Haluaisin kuulla teidän kokemuksia ja mielipiteitä omaan tilanteeseeni. Ja olisi mukavaa kuulla jos jollain joskus tai nytten olisi samanlainen elämäntilanne.
Elikkäs... Olen juuri täyttänyt 18-vuotta, asun kihlattuni (26-v) kanssa helsingissä vuokralla. meillä menee oikein loistavasti. Olemme olleet kolme vuotta yhdessä, ja mieheni kosi minua 1.1.2008. Rakastamme toisiamme kuin kuuta nousevaa. Mutta... Minulla on ihan hirveä vauvakuume. On ollut jo pitkään, mutta ala-ikäisenä rauhoittelin itseäni ja ajattelin että vielä ei ole lapsen aika. Mutta nyt minusta tuntuu että nyt on! Olemme mieheni kanssa puhuneet tästä ja jonkun aikaa, ja miettineet perusteellisesti millaista elämä olisi lapsen kanssa. Tiedän, että sitten ei mennä bileissä ja baareissa, mutta ne eivät olekkaan minua varten, viihdyn kotona mielummin oman kullan kainalossa. Mieheni haluaa myös lapsen, ja on valmis siihen. Kuin myös minä, mutta eniten huolettaa koulu... Aloitan syksyllä toisen vuoden lukiossa. Välivuosi olisi vissiinkin ainoa mahdollisuus..? Entä onko väärin laittaa lapsi jo 1-vuoden ikäisenä päiväkotiin, jos aloittaisin opinnot uusiksi silloin kun lapsi on 1v.? Taloudellisesti meillä menee hyvin, mies käy hyvä ansioisessa työssä ja minä kin käyn aina kun opiskeluilta joutaa.
Olemme siis tehneet jo päätöksen, pillerit jätetty pois, ja vauva tulee kun on tullakseen. Mutta....?? Kertokaa mielipiteitänne. KIITOS
Elikkäs... Olen juuri täyttänyt 18-vuotta, asun kihlattuni (26-v) kanssa helsingissä vuokralla. meillä menee oikein loistavasti. Olemme olleet kolme vuotta yhdessä, ja mieheni kosi minua 1.1.2008. Rakastamme toisiamme kuin kuuta nousevaa. Mutta... Minulla on ihan hirveä vauvakuume. On ollut jo pitkään, mutta ala-ikäisenä rauhoittelin itseäni ja ajattelin että vielä ei ole lapsen aika. Mutta nyt minusta tuntuu että nyt on! Olemme mieheni kanssa puhuneet tästä ja jonkun aikaa, ja miettineet perusteellisesti millaista elämä olisi lapsen kanssa. Tiedän, että sitten ei mennä bileissä ja baareissa, mutta ne eivät olekkaan minua varten, viihdyn kotona mielummin oman kullan kainalossa. Mieheni haluaa myös lapsen, ja on valmis siihen. Kuin myös minä, mutta eniten huolettaa koulu... Aloitan syksyllä toisen vuoden lukiossa. Välivuosi olisi vissiinkin ainoa mahdollisuus..? Entä onko väärin laittaa lapsi jo 1-vuoden ikäisenä päiväkotiin, jos aloittaisin opinnot uusiksi silloin kun lapsi on 1v.? Taloudellisesti meillä menee hyvin, mies käy hyvä ansioisessa työssä ja minä kin käyn aina kun opiskeluilta joutaa.
Olemme siis tehneet jo päätöksen, pillerit jätetty pois, ja vauva tulee kun on tullakseen. Mutta....?? Kertokaa mielipiteitänne. KIITOS
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minä itse kuumeilin jo 16-vuotiaana, joka kauhistutti niin nuorempia (20v-) kuin vanhempiakin äitejä, omia vanhempia ja lähes kaikkia, mutta siitä viis, tulin äidiksi 17-vuotiaana ja hyvin olemme pärjänneet. Ei mikään ole ihanampaa tai parempaa kuin äitiys. Kihlattuni (lapsen isä) on käynyt odotusajastani asti työssä, hän siis valmistui ½vuotta ennen lapsemme syntymää, ja edelleen hän käy samassa työssä. Opiskeluni jätin tyystin kun olin seitsemännellä kuulla, enkä koskaan aijo palata samaan kouluun. Valitsen huolella mitä haluan kun opiskelemaan lähden, mutta poikaamme hoidan kotona 2-vuotiaaksi asti, nyt hän on vuoden ikäinen.
