Olen 15v. tyttö, vuosi sitten päätin alkaa laihduttamaan mutta ei siitä mitään tullut.
Jostain sitten keksein oksentamisen kun suklaapatukastakin tuli kauheat morkkikset. Se oli helppoa ja sai syödä karkkipussin hyvällä omalla tunnolla. Alkuun en tehnyt sitä kovinkaan usein kun asuu kotona, niin ei kauhean helppoa ollut. Nyt olen oksentanut jo monia kuukausia ja aina vain useammin.
Ongelmani ei ole niinkään ahmiminen vaan haluan saada vain suurimman osan syödystä ulos ja jättää sen verran että jaksan.Joskus kuitenkin kun on mahdollisuus niin syön vähän enemmän kuin tavallisesti ja oksennan.
Alkuun en osannut myöntää itselleni että minulla olisi bulimia koska tapoihini ei kuulunut ahmiminen. Oksentelun lisääntyessä rupesin vasta tajuamaan. Kotona ja koulussa olen ihan tavallinen
sillä kukaan ei tiedä mitään. Minulla on erittäin huono itsetunto josta tämä tautikin varmaan johtuu sillä olen erittäin kriittinen itseäni kohtaan ja ajattelen aina olevani muita kavereitani huonompi. Aina kavereideni vieressä minulla on olo että kaikki olisivat minua kauniimpia ja parempia.
Millä saisin tämän kaiken loppumaan ilman mitään hoitoa? Onko kukaan lopettanut tätä ihan itse, ilman mitään terapeuttia tms.? Mitä vaaroja bulimiassa on?
Olen kyllästynyt tähän kaikkeen. Haluan vain lopettaa, mutta en tiedä miten pystyisin. Aina oksentaessa ajattelen tämän olevan viimeinen kerta
jonka jälkeen laihdutan terveellisellä tavoilla.
Haluasin olla vain tavallinen minun ikäinen tyttö, ja olla edes joskus tyytyväinen itseeni. En kestä enään häpeämistä tai muutakaan. Vuoden aikana minusta on tullut vain kriittisempi,sairaampi ja masentuneempi. Ja nyt vasta myönnän sairaastuneeni bulimiaan kun tajuan sen.
Jostain sitten keksein oksentamisen kun suklaapatukastakin tuli kauheat morkkikset. Se oli helppoa ja sai syödä karkkipussin hyvällä omalla tunnolla. Alkuun en tehnyt sitä kovinkaan usein kun asuu kotona, niin ei kauhean helppoa ollut. Nyt olen oksentanut jo monia kuukausia ja aina vain useammin.
Ongelmani ei ole niinkään ahmiminen vaan haluan saada vain suurimman osan syödystä ulos ja jättää sen verran että jaksan.Joskus kuitenkin kun on mahdollisuus niin syön vähän enemmän kuin tavallisesti ja oksennan.
Alkuun en osannut myöntää itselleni että minulla olisi bulimia koska tapoihini ei kuulunut ahmiminen. Oksentelun lisääntyessä rupesin vasta tajuamaan. Kotona ja koulussa olen ihan tavallinen
sillä kukaan ei tiedä mitään. Minulla on erittäin huono itsetunto josta tämä tautikin varmaan johtuu sillä olen erittäin kriittinen itseäni kohtaan ja ajattelen aina olevani muita kavereitani huonompi. Aina kavereideni vieressä minulla on olo että kaikki olisivat minua kauniimpia ja parempia.
Millä saisin tämän kaiken loppumaan ilman mitään hoitoa? Onko kukaan lopettanut tätä ihan itse, ilman mitään terapeuttia tms.? Mitä vaaroja bulimiassa on?
Olen kyllästynyt tähän kaikkeen. Haluan vain lopettaa, mutta en tiedä miten pystyisin. Aina oksentaessa ajattelen tämän olevan viimeinen kerta
jonka jälkeen laihdutan terveellisellä tavoilla.
Haluasin olla vain tavallinen minun ikäinen tyttö, ja olla edes joskus tyytyväinen itseeni. En kestä enään häpeämistä tai muutakaan. Vuoden aikana minusta on tullut vain kriittisempi,sairaampi ja masentuneempi. Ja nyt vasta myönnän sairaastuneeni bulimiaan kun tajuan sen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko sitten oikeasti laihdutuksen tarpeessa vai onko sinulla vain vääristynyt kuva itsestäsi, saattaisi johtua tuosta itseluottamusongelmasta? mittasi?
Sentään myönnät että sinulla on sairaus ja haluat päästä siitä eroon, meinaan etttä se on jo ensimmäinen askel. Seuraavaksi olisi vain se lopullinen luovuttaminen kys. tavasta..
jokainen kerta oli viimeinen kerta. tätä on nyt kestänyt kahdeksan vuotta. käyn ammattiauttajalla, olen käynyt jo kolme vuotta ja voin suositella. yksin tästä helvetistä ei voi selvitä. sen on saanut kokea kantapäitten kautta. mitä nopeammin saat apua sen parempi. ettei tule tällaista toivonsa menettänyttä, sairaalat kolunnutta, ystävänsä hukannutta säälittävää kroonikkoa, jonka elämä perustuu ruokaan ja oksennukseen.
hanki apua ajoissa.
Mulla on jotain bulimian tapasta ollut vasta melko vähän aikaa, mutta äiti pisti mut jo nyt käymään juttelemassa kouluni terveydenhoitajalla.
Äiti sai tietää oksentelustani, vaikkakin vain puolitotuuden. Se luulee, että oksennan vain harvoin suihkussa, kun totuus on, että oksennan joka ruuan jälkeen.
Se terkalla käynti ei oikein auta, koska pitää olla halu parantua ja niin kamalalta ku se kuulostaakin, mulla ei sitä oo. Mä valehtelen terkalle ja äitille, että ei mulla oo ongelmaa, vaikka pikkuhiljaa alkaakin tuntua, että kaikki ei enää olekaan niin hyvin.
Tarkoitan vaan, että siis voihan siitä ulkopuolisen kanssa keskustelusta olla hyötyäkin, mutta oma ajatusmaailmakin täytyy olla sen mukaista, että varmasti haluaa parantua. Jos ei oo halua itse parantaa itseään, tuskimpa ammattilainenkaan saa mielipidettä vaihtumaan. Mulla ei ole ainakaan saanut.
163/59 , että mielestäni siinä jonkin verran tiputettavaa on. Välillä pystyn oleen oksentamatta parikin päivää jos ei ole mahdollisuutta jos kaikki ovat kotona. Mutta heti kun on mahdollisuus, käytän tilanteen tietenkin hyödykseni. Olen vain miettinyt, onko tämä kuitenkaan vielä bulimiaa jos en ihan päivittäin oksenna? Olen lukenut että monet oksentavat useitakin kertoja..mutta jos tää ei oo bulimiaa ni mitä sitten?