Minulla on alle vuoden ikäinen lapsi ja olemme lapsen isän kanssa eronneet vähän aikaa sitten, emme asuneet yhdessä koskaan.
Hän tapaa lastaan kerran viikossa.
Minulla on tullut ihmeellisiä pelkoja siitä että lapsen isä vie lapsen minulta joku päivä..
TArkoitan siis että ottaa lapsen asumaan luokseen.. Lapsemme on siis poika ja pelkään että vanhemmalla iällä hän tykkää isän seurasta enemmän kun pojilla on aina omat juttunsa..
Lapsemme on minulle kaikki kaikessa..ihan kaikki.. En voisi kuvitellakkaan eläväni ilman häntä enään.. Sydäntä ihan rupesi särkemään kun ajattelin kuinka hän joskus päättääkin että nyt hän muuttaakin iskän luokse.. :'( itku ihan tuli..
Lapsen isän kanssa on ihan turha keskustella tästä.. Hän on jo muutamia kertoja sanonut että lapsi saa muuttaa hänen luokseen milloin haluaa..
Minulla siis on yksinhuoltajuus mutta silti..
En kestäisi sitä..hirveän aikaista ajatella tällaista mutta en voi sille mitään..:'(
Hän tapaa lastaan kerran viikossa.
Minulla on tullut ihmeellisiä pelkoja siitä että lapsen isä vie lapsen minulta joku päivä..
TArkoitan siis että ottaa lapsen asumaan luokseen.. Lapsemme on siis poika ja pelkään että vanhemmalla iällä hän tykkää isän seurasta enemmän kun pojilla on aina omat juttunsa..
Lapsemme on minulle kaikki kaikessa..ihan kaikki.. En voisi kuvitellakkaan eläväni ilman häntä enään.. Sydäntä ihan rupesi särkemään kun ajattelin kuinka hän joskus päättääkin että nyt hän muuttaakin iskän luokse.. :'( itku ihan tuli..
Lapsen isän kanssa on ihan turha keskustella tästä.. Hän on jo muutamia kertoja sanonut että lapsi saa muuttaa hänen luokseen milloin haluaa..
Minulla siis on yksinhuoltajuus mutta silti..
En kestäisi sitä..hirveän aikaista ajatella tällaista mutta en voi sille mitään..:'(
Vastaukset 1
Vanhimmat
eroahdistus myös sinulla niin kuin lapsellasikin on tässä vaiheessa. Kohta vauvavuosi on takana ja pikku hiljaa vauvasta tulee todellakin erillinen pieni ihminen. Olet ja sinun pitääkin olla lapsessasi kiinni ja lapsesi on sinussa kiinni. En osaa muuta sanoa, kuin että kaikki äidit pelkäävät vauvojensa puolesta aika mielikuvituksellisiakin asioita kun lapsi kasvaa ja lapsen menettäminen on peloista suurin. Ehkä pelkosi saa perustellumman väylän, kun isän on mahdollista oikeasti ottaa suurempi rooli tulevaisuudessa lapsen suhteen. Voisiko osittain olla kyse tällaisesta äidillsiesti paisuneesta pelosta? Joku muu voisi selvittää huoltajuuskuvioita, kosak en ymmärrä niistä mitään. Kuulostaisi kuitenkin oudolta, että lapsi vain päättäisi muuttaa isänsä luokse vaikka äidillä on yksinhuoltajuus. Joku viisaampi voisi sanoa sanasen...