Eli siis.. lapsethan kannattaa nuorena tehdä, silloin voit antaa kaiken energiasi ja vireytesi lapsen kanssa puuhailuun ja leikkiin. Ja mikä parasta, jos isä käy työssä, ansaitsee edes vähän, tulee Kela:n lapsilisät, tuet, päivärahat ja mahdollisuus useissa tapauksissa myös toimeentulotukeen, ei mitään hätää tiedossa. Ja kaikenlaista vauvan tavaraa voi ja myös kannattaa ostaa käytettynä, siinäkin voi säästää jonkin verran. Lykkyä tykö vauva projektissa :)
Aina kuulee tuota "lapset kannattaa tehdä nuorena..." .. Siis mielestäni niitä lapsia ei tehdä! Lapsia saadaan...
Ja toisekseen, vanhemman tehtävä ei ole olla ensisijaisesti mikään leikkikaveri lapselle, vaan kasvattaa lapsi, asettaa rajat jne. Miuluiten olis paras, jos lapsia sais sitten useamman, että ei vaan "hankita" (en tykkää käyttää tätä sanaa)sitä yhtä täyttämään vauvakuumetta. Olis nimittäin lasta kohtaan reilua, että on sisaruksia! Ei olis mikään unelma kasvaa ypöyksin..ilman sisaruksia.
Ja kolmannekseen totean, että myöhemminkin ehtii äidiksi ihan hyvin ja jaksaa ihan hyvin. Ja voi olla että jos saa lapset joskus 17- vuotiaana, niin sitten tulee niitä mummotettavia, niin että kyllä siinä sitten on tekemistä ja menoa.
vaan nuori äiti kun lapsenne mahdolisesti syntyy.
Lukio kannattaisi kyllä suorittaa loppuun ennen vauvaa, mutta kyllä asioilla on taipumus järjestyä, jos/kun vauva on tullakseen.
teillä kuitenkin on jo asumiskuviotkin jo vauvaakin ajatellen järjestyksessä eli asutte yhdessä ettekä enää kotona omien vanhempienne kanssa.
viihdytkö myös yksin? Oletko koskaan edes ollut yksin?!
"Tiedän, että sitten ei mennä bileissä ja baareissa, mutta ne eivät olekkaan minua varten, viihdyn kotona mielummin oman kullan kainalossa."
Gaaaaaaaah. Ensin pitää osata ottaa vastuu itsestään, olemisestaan, raha-asioistaan, kodistaan, opinnoistaan, työstään jne.jne. ennenkuin voi edes harkita kasvattavansa lasta. Ja tätä vastuunottoa vaan EI VOI oppia silloin, jos siirtyy suoraan lapsuudenkodista sen "oman kullan kainaloon" niin, että aina on joku joka pitää tarvittaessa huolta.
Sitäpaitsi vauvakuume on ehkä maailman huonoin syy hankkia lapsia. Mutta onnea matkaan..
Viihdyn kyllä yksin, en mielelläni kauaa kyllä yksin ole, mutta se myös onnistuu. Minulla on paljon ystäviä ja läheisiä, joten harvoin yksin kauaa joudun olemaan.
Gaaaaaaaah???
tuo edellinenkin oli, joten mitä valitat?!
Ja jos kerran olet niin varma asiastasi, niin mitä ihmettä täällä sitten sitä kyselet? Taitaa olla vain niin, että muiden mielipiteet ovat ok, silloin kun ne ovat samoja kuin sinun.
"Olen ihan sata varma että haluan lapsen, ja että pärjäämme, mutta halusin täältä hakea vielä mielipiteitä ja neuvoja sekä toisten kokemuksia."
sinulle! Jos mielipiteitä pyydät, niitä myös saat - ja aina ne eivät miellytä. Sitä saa mitä tilaa. Minun mielipiteeni on, että kaltaisesi lapsi ei vielä lapsia tarvitse.
Taidat itse vain olla katkera joko sen takia että itselläsi on tullut "vahinko lapsi", olet pilannut nuoruutesi etkä voi sietää lastasi. Tai sitten haluaisit saada lapsen mutta sinussa on vikaa, ja olet siitä katkera. Purkaa paineesi mielummin ammattiauttajalle.
18-vuotias lasketaan suomen laissa jo aikuiseksi, ja tunnen myös itse itseni aikuiseksi, joten en ole mikään lapsi enään, ollut pitkään aikaan.
oikein möykkäät? Ja menet henkilökohtaisuuksiin? Minulla oli mielipide, sinulla spekulaatioita.
En ole katkera, minulla on ihana lapsi. Sinä et MIELESTÄNI lapsia vielä tuolla asenteella tarvitse. Ja tämä oli siis vain minun MIELIPITEENI, mitä siitä välität, jos olet noin varma asiastasi?
