Mä ja mun serkku ostettiin 2 gerbiilii ja ne on aina kuukauden mulla ja kuukauden sillä ja niineedespäin.. Mut mä ajattelin tottuuko ne enää muhun jos ne on tottunu siihe mun serkkuu ku ne oli sil ekan kuukautesa.. Ja minusta ne molemman pelkää mua ja sillee.. Saan ne joten kuten kiinni ja sylii sillai..
Nii et haluisin tietää sen tottuuks ne viel muhu ja alkaa luottaa ja haluisin muutakin tietoo niistä.. (tiedän niist kyl jonkuverran)
Kiitos jo etukäteen niille jotka vastaavat!!!
Nii et haluisin tietää sen tottuuks ne viel muhu ja alkaa luottaa ja haluisin muutakin tietoo niistä.. (tiedän niist kyl jonkuverran)
Kiitos jo etukäteen niille jotka vastaavat!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tietoa gerbiileistä: www.gerbiiliyhdistys.fi ja täällä voit kysyä neuvoja: www.gerbiili.info
Anne Jonasson
www.gerbil.net
Moi!!!
Voihan se olla hankalaa, jos on kaksi omistajaa... Gerpiileillä menee varmasti oma aikansa aina tottua eri ihmiseen kuukauden kuluttua!! En halua masentaa, mutta kun itselläni on kaksi gerpiiliä ja toinen niistä on tullut eri ihmiseltä minulle ja se on jo reilun vuoden ikäinen, niin se ei varmaan vieläkään luota minuun täysin kun se puree...
Mutta toivottavasti kaikki menee hyvin. :)
Meillä oli kaverini kanssa kaksi yhteistä gerbiilityttöä, jotka olivat vuoroin meillä ja vuoroin kaverillani. Loppujen lopuksi kaverini sitten kyllästyi gerbiileihin, joten ne jäivät minun vastuulleni. Nykyään vanhemmillani on kaksi gerbiilipoikaani, koska en voi niitä kissojemme kanssa pitää omassa asunnossamme.
Eiköhän ne sitten totu suhunkin, kun ovat vuorostaan sun luona =). Näin luulisin.
Lainaa kirjastosta gerbiilikirjoja, niissä on melko hyvin tietoa kyseisistä vipeltäjistä. Tekijöitä en tähän hätään muista, mutta toinen kirja on yksinkertaisesti nimeltään Gerbiili(t) ja uusin Gerbiilini ja minä.
Kaikki gerbiilikirjat ovat todella huonoja enkä suosittele niiden lukemista!! Tietoa kannattaa etsiskellä mieluummin noilta nettisivuilta joiden osoitteet Anne laittoi.
Mitä mä olen noita gerbiilikirjoja lukenut, en ole kyllä huomannut, että olisivat huonoja. Tietysti jokaisessa eläinkirjassa on jotakin ihan huuhaa -tietoa (ainakin kissakirjoissa). Mutta en olekaan sen enempää perehtynyt gerbuihin, saanut hoito-ohjeita vain kasvattajilta. Nykyään ei enää tosiaan ole kiinnostusta jyrsijöihin, joten en ole sitten noita kirjojakaan liiemmin lueskellut.
Miksi muuten gerbiilikirjoja saa olla myynnissä, jos ne kerran ovat niin huonoja?
Esimerkiksi uusimmassa kirjassa Enkelbert Kötterin Gerbiilit väitetään että gerbiileiden pitäisi asua häkkiyhdistelmissä. Pah. Häkki on todella huono asunto gerbiileille. Lisäksi jauhomadot ovat mukamas gerbiileiden perusruokaa ja paras tapa kasvattaa on laittaa uros ja naaras poikaset yhteen asumaan. Vanhemmissa kirjoissa on lisäksi tieto todella vanhentunutta.
Kustantajat ym. eivät todennäköisesti tiedä niiden olevan huonoja. Siksi niitä saa olla myynnissä.
