisen alku,nuori.
Vuosi sitten tapasin ihanan pojan ulkomailla.
Tapailtiin salaa ja siitä syttyi pieni romanssi.
Mies on minua 5 vuotta vanhempi.
Lähdin kyseisetä maasta ja aluksi kaikki meni hyvin. Me kuitenkin pidimme yhteyttä usein.
Syksyllä sitten masennukseni alkoi.
Kirjoittelin runoja hänestä ym,,,ja aikani kuluikin unelmointiin. Lihoin huomattavasti,koska minulla oli niin hyvä itsetunto, ja olen oikeasti todella nätti tyttö...; )
No jouluna ajattelin,että kun näen hänet ehkä ensi kesänä mun täytyy lihtua se 7kg mikä mulla tuli koska ikävöin häntä niin kovasti.
No laihdutus alkoi. Olin kärttyisä,koska en syönyt paljon mitään. Äitinikin sanoi,että jotenkin eristäydyin muusta maailmasta. No
Huhtikuussa se 7kg oli lähtenyt ja olin osittain tyytyväinen. Olen aina saanut kauheasti huomiota
ulkonäköni kanssa ja ehkä minulla on aivan liikaa paineita sen takia!
Tarkkailen vieläkin kauheasti syömisiäni ja se on rasittavaa,mutta tapa.
tavallaan olen masentuntu. En oikein jaksa tehdä mitään ja välillä tuntuu et ole ruma ym...
Nyt lokakuussa mulla on mahdollisuus tavata hänet.
Perheellänikin on hiukan ongelmia,Mutta
sukulaiseni ovat mahtavia,varsinkin äitini joka aina tukee minua.
Onko kellään vastaavanlaisia ongelmia???
tai mitä olette mieltä?
-rinsessa
-Olen nuori naisen alku,nuori.
Vuosi sitten tapasin ihanan pojan ulkomailla.
Tapailtiin salaa ja siitä syttyi pieni romanssi.
Mies on minua 5 vuotta vanhempi.
Lähdin kyseisetä maasta ja aluksi kaikki meni hyvin. Me kuitenkin pidimme yhteyttä usein.
Syksyllä sitten masennukseni alkoi.
Kirjoittelin runoja hänestä ym,,,ja aikani kuluikin unelmointiin. Lihoin huomattavasti,koska minulla oli niin hyvä itsetunto, ja olen oikeasti todella nätti tyttö...; )
No jouluna ajattelin,että kun näen hänet ehkä ensi kesänä mun täytyy lihtua se 7kg mikä mulla tuli koska ikävöin häntä niin kovasti.
No laihdutus alkoi. Olin kärttyisä,koska en syönyt paljon mitään. Äitinikin sanoi,että jotenkin eristäydyin muusta maailmasta. No
Huhtikuussa se 7kg oli lähtenyt ja olin osittain tyytyväinen. Olen aina saanut kauheasti huomiota
ulkonäköni kanssa ja ehkä minulla on aivan liikaa paineita sen takia!
Tarkkailen vieläkin kauheasti syömisiäni ja se on rasittavaa,mutta tapa.
tavallaan olen masentuntu. En oikein jaksa tehdä mitään ja välillä tuntuu et ole ruma ym...
Nyt lokakuussa mulla on mahdollisuus tavata hänet.
Perheellänikin on hiukan ongelmia,Mutta
sukulaiseni ovat mahtavia,varsinkin äitini joka aina tukee minua.
Onko kellään vastaavanlaisia ongelmia???
tai mitä olette mieltä?
-rinsessa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oikeastaan haluan vain kommentoida tuota ulkomaalaisuutta.Et kertonut minkämaalainen mies kyseessä?Varoitan kuitenkin arabeista;ovat naisen huomioonottavia ja usein komeitakin,mutta tiedossa voi olla pidemmän päälle ongelmia.Heidän yhteiskuntansa ja käsityksensä naisen asemasta on hyvin erilainen kuin meillä.Tiedän mistä puhun,lähipiirissäni on parikin tapausta joissa suhde arabimieheen on johtanut järkyttäviin tapahtumiin,erityisesti silloin kun nainen on halunnut lopettaa suhteen.Mutta toivottavasti kyseinen kaverisi ei ole tuoltapäin maailmaa.Sanon vielä että en ole rasisti,vaan realisti joka on nähnyt läheltä paljon pahaa.
Mitä tulee ulkonäköongelmiin,niin ikä kyllä tasoittaa monia turhia paineita.Ymmärrän sua,sain itsekin kuulla varsinkin nuorempana paljon kehuja ulkonäöstäni,eikä se aina tuntunut mukavalta,vaikka toisin voisi luulla.Mutta ole ylpeä kauneudestasi,ei ihminen ole nuori ja kaunis ikuisesti,nauti nyt siitä mitä olet saanut.
tahdon myös varoittaa ulkomaalaisista. muista että jos kyse ns.lomaromanssista, voi olla että kyseisellä miehellä paljon muitakin "rakkaita".
mutta jos kyse "oikeasta" rakkaudesta, molemminpuolisesta, sanoisin että ongelma sinulla on.. ikävä kasvaa...
itse seurustelen miehen kanssa joka syntyjään arabi,mutta asunut euroopassa lähes koko ikänsä.
ja elää eurooppalaisittain. asumme eri maassa,mutta näemme usein. rahaa tämä suhde vie.. lentäminen ei ilmaista, töitä tehtävä sisään jotta saa vapaapäiviä matkaa varten. meillä muutto yhteen ensivuoden puolella. päätimme ensin asua yhdessä mahdollisesti 1-2 vuotta, ja jos siltä vielä sitten tuntuu, menemme naimisiin. molemmat tahtoisimme jo nyt mennä naimisiin, mutta myös ME MOLEMMAT olemme sitä mieltä,että yhteinen arki on nähtävä.. kyse ei vain meistä,vaan myös lapsista.
minkä ikäinen olet?
toivon sinulle malttia asian suhteen.
selvitä itsellesi oletko todella rakastunut, vai onko vain "mukava" ikävöidä ulkolaista rakkautta..
malttia ja onnea... :)