Tuolla asenteella et tule pärjäämään lapsen kanssa, oikeasti. Lapsi tulee kiristämään hermojasi vielä moneen kertaan; samoin varaudu siihen, että tulet kuulemaan ei-miellyttäviä mielipiteitä ihan IRL esim. terveydenhuoltoalan ammattilaisilta. Jos otat kaiken yhtä pahasti itseesi, niin olet kyllä pöpilässä alta aikayksikön!
Epävarmuus paistaa tekstistäsi pahasti läpi, mutta jos koet lapsenteon nostavan itsetuntoasi, niin kukapas sinua estäisi.. ikävä kyllä.
olen 16 ja raskaana. täytän 17 vähän lapsen syntymän jälkeen.. Että ei se 18 ole niin paha ikä =)
hei. tuli raskaaksi 17 vuotiaana ja tyttö meni 10 kuukauden iässä päiväkotiin. hyvin on menny mieheni on 25v.
mieheni on ainut joka on valittanu kun ei muka pääse mihinkään ja pitää olla vaan kotona.. mut se on minusta vain asenne ongelma.
mut siis hyvin meillä on menny näin pääsääntöisesti.
Jos kerran mietityttää, niin miksi tehdä lapsi nyt? Kun kerran ei ole pakon edessä, niin miksi ette odottaisi siihen asti, että mikään ei enää mietitytä? Koskaan ei ole optimaalinen tilanne, tiedän sen, mutta tuollainen perustavanlaatuinen kysymys, kuin koulutus on, kannattaa hoitaa pois, kun kerran voi.
Hei! Olen itse ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Saan lakin tänä keväänä, mutta jo viime vuodesta asti on ollua niin sanottu "vauvakuume". Olemme kuitenkin poikaystäväni kanssa päättäneet, että ehdoin tahdoin emme lasta ala yrittämään ennen kuin koulut on käyty. Lukion jälkeiset koulut siis.
Mutta jos niin käy, että kuitenkin saisimme lapse, ehdottomasti sen pitäisimme.
Mutta sellaisen vinkin kuitenkin antaisin, että mieti nyt vielä. Esim, kun olet käynyt lukion loppuun tilanteesi on aivan eri. Olet edelleen nuori, mutta, usko minua, kokemusta on aivan eri tavalla. Esim. abivuosi kasvattaa (toki ei ole ainoa, mikä kasvattaa:)
Sitä paitsi niin usein (en yleistä), mutta usein käy niin, että ne opiskelut jää. Ja haluatko viettää niin monta vuotta lukiossa? Muut ikäisesi ovat päässeet pois ja olet siellä muiden, varmasti omasta näkkulmastasi lapsen jälkeen, lapsellisempien kanssa. Sitä paitsi kirjotuksiin on paljon rankempi lukea jos jo ekan ja tokan vuoden asiat ovat täysin unohtuneet. On eri asia kun on edes jotain peruskoulun lisäksi. Sillä asiat saattavat muuttua ja enää ei löydykkään opiskuluintoa tai mieleistä paikkaa. Tai et enää ole varma suunnitelmistasi.
Ja miksi yrittää ehdoin tahdoin saada lapsi, jos sen heti laittaa tarhaan opiskelujen takia, jotka voisi hoitaa ensiksi alta pois?
Mutta päätös on sinun. Kypsyyttä osoittaa se, että jaksaa miettiä eri vaihtoehtoja ja seurauksia.
Hmm.. Elämä on tätä. Ei lapsi lähde pois jos se "laitetaan" tarhaan lasta silti kasvatetaan 16tuntia päivässä ja tarhassa lapsi oppii paremmin olemaan ja tulemaan toimeen niin aikuisten kuin muiden lasten kanssa oppii jakamaan ja antamaan jos nuorena jo menee ja mikäs siinä jos haluaa opiskelut nopeasti loppuun ei se huono mamssi ole jos lapsensa esim 1v hoitoon laittaa..
Mielipiteitä nämä tämä on omani.
ja järkevältä.Joten toivotan onnea ja menestystä .kyllä tolla asenteella olette valmiit ja nuorena kun tekee lapset, niin vanhempana on kiva olla jo valmis omiin juttuihin ,kun lapset on aikuisia.On itse jaksava ja nuorekas.Itse olen lapset saanut 18 ja 36v että laidasta toiseen.ja nuorena oli jaksava jne.vanhempana väsyy kamalasti.Että nuorena ne lapset on tehtävä.Kouluja voi käydä läpi elämänsa jos pää riittää.