Tasan ainoa hyvä kirja josta saa asiantuntevaa faktatietoa gerbiileistä on vastailmestynyt suomalainen Gerbiilifakta, kirjoittanut Minttu Vettenterä jolla siis Suomen Gerbiiliyhdistyksen hyväksymä kasvattajanimi. Riittää kun googlaa "gerbiilifakta" niin löytyy heti ekoista linkeistä. Ja Annen laittamat linkit kannattaa ehdottomasti käydä läpi.
Jos gerbiilit pelkäävät käsittelyä, koita ajatella tilanne niiden kannalta. Ne ovat pieniä saaliseläimiä ja sinä suuri ja uhkaava ihminen, joka ylhäältäpäin koittaa kaapata ne kiinni. Luonnossa gerbiilillä on monenlaisia vihollisia, yhtenä niistä petolinnut. Käsi näyttää hyvin samanlaiselta eikä gerbiili jää hengellään leikkimään uhkaavassa tilanteessa = se ei todellakaan jää tarkistamaan että mikä sieltä tulee. Kokeile laittaa kädelle vaikka hieman undulaatinsiemeniä ja laita käsi terraarioon, ja odota rauhassa. Vähitellen gerbiilit tulevat haistelemaan ja tutkimaan kättäsi, ehkä pysähtyvät syömäänkin jonkin ajan kuluttua. Et vain saa ottaa niitä siinä vaiheessa kiinni, etteivät ne pelästy kaksin verroin.
Ja NeitoKainen:), ne ovat gerbiilejä, eivät gerpiilejä...
"Mitä mä olen noita gerbiilikirjoja lukenut, en ole kyllä huomannut, että olisivat huonoja. Tietysti jokaisessa eläinkirjassa on jotakin ihan huuhaa -tietoa (ainakin kissakirjoissa). Mutta en olekaan sen enempää perehtynyt gerbuihin, saanut hoito-ohjeita vain kasvattajilta. Nykyään ei enää tosiaan ole kiinnostusta jyrsijöihin, joten en ole sitten noita kirjojakaan liiemmin lueskellut.
Miksi muuten gerbiilikirjoja saa olla myynnissä, jos ne kerran ovat niin huonoja? "
Kirjat vanhenevat, kun taas netissä tietoa tulee kokoajan lisää ja se uusiutuu. Eivät kustantajat juuri katso kaikkien tietojen paikkaansapitävyyttä, mikään ei näitä valvo.
En jaksaisi selittää tätä kaikille: onko liikaa vaadittu katsoa tietoa niistä gerbiileistäsi? Jos olet voinut kirjoittaa tänne, koneellasi pitäisi toimia google, jonne kirjoitat gerbiilit, ja valitset linkin. Sitten luet kaiken, ja sitten vasta harkitset otatko gerbut. Jos ottaa lemmikin, vaikka vain puoliksi kaverin kanssa (joka on hirvein ja gerbiilille stressaavin ikinä kuulleeni idea) sitä on sitoutunut hoitamaan, Viemään kalliiseen lääkäriin yms. Itselläni on kaksi 2v tyttögerbua, ja ennen niitä luin kaikki gerbiilikirjat ja netti sivut ja niin edelleen. Enkelbert Kötterin kirjat ovat melkeenpä ainoat gerbu kirjat, ja ne kyllä kannattaa lukasta, vaikka niissä kuvissa on sairaita gerbiileitä, ja väärää tietoa. Lehdissä on aivan väärää tietoa. Olen törmännyt sellaiseen tietoon, jonka kirjoitti gerbiili asiantuntija, jossa neuvottiin gerbulle juoksupyörä. Että sellasta... Käy siellä gerbu yhistyksen sivulla. Ja muuten jos gerbiili puree, sitä on totutettu itseen erittäin huonosti. Jos et osaa hoitaa gerbiiliä, miksi helvetissä pitää ottaa sellainen!!!! -Omat pikku muruni eivät ole ikinä purreet minua