lasta?siis te joilla on vain yksi? mulla on aivan ihana 2v tyttö mutta synnytykseen jäi aikamoinen kammo. kaikki pahimmat pelkoni kävi toteen,epiduraali puudutti vain toisen jalan yms. olin aina pelännyt synnytystä ja siitä neuvolassa koko ajan puhuinkin mutta eihän ne tosissaan ottanut ja sama homma kun kävin pelkokeskustelussa,eivät ottaneet tosissaan vaikka itkin siellä että miten paljon pelkään.olisi kiva kuulla muiden ajatuksia asiasta.:)
aiotteko
hankkia toista
9483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla nyt tyttö vasta 4kk, joten vielä kovinkaan paljoa en ole asiaa pohtinut synnytyksen jälkeen. Eniten itseäni mietiytyttää miten kestäisin uudestaan alkuraskauden pahoinvoinnin, makasin sängyssä ja oksensin 5 viikkoa. Miten selviäisin pahoinvoinnista, kun esikoisesta pitäisi huolehtia, kun mies töissä. Lisäksi yövalvomiset mietityttää, vauvamme oli tosi vatsavaivainen ja itki yöt ekat kolme kk ja olin aivan poikki. Kaikesta huolimatta meillä on maailman ihanin vauva, enkä missään tapauksessa haluaisi entistä lapsetonta elämääni takaisin:) Nähtäväksi jää tuleeko lisää lapsia, ainakin muutama vuosi pidetään väliä.
Tyttö tulee 7kk:tta vanhaksi ja olen potenut vauvakuumetta monta monituista kuukautta jo.Raskaus aikakin oli ihana vaikka alkuun sitä pahoinvointia olikin.Mies vaan ei ole vielä ihan samaa mieltä kanssani kun talonrakennus on pahasti vaiheessa niin töihin olisi palattava.Ehkä sit taas parin vuoden kuluttua.... :)
Meillä myös vain yksi lapsi, nyt 3v. Todennäköisesti toista ei tule koskaan. Syitä on monia ja yritän tässä valottaa niitä vähän.
Meilläkin synnytys oli vaikea, ja lapsen kuolema oli lähellä. Se jäi onneksi vain läheltä piti -tapaukseksi, mutta jätti kyllä sellaisen kammon, että jos vielä olisin raskaana, niin pelkäisin synnytystä (en itseni vaan vauvan puolesta) aivan hirveästi.
Pidän työstäni ja niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin, pitkä kotona olo aika ei minua houkuta. Toisaalta en voisi kuitenkaan viedä ihan pientäkään hoitoon, katson, että kotona olisi oltava ainakin 2-vuotiaaksi.
Meillä on aika vähän "turvaverkkoa", joten pienten lasten kanssa on joskus aika rankkaa. Joudun aika paljon hoitamaan ja huolehtimaan isäni asioita, joten tuntuu, että toinen lapsi kaataisi liikaa vastuuta ja tehtäviä niskaani. Mieheni kyllä tekee oman osuutensa kotitöistä, mutta kyllä niitä silti riittää...
Nyt kun lapsi on kasvanut jo jonkun verran, huomaa, miten paljon helmpompaa hänen kanssaan on tehdä asioita ja liikkua eri paikoissa. En ole varma, jaksaisinko uudestaan sitä vauva-aikaa. Lisäksi olemme juuri saaneet asuntolainan maksettua ja toisen lapsen tulo tarkoittaisi sitä, että jossain vaiheessa pitäisi muuttaa isompaan. Nyt olisi ihanaa vähän nauttia elämästä ja matkustella ja tehdä muutakin kuin lyhentää lainaa.
ELi summa summarum: ehkä olen jonkun mielestä laiska, mutta oikeasti tuntuu, että en jaksaisi yksinkertaisesti toista lasta. Niin ihania kuin lapset ovatkin. Olen miettinyt sitäkin, että olenko liian pedantti: haluan, että kotona on siistiä, en tykkää syödä valmisruokia ja minulle ei riitä pelkkä kotona makailu, ulkoilemme paljon, teemme retkiä jne. Kaikki tämä olisi hankalampaa kahden kanssa. Ehkä pitäisi vain malttaa muutamaksi vuodeksi mielensä ja antaa kodin olla sen näköinen kuin se useimmissa lapsiperheissä on ja syödä pakasteita, jotta jaksaisi huolehtia kaikesta muusta :)
Eka nyt 1,5 vuotias, toinen lapsi kauhistuttaa ainakin vielä. Synnytys oli kamala, en halua uuudestaan, itseen on jäänyt synnytyksestä kaikkia "pikkuvikoja". Koliikkivauva, vauva-ajasta en oikeastaan muista juuri mitään jatkuvan väsymyksen takia. Nyt elämä alkaa olla helpompaa, lapsi kävelee itse, juttelee ja ottaa kontaktia. Ihana ihmisenalku!
Haluaisin ehkä hieman omaakin elämää takaisin, itsekästä, kyllä.
Mutta toisen lapsen tekeminen ensimmäiselle kaveriksi, ei itsekästä?
Ehkä kun vuosia kuuluu ja muistot haalenee, niin ties vaikka...
Kyllä todennäköisesti toisen lapsen haluan,mutten vielä moneen vuoteen. Ensin opiskelut loppuun ja työpaikka alle.
Eka lapsi nyt 6 kk.
Synnytys,raskausaika ja vauvan kanssa kotona olo meni/menee hyvin kaikki,johtuneeko sitten osittain nuoresta iästä.
En ole ollut erityisen väsynyt vaikka opiskelenkin samalla. =)
Haluan siis toisen lapsen. Esikoinen nyt 11kk ja aivan kamalasti haluaisin jo toisen!!! Mutta miten tuon miehen saisi innostumaan myös?! On sanonut, että myöhemmin, jos edes koskaan! Itku ihan meinasi tulla kun tuon kuulin, että ei ehkä ollenkaan toista :(
Haluan siis toisen lapsen. Esikoinen nyt 11kk ja aivan kamalasti haluaisin jo toisen!!! Mutta miten tuon miehen saisi innostumaan myös?! On sanonut, että myöhemmin, jos edes koskaan! Itku ihan meinasi tulla kun tuon kuulin, että ei ehkä ollenkaan toista :(
nyt ainaki tuntuu et NOU TÄNKS!! Esikko kyl vast 2kk..
Ahistaa ajatuski raskaudesta(en tykänny yhtää), synnytyksestä(voi "piip" et teki kipeetä) ja imetyksen alottaminenki oli tuskaisaa, nyt tosin nautin imetyksestä..
Mies haaveilee toisesta jo melkee heti perään.. täytyy vähä jarrutella sitä :) ja meinaan muutenki ottaa kierukan jälkitarkastukses etten ees raskaaks tulis.. mies tietty sitäki vastaan mut sou wot :)
Lapsemme on reilu 3v ja emme ole tekemässä lisää. Raskaus ja synnytys oli helppoja ja hyvät muistot jäivät - hyvinä haluan myös ne pitää. :) Vauva-aika oli koliikin takia rankkaa ja lapsemme on aina ollut huono nukkuja.
Suurin syy kuitenkin miksi tämä jää ainoaksi on, että en halua luopua vapaudestani ja olla taas kotiäiti!