Tämän olisin voinut kirjoittaa
Ihastuminen, Järki ja tunteet sekä Rakkaus ja rakastaminen osioon, mutta
kuitenkin päädyin Ikävään, tuohon ainaiseen seuralaiseen.
Tämä ei enää ole niin tuoretta ihastumista, vaan muuttunut paljon enemmäksi.
Rakkaudentunnustus olisi kuitenkin liian vahva ilmaisu ja karkoittava, kuten tiedät.
Järki ja tunteet vetosivat kovasti minuun, mutta Ikävä voitti vyöryessään lumipallon tapaan
alas mäkeä, kasvaessaan rakkauden voimassa mitättömästä koko maailmani kokoiseksi, kunnes
jyräsi minut alleen.
Enkä minä kuitenkaan oikein tiedä mitä sanoisin, haluaisin sanoa sinulle niin paljon kaikenlaista
etten tiedä mistä aloittaa.
En ihastunut sinuun heti, mutta uteliaana halusin tutustua mielenkiintoiseen persoonaasi
ja ajatuksiisi. Yht'äkkiä olitkin kaikkialla, ajatuksissani, unissani...tunnustin ihastuneeni.
Nyt voisin kyllä lausua: rakastan sinua...mutten ääneen sinun kuultesi. Pidän sen mieluummin
omana tietonani kuin vaarantaisin ystävyytemme moisen takia. En siis ole täysin varma
suhtautumisestasi minuun.
Aivan mahtavaa tunteiden ilotulitusta alusta alkaen, pimeine hetkineen kunnes räiskyvä
väriloisto peittää kaiken muun alleen! Sellaista elämän pitäisi olla ja tiedän että
sellaisen elämän me kaksi saisimme yhdessä kulkien, molemmat omina itsenämme. Järkikin
sanoo niin, ei pelkästään tunteet.
Mutta niin, se ikävä...herkkä, kauniin surullinen paljon puhuva ikävä. Se jäytää sydämessä,
tuntuu palana kurkussa ja vierii kyyneleenä poskelle sumentaen lopulta näkyvyyden.
Toisaalta joskus ikävä saa hymyn karehtimaan suupielissäni antaen minulle voimaa ja tunnen
sinut lähelläni.
Mies, juuri nyt sinun seurasi karkoittaisi pois tämän ison ikävän!
Ihastuminen, Järki ja tunteet sekä Rakkaus ja rakastaminen osioon, mutta
kuitenkin päädyin Ikävään, tuohon ainaiseen seuralaiseen.
Tämä ei enää ole niin tuoretta ihastumista, vaan muuttunut paljon enemmäksi.
Rakkaudentunnustus olisi kuitenkin liian vahva ilmaisu ja karkoittava, kuten tiedät.
Järki ja tunteet vetosivat kovasti minuun, mutta Ikävä voitti vyöryessään lumipallon tapaan
alas mäkeä, kasvaessaan rakkauden voimassa mitättömästä koko maailmani kokoiseksi, kunnes
jyräsi minut alleen.
Enkä minä kuitenkaan oikein tiedä mitä sanoisin, haluaisin sanoa sinulle niin paljon kaikenlaista
etten tiedä mistä aloittaa.
En ihastunut sinuun heti, mutta uteliaana halusin tutustua mielenkiintoiseen persoonaasi
ja ajatuksiisi. Yht'äkkiä olitkin kaikkialla, ajatuksissani, unissani...tunnustin ihastuneeni.
Nyt voisin kyllä lausua: rakastan sinua...mutten ääneen sinun kuultesi. Pidän sen mieluummin
omana tietonani kuin vaarantaisin ystävyytemme moisen takia. En siis ole täysin varma
suhtautumisestasi minuun.
Aivan mahtavaa tunteiden ilotulitusta alusta alkaen, pimeine hetkineen kunnes räiskyvä
väriloisto peittää kaiken muun alleen! Sellaista elämän pitäisi olla ja tiedän että
sellaisen elämän me kaksi saisimme yhdessä kulkien, molemmat omina itsenämme. Järkikin
sanoo niin, ei pelkästään tunteet.
Mutta niin, se ikävä...herkkä, kauniin surullinen paljon puhuva ikävä. Se jäytää sydämessä,
tuntuu palana kurkussa ja vierii kyyneleenä poskelle sumentaen lopulta näkyvyyden.
Toisaalta joskus ikävä saa hymyn karehtimaan suupielissäni antaen minulle voimaa ja tunnen
sinut lähelläni.
Mies, juuri nyt sinun seurasi karkoittaisi pois tämän ison ikävän!
Vastaukset 4
Vanhimmat
pukki toi
Myös Makke on mies: http://www.youtube.com/watch?v=nut0h0mgQys
päästä tuo sanomaan, vaikken ole mies. Saanhan silti kommentoida, oli niin mukava viesti sulla.